Lue keskustelun säännöt.
Olen niin kyllästynyt tähän etäelämään
21.01.2022 |
Onko ketään muuta josta tuntuu että pää hajoaa tähän meininkiin? Työt on etänä, opinnot on etänä, jopa liikuntaharrastukseni on siirtynyt nyt verkkoon. Teamsin välityksellä pitäisi nyt sitten katsella joogaohjaajan liikkeitä ja pyllistellä kameralle omassa olohuoneessaan. Aloin opiskelemaan juuri silloin kun korona iski ja luokkatoverit joiden kanssa olen ollut samoilla kursseilla kaksi vuotta ovat mulle pelkkiä nimiä tietokoneen ruudulla tai ääniä mikrofonista. En ole kahteen vuoteen tutustunut yhteenkään uuteen ihmiseen. Päivän päätteeksi silmiä kirvelee ja selkäranka on ihan kuprulla tietokoneen edessä kyhjöttämisestä.
Olen vaan niin kyllästynyt tähän!!!! Koko elämä on milloin minkäkin s a a t a n a n näyttöruudun tihrustamista. Olen ihminen, en mikään kyborgi, enkä halua elää tällä tavalla.
En tiedä mitä haen tällä aloituksella, teki vaan mieli purkaa sydäntä. Tuntuuko kenestäkään muusta samalta?
Kommentit (45)
Kyllä mun mielestä on ollut tosi rasittavaa tämä aika. Käyn töissä mutta maskia joutuu pitämään koko ajan, se on ällöttävää, ja muutenkin varomaan ettei ole liian lähellä ketään. Helpommalla pääsee kun ei edes yritä jutella muille.
Menis jo ohi tämä raivostuttava aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että voi olla vaikeaa, mutta nyt on kuitenkin maailmanlaajuinen pandemia päällä. Pari viikkoa vielä tsemppausta, kyllä me tästä yhdessä selvitään!
Koko ajan sanotaan pari viikkoa vielä ja aina vaan jatkuu. En jaksa enää. Vihaan maskia.
Monissa paikoissa, joissa opiskelu on alkanut pandemian aikana, on perustettu Discordiin tai Whatsappiin opiskelijoille ryhmiä, joissa voi chattailla opiskelukavereiden kanssa ja sopia livetapaamisia. Jotkut jopa opiskelevat opiskelukaverin kämpillä, koska on mukavampaa etänäkin opiskella toisen kanssa. Ihan jokaisessa oppilaitoksessa on varmasti ihmisiä, jotka ovat muuttaneet muualta opiskelupaikkakunnalle eikä ole opintojen alussa tuntenut sieltä vielä ketään. Ja tällä tavalla sitten tutustuttu, vaikka opetus onkin ollut etänä. Ja jos ei ole joutunut muuttamaan opintojen vuoksi, pandemian aikana on kyllä voinut tavata ystäviään ja kavereitaan.
Vihaan läsnätyötä. Etätyötä rakastan. Jos jotain hyvää koronasta on koitunut niin etätyöt ja etäopiskelu. Toivon niiden jatkuvan myös jatkossa.
Opiskelen työni ohessa, ilman etää se olisi perheellisenä ja toiselta paikkakunnalta käsin
hyvin vaikeaa...
Mikäli tehdään uusi linjaus, että palaamme takaisin normaaliin ja 100% läsnätyöhön, aion irtisanoutua. En kestä nähdä niitä ihmisiä toimistolla joka ikinen päivä.... Pelkkä ajatuskin oksettaa. Muuten sinnittelen sinne asti, että 8v on täynnä ja haen 1,5v opintovapaan. Etänä senkin toivottavasti...
Ymmärrän että voi olla vaikeaa, mutta nyt on kuitenkin maailmanlaajuinen pandemia päällä. Pari viikkoa vielä tsemppausta, kyllä me tästä yhdessä selvitään!