Miltä ajalta sinulla on ensimmäiset lapsuusmuistosi? Minkä ikäinen olit tuolloin?

Joitain muistoja nelivuotiaana mutta niistäkin osan kyseenalaistan. On ihan mahdollista että olen keksinyt nämä myöhemmin kun olen nähnyt kuvia asiasta tai joku on joskus kertonut. Selvemmät, varmasti omat muistot taitavat tulla vuotta myöhemmin.

Vauva, lensin astraalissa katsomassa talon puurautaliettä ja vaunuissa ulkona. 2v taisin tiskata opastuksella ja kaatua ulko-oven kynnykseen. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen todennut aiheeseen liittyen, että olen syntynyt n.7v-8v iässä, koska psyykeeni suojelee minua eikä ole oikein muistikuvia.

Muistan hajanaisia, muutamia, asioita ikävuosilta ennenkuin olen 10v, esim.sen kuinka äiti työnsi painavaa lipastoa näkkärin oven eteen ettei humalassa ollut isäni pääse sinne ja meihin käsiksi, muistan sen kuinka olin toisessa tilanteessa sänkyni alla olevasta piilossa ja sen kuinka yhtenä hyisenä pakkasyönä menimme ulkovarastoon piiloon. Ja siitä on elävä muistikuva, kun juoksimme kuplavolkkariimme karkuun, mutta sitä en enää muista kuinka siinä kävi.

Senkin muistan kun menin väliin alle 7v iässä isän ollessa äidin kimpussa ja hän tönäisi minut kumoon ja iskin pääni, takaraivon, puisen Kirstin metallikulmaan ja verta tuli aivan hirveästi.

Olen pahoillani.

Olin kolmevuotias. Isosiskoni oli muuttamassa pois kotoa opiskelujen takia, muistan sen ikävän. Vaikka ei kauas muuttanutkaan, onneksi.

Nelivuoriaana istuin sisareni ja samassa taloyhtiössä asuneen tytön kanssa aurinkoislla takapihalla eväsretkellä ja tyttö söi hyvältä tuoksuvan ja kokonaiisen tuoreen kurkun. Hänellä oli ykköstyypin diabetes.

Ensimmäinen muistoni on, kun joku nosti minut lastenrattaisiin rappukäytävän edessä ja kasvoni olivat menosuuntaan. Olin ehkä kaksivuotias.

Joskus on niin, että ihminen muistaa lapsuudestaan paljon enemmän, kuin äkkiseltään luuli.

Vierailija kirjoitti:

Vauva, lensin astraalissa katsomassa talon puurautaliettä ja vaunuissa

?

Vierailija kirjoitti:

Joitain muistoja nelivuotiaana mutta niistäkin osan kyseenalaistan. On ihan mahdollista että olen keksinyt nämä myöhemmin kun olen nähnyt kuvia asiasta tai joku on joskus kertonut.

Onko sinulla tapana "keksiä" asioita? Siis onko sinulla runsasta "päiväunelmoitia"?

Varhaisimmat selvät muistot juuri 4-vuotta täyttäneenä ulkomaan matkalta.

Onko suuria eroja siiinä, kuinka varhaiselta iältä ja/tai kuinka paljon sisaruksenne muistavat?

Siskoni syntyi kun olin kolmen, ja muistan kun hän tuli synnäriltä kotiin. Pian sen jälkeen muutimme toiseen paikkaan mutta minulla on paljon muistikuvia tuosta ensimmäisestä kodista. Niiden täytyy olla ajalta kun olin 2-3-vuotias.

Noin kaksivuotiaana olin lyhyen aikaa päivähoidossa, muistan kököttäneeni koko ajan eteisessä päällysvaatteet yllä odottamassa äitiä.

Toinen muisto varmaan suunnilleen samoilta ajoilta, olin kotona kiivennyt portaita ylös välitasanteelle asti enkä uskaltanut tulla alas.

Ensimmäinen taitaa olla 2-3 vuotiaana, enemmänkin tunto- ja äänimuisto, kun minua työnnettiin rattaissa kesällä pitkällä hiekkatiellä mummolassa. Muistan renkaista lähteneen äänen ja auringon lämmön iholla.

3-vuotiaana havahduin kun katsoin ylös ison koivun latvaan, josta valo siivilöityi alas. Kesällä tämäkin. Isäni rakensi minulle leikkimökkiä ja katselin rakentamista.

Muistan joitain asioita, jotka täysin varmasti olleet ennen muuttoa, joka taas tapahtui juuri ennen kolmivuotispäivääni. Muistan myös muuttovalmisteluja. On vaikea sanoa, miltä ajalta täsmälleen ensimmäiset muistot ovat. Ehkä joidenkin vanhojen ihmisten kuolinpäivät tarkistamalla voisi täsmentää. Kuitenkin noin kolmivuotiaana tapahtuneita asioita muistan monia.

Muistoja alkaa olla siitä ajasta eteenpäin kun aloin ymmärtää puhetta ja itse puhua. Muistan myös ärtymyksen, kun puhettani ei ymmärretty, mutta ilmeisesti kuitenkin osasin jo tuolloin aika hyvin jutella.

Neljävuotiaasta eteenpäin muistan jo hyvin paljon tapahtumia, ihmisiä ja paikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joitain muistoja nelivuotiaana mutta niistäkin osan kyseenalaistan. On ihan mahdollista että olen keksinyt nämä myöhemmin kun olen nähnyt kuvia asiasta tai joku on joskus kertonut.

Onko sinulla tapana "keksiä" asioita? Siis onko sinulla runsasta "päiväunelmoitia"?

Ei ole tapana keksiä muistoja päästäni. Mutta miten erotan sen onko oma muistoni varmasti oma vaikka siitä kesästä mökin savusaunan edessä kun olen myöhemmin nähnyt siitä kuvia? Voi olla että vain kuvittelen muistavani sen hetken ja oikeasti muistelenkin sitä vain kuvien kautta.

N. 1,5v kun traagisen onnettomuuden jälkeen olin sairaalassa.

Olin ehkä 2-vuotias, ja muisto on se, että katsoin äidin sylissä ikkunasta salamoita, kun ilmeisesti sähköt oli poikki ukkosen takia.