Olen niin kyllästynyt tähän etäelämään
Onko ketään muuta josta tuntuu että pää hajoaa tähän meininkiin? Työt on etänä, opinnot on etänä, jopa liikuntaharrastukseni on siirtynyt nyt verkkoon. Teamsin välityksellä pitäisi nyt sitten katsella joogaohjaajan liikkeitä ja pyllistellä kameralle omassa olohuoneessaan. Aloin opiskelemaan juuri silloin kun korona iski ja luokkatoverit joiden kanssa olen ollut samoilla kursseilla kaksi vuotta ovat mulle pelkkiä nimiä tietokoneen ruudulla tai ääniä mikrofonista. En ole kahteen vuoteen tutustunut yhteenkään uuteen ihmiseen. Päivän päätteeksi silmiä kirvelee ja selkäranka on ihan kuprulla tietokoneen edessä kyhjöttämisestä.
Olen vaan niin kyllästynyt tähän!!!! Koko elämä on milloin minkäkin s a a t a n a n näyttöruudun tihrustamista. Olen ihminen, en mikään kyborgi, enkä halua elää tällä tavalla.
En tiedä mitä haen tällä aloituksella, teki vaan mieli purkaa sydäntä. Tuntuuko kenestäkään muusta samalta?
Kommentit (45)
Juu onhan tämä tylsää. Kannattaa toki varautua siihen, että tämä ei ole alkuunkaan menossa ohi vaan tilanne jatkuu nykyisen kaltaisena esimerkiksi seuraavat pari vuotta.
Koska mistä sitä ikinä tietää, kun kyseessä on pandemia.
Olen itsekin aika kyllästynyt koronaan, mutta kieltämättä opiskelu tänä aikana kuulostaa superpaskalta.
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän katkera, että opiskeluaika on tällaista. Inhoan epäopiskelua, sydän hakkaa aina hermostuksesta ennen seminaaria ja sen aikanakin. Inhoan puhua verkkokurseilla, vaikka livenä siinä ei ole mitään ongelmaa. Opiskelijakokemukset jäävät väliin.
Sanat tuntemukset täälläkin. Tuntuu oudolta, kun oikeasti olen aika sosiaalinen tyyppi ja tutustun helposti ihmisiin. Mutta miten tutustua, kun ketään uutta ei voi luontevasti tavata missään?
Kieltämättä kurja tilanne teille tänä aikana aloittaneille. Ymmärrän tympääntymisen. Onhan tämä ollut pitkä aika.
Toisaalta just nyt ei ole herkkua sekään, kun pienet koululaiset pakotetaan hakemaan lähiopetuksesta tartunta. Tässä tilanteessa etäopetus olisi juhlaa, kun olisi mahdollisuus itse valita kuinka paljon itseään haluaa altistaa. Pakkoaltistuminen on erittäin ikävä pakko.
Jos ajattelee vaihtoehtoja, niin silloin etäelämä on parempi kuin että joutuisi olemaan läsnätyössä ja vaarassa koronalle.
Minua ärsyttää, ettei ole kunnollisia rajoituksia ja koronaa on niin valtavasti sen vuoksi liikkeellä. Tällöin itse joutuu varomaan vieläkin enemmän.
Mutta hyvin paljon rasittaa tuo koronaoandemia. Ja harmittaa 20-vuotiaan tyttärenikin puolesta. Hänkin varoo tartuntoja eikä käy missään ylimääräisessä. On hyvin sosiaalinen ja siksi se rasittaa häntä.
Tällä palstalla on nykyään niin paljon nörttejä, joiden mielestä on ihan normi juttu elää kellarissa ilman ihmiskontakteja, että siksi tämä ketju tulee saamaan paljon alapeukutuksia.
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelee vaihtoehtoja, niin silloin etäelämä on parempi kuin että joutuisi olemaan läsnätyössä ja vaarassa koronalle.
Minua ärsyttää, ettei ole kunnollisia rajoituksia ja koronaa on niin valtavasti sen vuoksi liikkeellä. Tällöin itse joutuu varomaan vieläkin enemmän.
Mutta hyvin paljon rasittaa tuo koronaoandemia. Ja harmittaa 20-vuotiaan tyttärenikin puolesta. Hänkin varoo tartuntoja eikä käy missään ylimääräisessä. On hyvin sosiaalinen ja siksi se rasittaa häntä.
Siis millaisia lisärajoituksia vielä kaipaisit tähän tilanteeseen?
Ajattele, että jotkut tilaa sitten vielä ruoat kotiinkuljetuksena.
Kohta alkaa sota ja kukaan ei enää muista koko koronaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä mitä opiskelet? Yliopistossa jotain?
Ammattikorkeassa sellaista alaa, jonka opinnot on (valitettavasti) mahdollista suorittaa täysin etänä.
Ap
Miksi olet valinnut tuollaisen alan, jos et sovellu siihen? Työelämä tulee olemaan ihan samaa. Miksi et tapaa vapaa-ajalla ihmisiä joko ulkona tai netin kautta? Mitä sinä oikeastaan kaipaat, kun ulkonaoleminenkin on liian hankalaa?
Vierailija kirjoitti:
Ajattele, että jotkut tilaa sitten vielä ruoat kotiinkuljetuksena.
Toisaalta, jos saa arjessa vähennettyä kontakteja, sitten voi paremmin vapaa-ajalla nähdä ihmisiä. Ei ole kauhean suuri riski, jos pari-kolme etätyöskentelevää, etäkauppailevaa kaverusta tapailee toisiaan ihan fyysisesti. Tämä tosin vaatii sen, että on niitä suhteita jo ennestään, uusien luominen on vaikeaa.
Me ollaan vähennetty vapaa-ajan epäsäännöllisiä menoja, mutta kyllä silti nähdään sukulaisia suht normaalisti (terveinä) ja kavereita pieniriskisesti. Näin pystyy elämään ilman, että rajoitukset käy liian raskaiksi ja niitä jaksaa pitää yllä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Ihminen ei ole saari. Kaipaan ulos ja seuraan!
Suomessa ei ole ulkonaliikkumiskieltoa, joten lähde sinne ulos. Vähän nillitykseltä kuulostaa.
Eihän tämä etäily enää niin siistiä ole, kun se oli keväällä 2020. Olin silloin vain tyytyväinen, että pääsi toimiston hälystä pois.
Kieltämättä lähimaastot on tullut tallattua jo tuhanteen kertaan eikä ruudun äärellä halua olla määräänsä enempää.
Onneksi on auto, jolla on voinut liikkua eri paikkoihin. Saa ihan erilailla virtaa, kun pääsee ulkoilemaan välillä meren rantaan tai muualle pois omalta reviiriltä.
Kavereita on tullut onneksi nähtyä jonkun verran. Myös pari ulkomaan reissua on tullut tehtyä.
Ehkä sellaista 100% paluuta entiseen ei enää koskaan tule, mutta jospa päästäisiin yli 90% paluuseen, niin sekin olisi hieno juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä mitä opiskelet? Yliopistossa jotain?
Ammattikorkeassa sellaista alaa, jonka opinnot on (valitettavasti) mahdollista suorittaa täysin etänä.
Ap
Miksi olet valinnut tuollaisen alan, jos et sovellu siihen? Työelämä tulee olemaan ihan samaa. Miksi et tapaa vapaa-ajalla ihmisiä joko ulkona tai netin kautta? Mitä sinä oikeastaan kaipaat, kun ulkonaoleminenkin on liian hankalaa?
Miksi itse olet noin aggressiivinen ja teet ihmeellisiä oletuksia sanomistani asioista? Se, mitä haluan työkseni tehdä ja mihin tämäkin tutkinto minua valmistaa, on työtä josta iso osa on pakko tehdä lähiyhteydessä. Miksikö opinnot ovat sitten täysin etänä? Jaa-a. Sen minäkin haluaisin tietää. Ei ole minusta hyvä ajatus, mutta kukapa minua kuuntelisi?
En edes jaksa vastata muihin kysymyksiin kun kuulostat niin ilkeältä enkä kaipaa sitä nyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Ihminen ei ole saari. Kaipaan ulos ja seuraan!
Suomessa ei ole ulkonaliikkumiskieltoa, joten lähde sinne ulos. Vähän nillitykseltä kuulostaa.
Jotkut kaipaavat virikkeeksi muutakin kuin yksinäistä ulkona paarustamista.
Ihme marmattajia täällä. Ikään kuin ihminen olisi jotenkin naurettava kärsiessään siitä, että tässä on eletty poikkeustilassa, eristettynä ja todella vihaisen ilmapiirin keskellä kohta kaksi vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelukavereiden kanssa voi sopia treffit kävelylle tai johonkin. "Hei, lähden klo 18...... haluisko joku lähteä mukaan rupattelemaan ja tuulettumaan?"
Entäs kun niitä opiskelukavereita ei ole koskaan tavannutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksette ole tehneet jotain kivoja juttuja sillloin, kun korona oli rauhallisemmassa vaiheessa?
Itse jaksan ihan hyvin etäopiskelun ja etätyön.
Ollaan reissattu Suomessa ja yksi ulkomAan matkakin tehty korona-aikana.
Yatäviä nähdään esim. Kävelylenkeillä.
Kesä oli upea ja lämmin ja silloin voi tehdä melkein mitä vaan. Kyllä toki vaihtelua kaipaa, mutta monenlaista voi tehdä.
Kuuntelen esim. luentoja kävelylenlillä ja ihanaa, kun voi mennä päivällä ulos.
Ei opiskelijalla todennäköisesti ole mahdollisuutta kauheasti matkailla. Kaikki ei myöskään voi mennä päivällä ulos. Itse olen (etä)töissä ja tuijotan kahdeksasta neljään sinisenä hohtavaa näyttöruutua. Sen jälkeen tuijottelen samoilla silmillä tammikuista pimeyttä. Toista viidesti viikossa.
Minä pärjään siis ihan ok, mutta onhan tämä nyt hanurista.
Mun pää hajoaa toimistolla missä ihmiset eivät käytä maskia vaikkaa luuhaavat vapaalla ollessaan ihan missä vaan. saispa tehdä etätöitä!
Hups, pieni lapsus lipsahti. No, aika epäopiskelulta se verkkokursseilu välillä tuntuukin.