Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä ylisosiaaliselle naapurille?
22.05.2015 |
Asumme rivitalossa. Naapuripariskunta on meitä vanhempia, lapset jo lähteneet kotoa, mutta vaimo on vielä työelämässä. Mies on eläkkeellä. Meillä on kaksi lasta, koululainen ja vauva, jonka kanssa olen kotona. Olemme asuneet tässä kymmenen vuotta ja olen viihtynyt. En ole kovin sosiaalinen. Olen kohtelias ja tykkään small talkista ja moikkailemme naapureiden kanssa ja se on ok, että vaihdetaan ohi mennessä pari sanaa tai nyökätään. Jossain talkoissa voi enemmänkin jutella tai satunnaisesti muuten. Mutta tämä pariskunta on pilannut koko rivitaloasumisen. He luulevat, että olemme kavereita, koska asumme vierekkäin. Ikinä en pääse omaan pihaan niin, että ei tulisi pää aidan yli ja alkaisi taukoamaton jaaritus. Vauva kun illalla nukahtaa niin ovikello saattaa soida ja siellä rouva pyytää mua kävelylle/viinille/juttelemaan. Kerran kuussa he pyytävät syömään. Mies pyytää miestäni kalaan ja bongaa mut juttuseuraksi joka ikinen kerta, kun menen ulos. Mut on kohteliaaksi kasvatettu niin en kai ole osannut sitten viestiä, etten halua olla läheisissä väleissä.
Miten pitäisi toimia? Olen useimmiten kohteliaasti kieltäytynyt viiniseurasta, kävelylenkeistä jne. Jutteluihin vastaan lyhyesti ja ystävällisesti. En selitä omia asioitani, mutta olen kohtelias. Silti aina vaan mua hartaan ovelta tai napataan pihasta kuuntelijaksi. Miten tuon tuppautumisen saa loppumaan? Mulla on aika kiireinen elämä ja vauvanhoitokin vie aikaa. En haluaisi vähäistä vapaa-aikaani käyttää naapurien kanssa. Tai jutella naapurille, kun olisi hetki aikaa tehdä puutarhatöitä.
Kommentit (41)
Nyt on kuule tosi kiire, pitää mennä katsomaan että talouspaperi tulee rullasta suoraan ja muuta hölmöä. Kai ne joskus tajuaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 17:55"]
Me ratkaistiin tällainen keissi muuttamalla kerrostaloon. Johan loppui naapurien sosiaalisuus. Ihana kun ei tunne ketään eikä juurikaan edes tapaa ketään portaikossa. Voi mennä ja tulla vapaasti. Iso lasitettu parveke korvaa mukavasti menetetyn takapihan; siellä voi kasvatella kukkia sekä pitää jopa pientä hyötykasvitarhaa.
[/quote]
Ei sekään vaan aina auta. Itsellä oli kerrotalossa tajuttoman ylisosiaalinen ja utelias naapuri. Ei lopulta auttanut muu kuin ryhtyä mykäksi sitä kohtaan ja juosta äkkiä omasta ovesta ulos/sisään ennen kuin naapuri ehti avata ovensa ja tulla rupattelemaan.
Siis onko tätä jatkunut tuon 10 vuotta, vai vasta myöhemmin?
Älä ole tyly. He juttelevat koska ovat ystävällisiä ja yksinäisiä. Jospa ensi kerralla sanoisit ystävällisesti, mutta napakasti "onpas tässä ollut kiireitä viime aikoina! Nyt kaipaan omaa hiljaista aikaa, joten sopisiko että juteltaisiin pidemmin kuulumiset kuukauden päästä? Kutsun teidät syömään. Tämä kun on ainoa hetkeni olla omissa ajatuksissani" tai vastaavaa.
Pointtina kuitenkin torjua ystävällisesti ja kertoa ystävällisesti miksi, mutta antaa jotain mitä odottaa. Vaikka sinne kk päähän.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 18:46"]Siis onko tätä jatkunut tuon 10 vuotta, vai vasta myöhemmin?
[/quote]
Siis he muuttivat tähän viereen vuosi sitten. Omakotitalosta. Sitä ennen oli naapurit, joiden kanssa moikattiin ja juteltiin pakolliset. Mä taisin olla silloin melkein se puheliaampi. Mun mies osaa sen, että ei ala juttusille vaan sanoo pari sanaa ja lähtee pois vaikka kesken lauseen. Mä vain kärsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko myös miettinyt sitä että mitä jos siitä naapurista sais ihan oikeasti hyvän ystävän?Tiedän,tiedän, kiire on aina yms. mutta ystäviä ei ole ikinä liikaa.Jos hän tuntuu alussa papupadalta niin se voi johtua siitä että hän on vähän yksinäinen ja se papupata laantuu kyllä kun olette ystävystyneet.Voithan vaikka houkutella hänet jonnekin harrastukseen jossa hän saa muitakin kavereita!Ja tosiaan tuo oli hyvä neuvo joltakin että siitä vaan pyytämään vaikka palvelusta että voiko tulla pihalle lasta vahtimaan kun teet puutarhahommia yms. Siinä saat sitten joko muorin yksinäisyyttä hoidettua,itsellesi rauhaa tai naapuri vähentää rupattelua jos joutuu aina hommiin.
Tottakai tuntuu helpolta ajatella että rupeaisi tylyksi..Itsekin teen sitä helposti. Mutta voisihan tuosta jotenkin jopa ehkä hyötyä juuri ystävyyden kautta?Kun vauvakin kasvaa niin onhan se mukavaa jos naapurissa on vaikka tuttu täti,se luo aina sellaista yhteishenkeä että tietää että naapuria voi hädän tullen pyytää auttamaan jossain.
Toivottavasti homma ratkeaa ilman että tarvitsee pois muuttaa!
"Kurja tilanne", "torju toistuvasti".... :D Voi luoja! Kerrankin suomalaiset(?) uskaltaa lähestyä naapuriaan, ja toiset aivan paniikissa että mitä tehdä sosiaalisen ihmisen kanssa?! Kuulostatte joidenkin etelänmaalaisten mielestä varmaan ihan sairailta. :D
Okei, ymmärrän että liika ns. nuuskiminen on ahdistavaa. Voithan vaikka tokaista ystävällisesti, että takapiha on jookosta teidän omaa henkkoht. aluetta. Mutta musta olisi ihanaa, jos naapurit pyytäisivät syömään! Ja olen itse jopa introvertti. Tapaat kai muita ihmisiä säännöllisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 18:47"]Älä ole tyly. He juttelevat koska ovat ystävällisiä ja yksinäisiä. Jospa ensi kerralla sanoisit ystävällisesti, mutta napakasti "onpas tässä ollut kiireitä viime aikoina! Nyt kaipaan omaa hiljaista aikaa, joten sopisiko että juteltaisiin pidemmin kuulumiset kuukauden päästä? Kutsun teidät syömään. Tämä kun on ainoa hetkeni olla omissa ajatuksissani" tai vastaavaa.
Pointtina kuitenkin torjua ystävällisesti ja kertoa ystävällisesti miksi, mutta antaa jotain mitä odottaa. Vaikka sinne kk päähän.
[/quote]
Oon usein sanonut, että olen todella kiireinen ja että esimerkiksi pihahommia ehdin tehdä vain vauvan nukkuessa. He tietävät, että mulla on kiire, mutta puhetta vaan tulee ja tulee. Ei heitä mun kiireeni haittaa. Kyse ei ole siitä, että mä kiinnostaisin heitä vaan että he saavat puhua omista asioistaan. Eivät ole uteliaita tai juoruile vaan puhuvat itsestään ja lapsistaan, joita en tunne. Olen myös koittanut puhua joskus omista asioistani jotain, mutta silloin he puhuvat päälle. Ehkä se on hyvä, että ei ole liian uteliaita naapureita, vaikka ovatkin ylisosiaalisia.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 18:56"]"Kurja tilanne", "torju toistuvasti".... :D Voi luoja! Kerrankin suomalaiset(?) uskaltaa lähestyä naapuriaan, ja toiset aivan paniikissa että mitä tehdä sosiaalisen ihmisen kanssa?! Kuulostatte joidenkin etelänmaalaisten mielestä varmaan ihan sairailta. :D
Okei, ymmärrän että liika ns. nuuskiminen on ahdistavaa. Voithan vaikka tokaista ystävällisesti, että takapiha on jookosta teidän omaa henkkoht. aluetta. Mutta musta olisi ihanaa, jos naapurit pyytäisivät syömään! Ja olen itse jopa introvertti. Tapaat kai muita ihmisiä säännöllisesti?
[/quote]
Tapaan! Mulla on paljon kavereita ja läheisiä ystäviä. Mutta nämä eivät ole sellaisia, joiden kanssa haluaisin olla ystävä. Kärsisin, jos joutuisin istumaan tunnin kuuntelemassa heidän sohvallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet aika nuori varmaan. Joskus sitä on nuorena aika ehdoton ja suoraviivainen mielipiteissään ja mieltymyksissään. Mutta voi olla, että naapurisi on aikamoinen helmi, joka kuuntelee, kun murkkuikäiset lapsesi aiheuttavat ongelmia, joka voi olla lapsenvahtina, kun haluatte miehesi kanssa jonnekin, joka voi kuunnella vanhempana ystävänä, kun teillä on kriisiä. Voi olla, että menetät hyvän ystävän.... tietenkin ymmärrän sen, että sinun kaverisi ovat aivan erilaisia ja niin poispäin... mutta siinäpä se. Tässä olisi aivan erilainen ystävä sinulle. Voisi olla avartava kokemus ja jotain hienoa voisi syntyä, jonka arvon ymmärrät vasta paljon myöhemmin?
Puheenaiheet siis käsittelevät heidän töitään tai edesmenneitä töitään, lapsia ja lasten koulutusta ja menestystä. Ulkomaanmatkoja, sekä heidän että heidän lastensa. Menneitä ja tulevia matkoja. Sekä miehen puhuessa erilaisia ainoita ja oikeita tapoja mihin tahansa asiaan lastenhoidosta ruoanlaittoon. Jos kerron oman asiani, puhe kääntyy nopeasti siihen, miten he tekisivät tai ovat aikanaan tehneet vastaavaa. Yleensä en saa edes lauseitani loppuun. Nainen puhuu myös uskosta ja johdatuksesta omassa elämässään. Ei tuputa, mutta aihe ei kiinnosta minua enkä osaa sanoa siihen mitään. Tämä on myös yksi syy, omien kiireideni lisäksi, miksi en halua kaveerata. En jaksa kuunnella kenenkään monologia. Yleisistä asioista puhuminenkin kääntyy heihin itseensä. Haluaisin olla rauhassa yksin tai mukavien ystävien tai perheeni kanssa. On kamalaa, kun menee omaan pihaan ja joku vieteriukko ponnahtaa aidan yli ja kertoo, kuinka mainiota ruokaa hän teki tänään. Joka kerta. Korostuu näin kevätaikaan, kun ollaan paljon pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 19:00"]Olet aika nuori varmaan. Joskus sitä on nuorena aika ehdoton ja suoraviivainen mielipiteissään ja mieltymyksissään. Mutta voi olla, että naapurisi on aikamoinen helmi, joka kuuntelee, kun murkkuikäiset lapsesi aiheuttavat ongelmia, joka voi olla lapsenvahtina, kun haluatte miehesi kanssa jonnekin, joka voi kuunnella vanhempana ystävänä, kun teillä on kriisiä. Voi olla, että menetät hyvän ystävän.... tietenkin ymmärrän sen, että sinun kaverisi ovat aivan erilaisia ja niin poispäin... mutta siinäpä se. Tässä olisi aivan erilainen ystävä sinulle. Voisi olla avartava kokemus ja jotain hienoa voisi syntyä, jonka arvon ymmärrät vasta paljon myöhemmin?
[/quote]
Olen 40 ja minulla on eri-ikäisiä ystäviä.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 19:08"]Puheenaiheet siis käsittelevät heidän töitään tai edesmenneitä töitään, lapsia ja lasten koulutusta ja menestystä. Ulkomaanmatkoja, sekä heidän että heidän lastensa. Menneitä ja tulevia matkoja. Sekä miehen puhuessa erilaisia ainoita ja oikeita tapoja mihin tahansa asiaan lastenhoidosta ruoanlaittoon. Jos kerron oman asiani, puhe kääntyy nopeasti siihen, miten he tekisivät tai ovat aikanaan tehneet vastaavaa. Yleensä en saa edes lauseitani loppuun. Nainen puhuu myös uskosta ja johdatuksesta omassa elämässään. Ei tuputa, mutta aihe ei kiinnosta minua enkä osaa sanoa siihen mitään. Tämä on myös yksi syy, omien kiireideni lisäksi, miksi en halua kaveerata. En jaksa kuunnella kenenkään monologia. Yleisistä asioista puhuminenkin kääntyy heihin itseensä. Haluaisin olla rauhassa yksin tai mukavien ystävien tai perheeni kanssa. On kamalaa, kun menee omaan pihaan ja joku vieteriukko ponnahtaa aidan yli ja kertoo, kuinka mainiota ruokaa hän teki tänään. Joka kerta. Korostuu näin kevätaikaan, kun ollaan paljon pihalla.
[/quote]
Tämä siis ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 19:00"]
Olet aika nuori varmaan. Joskus sitä on nuorena aika ehdoton ja suoraviivainen mielipiteissään ja mieltymyksissään. Mutta voi olla, että naapurisi on aikamoinen helmi, joka kuuntelee, kun murkkuikäiset lapsesi aiheuttavat ongelmia, joka voi olla lapsenvahtina, kun haluatte miehesi kanssa jonnekin, joka voi kuunnella vanhempana ystävänä, kun teillä on kriisiä. Voi olla, että menetät hyvän ystävän.... tietenkin ymmärrän sen, että sinun kaverisi ovat aivan erilaisia ja niin poispäin... mutta siinäpä se. Tässä olisi aivan erilainen ystävä sinulle. Voisi olla avartava kokemus ja jotain hienoa voisi syntyä, jonka arvon ymmärrät vasta paljon myöhemmin?
[/quote]
Kuka haluaa ystävän, joka koko ajan puhuu itsestään ja lapsistaan ja ei kuuntele vastavuoroisesti.
Minulla on samanlainen tuttu ja hänen puhelunsa ovat tuskaa. Nykyään vastaan enää kolmanteen puhelinsoittoon, kun en jaksa kuunnella sitä tunnin pälätystä minulle oudoista ihmisitä.
Tee pihahommia kuulokkeet päässä ja ole kuin et kuulisi tai huomaisi mitään moikkauksen jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 19:28"]Tee pihahommia kuulokkeet päässä ja ole kuin et kuulisi tai huomaisi mitään moikkauksen jälkeen.
[/quote] Ja jos ei mene perille niin sano että kuuntelet tärkeää luentoa / mieöenkiintoista haastattelua juuri nyt ja tunge napit takaisin korviin.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 19:00"]
Olet aika nuori varmaan. Joskus sitä on nuorena aika ehdoton ja suoraviivainen mielipiteissään ja mieltymyksissään. Mutta voi olla, että naapurisi on aikamoinen helmi, joka kuuntelee, kun murkkuikäiset lapsesi aiheuttavat ongelmia, joka voi olla lapsenvahtina, kun haluatte miehesi kanssa jonnekin, joka voi kuunnella vanhempana ystävänä, kun teillä on kriisiä. Voi olla, että menetät hyvän ystävän.... tietenkin ymmärrän sen, että sinun kaverisi ovat aivan erilaisia ja niin poispäin... mutta siinäpä se. Tässä olisi aivan erilainen ystävä sinulle. Voisi olla avartava kokemus ja jotain hienoa voisi syntyä, jonka arvon ymmärrät vasta paljon myöhemmin?
[/quote]
Aloittaja taisi koertoa, että naapuri puhuu vain omiaan, eikä ole kiinnostunut aloittajan puheesta eikä aloittajan elämästä. Naapur käyttää aloittajaa vain kuunteluautomaattina itsekkäästi, huomioimatta edes toisen kiirettä (vauva jne).
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 18:56"]
"Kurja tilanne", "torju toistuvasti".... :D Voi luoja! Kerrankin suomalaiset(?) uskaltaa lähestyä naapuriaan, ja toiset aivan paniikissa että mitä tehdä sosiaalisen ihmisen kanssa?! Kuulostatte joidenkin etelänmaalaisten mielestä varmaan ihan sairailta. :D Okei, ymmärrän että liika ns. nuuskiminen on ahdistavaa. Voithan vaikka tokaista ystävällisesti, että takapiha on jookosta teidän omaa henkkoht. aluetta. Mutta musta olisi ihanaa, jos naapurit pyytäisivät syömään! Ja olen itse jopa introvertti. Tapaat kai muita ihmisiä säännöllisesti?
[/quote]
Hmmm vai että JOOKOSTA kookosta
... tuleeko mieleesi, että sosiaalisiin taitoihin kuuluu nimenomaan sen vaistoaminen, milloin toinen on seurastasi kiinnostunut ja milloin ei? Pakkososiaalisuus ei ole aitoa sosiaalisuutta.
Maailmalla suurkaupungeissa on ihan yhtä lailla niitä, jotka eivät kaipaa kontaktia naapureihinsa kuin meillä täällä Suomessakin. Enemmistö ihmisistä - myös Suomessa - vaistoaa, jos toinen ei oikein ole kiinnostunut seurasta, eikä väkisin tuppaudu.
Mutta sitten on sosiaalisesti taitamattomia, jotka viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen tuppautuvat jorisemaan omia asioitaan ihmiselle, jota ei voisi vähempää kiinnostaa.
Toki, jos on näppärä, voi ihan suoraan sanoakin, kun toinen ekaa kertaa kutsuu kylään, että "kiitos kutsusta, mutta en ole kovin sosiaalinen enkä kaipaa kyläilyjä naapureiden kanssa!". Sen voi siis sanoa niin, että korostaa OMAA epäsosiaalisuuttaan, niin ei mene tavallaan sen naapurin piikkiin. Mutta ap:lla on tietysti se hankaluus, että he ovat jo olleet tekemisissä, eikä hän ole alussa saanut sanottua tuota - ja nyt se tuntuisi nololta vuoden kanssakäymisen jälkeen sanoa, että oikeastaan sen naapurin seura on koko ajan ollutkin ei-toivottua.
16
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 18:38"]Hankala tilanne, mutta lähtisin melkein sille tyly -linjalle. Se on naapureiden ongelma jos eivät tajua missä menee normaalin ystävällisyyden ja naapuruuden raja, ja jos hyvällä ei mene asia perille, niin sitten pahalla. Jos naapurin mies on vähän normaalimpi, niin varmaan yrittäisin hänen kauttaan sanoa, että haluatte omaa rauhaa ja koette heidän ystävällisyyden jo tungettelevana. Liika on liikaa joka tapauksessa ja tilanteen pitää muuttua ennen kuin räjähdät. Toisaalta se voisi auttaa. Yksi konsti voisi olla tekstiviestin tai kirjeen kirjoittaminen naapurille. Siihen vain ihan selkeästi, että on kiva olla naapureina, mutta tarvitsette nyt omaa rauhaa ja toivotte, että näin tapahtuu. Haluatte olla tästä lähtien enemmän oman perheen kanssa ja rauhoittaa perheajan muilta.
[/quote]
Tätä en uskaltaisi toteuttaa, että sanoisin suoraan. En vaan pysty olemaan niin suorapuheinen.