Oon ehkä hiukka turhautunut

Muutettiin miehen ok:hon vähän pakosta, pois pääkaupunkiseudulta paljon kauemmas. Työmatkani kestää nykyisin hyvinkin 1,5 h suunta. Mies lähtee tän talouden yhdellä ainoalla autolla myöhempään töihin ja tulee myös myöhempään kotiin (nytkin on vielä töissä). Tää arjen sovittaminen ja kaikesta etukäteen sopiminen on alkanut syödä mua.

Mua ärsyttää nykyisin ihan kaikki. Samat nyrpeät naamat joka ikinen arkiaamu kukonlaulun aikaan linja-autossa johon on joka ikinen aamu ehdittävä, vaikka kuinka väsyttäisi ja haluaisi liukua töissä niinkuin muutkin tekee. Ei ole vain mahdollista koska muuten olisin töissä klo 11. Yks nainen puhuu niin kovaa ja niin ärsyttävällä nasaaliäänellä, että se puhe kuuluu takapenkille saakka vaikka se istuu ihan edessä - se siis esim. nukkumisesta. Kuulokkeitakaan en jaksa huudattaa joka matka.

Linja-auto kulkee vain pari kertaa aamulla suunta, samoin toistepäin. Lähimpään kauppaan meiltä matkaa 5 km. Toiseen autoon ei näillä talon ylläpitokustannuksilla ole varaa. Pääsääntöisesti arki-iltani menee kökkiessä täällä neljän seinän sisällä "näppärästi" siivoten. Voi V*tt*! Oon niin kurkkuani myöten täynnä tätä. Kohta kaksi vuotta mennyt ja mulle taitaa riittää. Nytkin pihalla odottaisi nurmikon leikkuu, kappas kukas muukaan sen tekisi kuin minä. Se vaan, että en saa leikkuukonetta päälle ja mies lupasi korjata (saa nähdä koska). Piha muistuttaa jo nyt niittyä enemmän. Ei miestä kiinnosta minkä näkönen toi on. Talvet menee puita hakiessa ja taloa lämmittäessä, kappas kukas sen tekee? Näppärästihän minä tätä lämmitän tunnin pari ennenkuin mies tulee - pakkohan se on, muuten tänne jäätyy. Jos haluan viihdyttää itseäni ulkoilemalla voin lähteä lenkille metsään, juu, puille on kiva jutella..

Tää on ollut elämäni suurin virhe, siis tänne muuttaminen. Kaduttaa! Kohta pitää mennä jo nukkumaan, jotta jaksaa herätä taas samanlaiseen paskapäivään. Kiitos kun sain purkaa.