Päiväkoteja kuormittavat ne pienet vuoden vanhat taaperot kun äidit on mielummin töissä…

Vierailija kirjoitti:

Voisin toki erikoislääkärinä jäädä kotiinkin mutta oman erikoisalani osaajia ei tässä pitäjässä ole. Lapsi pärjää päiväkodissa. Mieheni työskentelee myös yhteiskunnallisesti kriittisellä alalla, joten pidämme omalta osaltamme yhteiskuntaa pystyssä. Lapsemme ei siitä kärsi.

"Lapsemme ei siitä kärsi." Hah, luulet vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhat kertaa fiksumpaa ja arvostettavampaa on käydä töissä, kuin sysätä lapsensa ”virike”hoitoon päiväkotiin, kun loisii itse samaan aikaan vauvan kanssa kotona.

Täytyy myöntää, että itsekin ihmettelen tätä!

Itselläni lapset 3v, 1,5v ja kohta syntyvä vauva. Tuntuisi oudolta tuupata vanhimmat muksut päiväkotiin kun itse olen vauvan kanssa kotona. Eri asia tietysti, jos perheeseen syntyy kaksoset tai kolmoset, ja vanhin on vilkas taapero, siinä ei sitten kädet riitä millään, ja ehkä silloin jokin osapäiväinen hoitopaikka olisi parempi.

Vaikea sanoa. Mutta minut yllätti täysin, miten yleistä tämä päivähoito nykyään on ihan yksivuotiaillakin

Niin se on. Ja hoitoon tulee niitäkin 9kuisia.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin pk-seudulla asuminen on käynyt niin kalliiksi, ettei kaikilla ole varaa jäädä kotiin kotihoidontuen varassa ja niin, että vain puoliso käy töissä...

Sit on pakko tuupata ne muksut päiväkotiin heti kun vanhempainvapaa loppuu.

Onneksi me onnistuttiin kikkailemaan niin, että minä olin kotona lasten kanssa siihen saakka, kun olivat 4v ja 3v ja vasta silloin aloittivat päiväkodin. Elettiin tosi säästeliäästi, meillä oli pieni kolmio pienellä pihalla, ei matkusteltu ulkomailla...

Rehellisesti sanottuna en kaivannut edes töihin tuolloin, vaikka pidänkin työstäni! Oli palkitsevaa kasvattaa lapset kotona :)

Kerrankin järkevä kommentti, jossa Ei syyllistetä muita, ja jossa todetaan faktat: nykyään jos peruspalkalla haluat kasvattaa lapsesi kotona, jostain on yleensä tingittävä!

Asunnon koko, matkustelu, noi olivat tässä esimerkissä riittävät kompromissit. Aina ei nekään riitä, todella pienituloisilla esimerkiksi molempien tulot on pakolliset ihan perus - elämiseen.

Eipä ollut vaihtoehtoja kun kotihoidontuki ei riittänyt mihinkään ja isä ei halunnut kantaa vastuuta koko perheen taloudesta.

Erottiin samoista syistä sittemmin mutta ei se hoidon tarve muuttunut mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi vuosi äidin kanssa kotona ja yksi isän, se olisi jo edistystä. 

Mutta ei isit voi olla kotona, kun niitten työt on niin paljon tärkeämpiä kuin äitien.

Esim. meillä ei ollut mahdollista, että isä olisi jäänyt kotiin. Ihan yksinkertaisesti sen takia, että isän palkka oli moninkertainen äidin palkkaan nähden. Ei se kotihoidontuki kovin kummoinen ole, joten toisen palkalla eletään.

Ymmärrän jos ei jäänyt hoitovapaalle, mutta kai sitä nyt sentään isyyslomat ja vuosilomat voi pitää? Vai miten te tuloeroon vetoavat luulette niiden perheiden pärjäävän, jossa paremmin tienaavalla on tissit? Vai onko niillä vaan teitä parempi elämänhallinta, kun parempituloisen kotiin jääminen jopa vuodeksi ei olekaan mahdottomuus?

Päiväkodissa työskentelevänä sanon, että en ikinä laittaisi omaa alle 1- vuotiasta lastani päiväkotiin hoitoon. Meillä ei ole resursseja hoitaa sen ikäistä lasta hyvin. Surettaa pienten puolesta.

Jos saisin pojan niin tyrkkäisin päivähoitoon heti kun voin. En aio nähdä runkkarin kasvattamiseen mitään ylimääräistä vaivaa.

Sen takiahan ne päiväkodit on! Miksi muuten olisikaan ellei että vanhemmat töissä?

Kotiin voi kyllä jäädä ihan mielellään hoitamaan vaikka 18 vuoden ikään, jos valtio maksaa viulut. Miksi ei maksa?

Kotihoidon tuki on 350 euroa sen jälkeen kun lapsi on täyttänyt vuoden. Kaikilla ei ole mahdollisuutta elää noin pienen tuen varassa, niin kuin ei itsellänikään.

Päiväkoteja kuormittavat ne usean vuoden ikäiset taaperot kun äidit on mielummin löhöämässä kotona.

Vierailija kirjoitti:

Sen takiahan ne päiväkodit on! Miksi muuten olisikaan ellei että vanhemmat töissä?

Että elämäntapa työttömät voi täyttää hoitopaikat. Töihin menijä saa paikan jos jää yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin pk-seudulla asuminen on käynyt niin kalliiksi, ettei kaikilla ole varaa jäädä kotiin kotihoidontuen varassa ja niin, että vain puoliso käy töissä...

Sit on pakko tuupata ne muksut päiväkotiin heti kun vanhempainvapaa loppuu.

Onneksi me onnistuttiin kikkailemaan niin, että minä olin kotona lasten kanssa siihen saakka, kun olivat 4v ja 3v ja vasta silloin aloittivat päiväkodin. Elettiin tosi säästeliäästi, meillä oli pieni kolmio pienellä pihalla, ei matkusteltu ulkomailla...

Rehellisesti sanottuna en kaivannut edes töihin tuolloin, vaikka pidänkin työstäni! Oli palkitsevaa kasvattaa lapset kotona :)

Kerrankin järkevä kommentti, jossa Ei syyllistetä muita, ja jossa todetaan faktat: nykyään jos peruspalkalla haluat kasvattaa lapsesi kotona, jostain on yleensä tingittävä!

Asunnon koko, matkustelu, noi olivat tässä esimerkissä riittävät kompromissit. Aina ei nekään riitä, todella pienituloisilla esimerkiksi molempien tulot on pakolliset ihan perus - elämiseen.

Ja siitä asunnon koostakin on helpompi tinkiä etukäteen. Joskus taas käy niin, että perheen talous kokee radikaalejakin muutoksia lasten välillä, ja alunperin väljäksi arvioitu asuntolaina ei sitä enää toisen tai kolmannen lapsen kohdalla olekaan. Se on ihan eri päätös miettiä etukäteen muuttaako kaksioon vai kolmioon, kun se myydäänkö perheen koti alta jotta voidaan lykätä päivähoitoa puolella vuodella. Me ei myyty. Jonkun mielestä olisi varmaan pitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhat kertaa fiksumpaa ja arvostettavampaa on käydä töissä, kuin sysätä lapsensa ”virike”hoitoon päiväkotiin, kun loisii itse samaan aikaan vauvan kanssa kotona.

Täytyy myöntää, että itsekin ihmettelen tätä!

Itselläni lapset 3v, 1,5v ja kohta syntyvä vauva. Tuntuisi oudolta tuupata vanhimmat muksut päiväkotiin kun itse olen vauvan kanssa kotona. Eri asia tietysti, jos perheeseen syntyy kaksoset tai kolmoset, ja vanhin on vilkas taapero, siinä ei sitten kädet riitä millään, ja ehkä silloin jokin osapäiväinen hoitopaikka olisi parempi.

Vaikea sanoa. Mutta minut yllätti täysin, miten yleistä tämä päivähoito nykyään on ihan yksivuotiaillakin

Mietipä minkälaista on niissä maissa, joissa äidin pitää mennä töihin vain muutama kuukausi synnytyksestä. Äitiysvapaa voi olla monessa maassa tosi lyhyt nimittäin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki isät eivät halua jäädä kotiin. Turha siitä on naisia syyttää.

Ja vaikka haluaisi, kaikilla ei ole varaa. Meillä mies tulee hädintuskin toimeen palkallaan, kotihoidontuella ei tulisi ollenkaan, kun ei ole säästöjä.

Itse säästin palkasta ja vanhempainrahoista sen verran, että pystyin olemaan kotona siihen saakka, että lapsi on 1v 2kk. Tai tuolloin oli tarkoitus palata töihin, mutta pyöräytän toisen heti perään, joten pidän välissä vain muutaman viikon lomaa ja sitten taas äitiyslomalle ja vanhempainvapaalle. Tällä kertaa yritän säästää enemmän rahaa, koska nyt kun olen kotona tuon melkein 1v 2kk ikäisen kanssa, en haluaisi kyllä hoitoon noin pienenä laittaa sitä toistakaan lasta, mutta voi olla etten montaa kuukautta pidempää pysty kotona olemaan. Ei se vanhempainpäiväraha kuitenkaan ole kovin suuri.

Entä mies? En jaksa uskoa, että jaksaisi olla kotona kaksivuotiaan uhmaikäisen ja vuoden ikäisen hulisijan kanssa kovinkaan pitkään. Ja kuten sanottua, ei hänellä ole varaa. Ei sillä 400e kotihoidontuella, joka itse asiassa miehellä voi olla vielä pienempi, koska tienaan enemmän, maksa kuin vuokrasta puolet ja jollain pitäisi syödäkin ja maksaa laskut.

Nyt joku tulee louskuttamaan, että miksi tehdä lapsia jos niihin ei ole varaa? Kyllä niihin on varaa, kun molemmat on töissä, mutta kotihoidontuki on niin pieni, että sillä ei ole varaa kotona lapsia kauhean pitkään hoitaa. Tästä päästään siihen, miksi ko. etuus on niin pieni, kun työttömänä työmarkkinatuella lorvivat tyypit, joilla ei ole aikomustakaan mennä töihin, saavat rahaa melkein tuplat enemmän? Eri asia sitten nämä, jotka oikeasti töitä hakevatkin, mutta monet näistä minimituilla eläjistä on elämäntapatyöttömiä, jotka saa tyhjän toimittamisesta enemmän rahaa kuin lapsiaan kotona hoitava vanhempi, jolle se lastenhoito on 24/7 työtä. Ei mitään järkeä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki isät eivät halua jäädä kotiin. Turha siitä on naisia syyttää.

Ja vaikka haluaisi, kaikilla ei ole varaa. Meillä mies tulee hädintuskin toimeen palkallaan, kotihoidontuella ei tulisi ollenkaan, kun ei ole säästöjä.

Itse säästin palkasta ja vanhempainrahoista sen verran, että pystyin olemaan kotona siihen saakka, että lapsi on 1v 2kk. Tai tuolloin oli tarkoitus palata töihin, mutta pyöräytän toisen heti perään, joten pidän välissä vain muutaman viikon lomaa ja sitten taas äitiyslomalle ja vanhempainvapaalle. Tällä kertaa yritän säästää enemmän rahaa, koska nyt kun olen kotona tuon melkein 1v 2kk ikäisen kanssa, en haluaisi kyllä hoitoon noin pienenä laittaa sitä toistakaan lasta, mutta voi olla etten montaa kuukautta pidempää pysty kotona olemaan. Ei se vanhempainpäiväraha kuitenkaan ole kovin suuri.

Entä mies? En jaksa uskoa, että jaksaisi olla kotona kaksivuotiaan uhmaikäisen ja vuoden ikäisen hulisijan kanssa kovinkaan pitkään. Ja kuten sanottua, ei hänellä ole varaa. Ei sillä 400e kotihoidontuella, joka itse asiassa miehellä voi olla vielä pienempi, koska tienaan enemmän, maksa kuin vuokrasta puolet ja jollain pitäisi syödäkin ja maksaa laskut.

Nyt joku tulee louskuttamaan, että miksi tehdä lapsia jos niihin ei ole varaa? Kyllä niihin on varaa, kun molemmat on töissä, mutta kotihoidontuki on niin pieni, että sillä ei ole varaa kotona lapsia kauhean pitkään hoitaa. Tästä päästään siihen, miksi ko. etuus on niin pieni, kun työttömänä työmarkkinatuella lorvivat tyypit, joilla ei ole aikomustakaan mennä töihin, saavat rahaa melkein tuplat enemmän? Eri asia sitten nämä, jotka oikeasti töitä hakevatkin, mutta monet näistä minimituilla eläjistä on elämäntapatyöttömiä, jotka saa tyhjän toimittamisesta enemmän rahaa kuin lapsiaan kotona hoitava vanhempi, jolle se lastenhoito on 24/7 työtä. Ei mitään järkeä...

Meilläkin niin, että oli taloudellinen pakko laittaa jokainen lapsi 12 kk iässä hoitoon. Minä paremmin tienaava, miehen palkalla ei missään nimessä pärjätä eikä kyllä kovin pitkään minunkaan palkallani. Ja ihan varmasti jotkut on sitä mieltä ettei lapsia pitäisi tehdä lainkaan jos ei niitä voi hoitaa kotona kouluikään asti. No, kyllähän maailmaan mielipiteitä mahtuu. Ei niiden mukaan tarvitse onneksi elää, vaan jokainen perhe voi tehdä omat ratkaisunsa.

Mikä tekee juuri suomalaisesta lapsesta niin erityisen ja hoitoa vaativan, että lapsi tarvitsee kotiin yhden aikuisen hoitamaan häntä? Suomessa naiset synnyttävät n. 1.3 lasta. Ja miten lapsen kotihoito näkyy lapsen kehityksessä, älykkyydessä, koulumestyksessä, hyvinvoinnissa tai sosiaalisissa taidoissa?

Muualla maailmassa tai Euroopassa lapset menevät hoitoon viimeistään 6kk, monessa maassa aikaisemmin, Yhdysvalloissa 2-3kk.

Kerrotko ap. tarkemmin ja olisin erityisesti kiinnostunut tutkimuksista, joka tekee lapsen kotihoidon niin erityiseksi ja hyväksi lapselle ja hyödyt myöhemmin lapsuuteen ja nuoruuteen.

Kyllä ne äidit olisi mielummin kotona lapsen kanssa kuin töissä mutta milläs sitten perhe elätetään kun tiputaan pelkälle kotihoidon tuelle. Ei kaikilla miehillä ole niin hyvä palkka, että pystyvät yksin elättämään perheen. Ja tosiasiahan on, että jos äiti jäisi kotiiin niin sitten ap olisi täällä suu vaahdossa syyttämässä heitä yhteiskunnan loisiksi kun eivät ole työelämässä.

Ainahan sitä voi säästää ja sitten jäädä kotiin. Arvovalinta.

Eihän valtion tule täysin kustantaa kotona oloa.

Ennenkin on säästetty etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Voisin toki erikoislääkärinä jäädä kotiinkin mutta oman erikoisalani osaajia ei tässä pitäjässä ole. Lapsi pärjää päiväkodissa. Mieheni työskentelee myös yhteiskunnallisesti kriittisellä alalla, joten pidämme omalta osaltamme yhteiskuntaa pystyssä. Lapsemme ei siitä kärsi.

Pärjää.

Minä en kyllä vois kuitenkaan laittaa omaa työtä oman lapsen edun edelle. Teidän kummankin työpaikat kyllä selviää ihan loistavasti vaikka kumpikin pitäis vuoden vanhempainvapaata. Ainakin noilla palkoilla palkkais sitten sille vauvalle oman hoitajan omaan kotiin, mikä on jo ihan eri asia.

Pienten ryhmät päiväkodeissa on aika surullisia paikkoja usein. Ja näitä tosiaan alkaa olla jo 12 tusinassa, ennen siinä pienten ryhmässä oli ehkä 1 tai 2 vauvaa, loput 2-3-vuotiaita. Mut nykyään näitä vauvoja tulee ovista ja ikkunoista. Ex-pomo sanoi ihan suoraan et kusessa ollaan, koska resurssit ei ole kasvaneet samalla kun hoidokkien vaativuus. No, onneks ite ei enää tartte vaivautua sinne ainakaan..

T. Ex-lastenhoitaja