Tiesitkö, että EROSSA puolisosi vIe puolet omaisuudestasi jos avioehtoa ei ole

Ei kannata mennä naimisiinkaan jos ei ymmärrä tehdä avioehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Suurin jekku on se, jos puolisolla on lapsia, jotka eivät ole yhteisiä.

Jos puoliso kuolee, hänen osuutensa avioliiton yhteisestä omaisuudesta menee jakoon. Jos vaikka omaisuutta on miljoona, 500000e menee jakoon. Jos lapsia on kaksi, menee 50% aviomiehelle, 25% toiselle lapselle ja 25% toiselle lapselle. Kyse on avioparin omaisuudesta, talosta yms.. Tuossa kohtaa aviomiehen tarvii jostain repäistä 500000e noille kahdelle lapselle (jotka eivät ole hänen omiaan, vaan hän voi olla vaikka tavannut heidät vasta aikuisina), myymällä parin asunto, autot, ja muuta omaisuutta riittävästi. Puolet omaisuudesta on realisoitava rahaksi perinnöksi lapsille.

Käytännössä tuossa miehen elämä menee lopullisesti pilalle.

Yleensä suuri os ihmisistä on normaaliälykköitä ja tekevät avioehdin.Eria asia jos kaksi ihmistä samalaisista taloudellisista lähtökohdista mene nuorin anaimisii ja hankki lapsia. Mutta eiköhän kaikkimjoillaesim.omistusasunti tee avioehdon. Rikkaat tekevätaina avioehdon ym.muita jurudisia järjestelyjä vaikka naivat verraisiaan.

Surullinen on se amiksen käynnyt trukkikuski joka ottaapersaukisen työttömän puolision elätettväkseen ja asuvat esim trukkikuskin vanhemoine kuolinpesässä. Kun tylsämieline trukkikusi ei avioehtoa älynnyt tehdä niin eron sattuessa kuolinpesän maisat ja mannuista menee puolet persaukiselle elätille. Mutta jos sekä järki ettämu  na seisoo niin näin käy.

Vierailija kirjoitti:

Se menee lopuksi lapsille. Nou hätä.

Joo, paitsi että ex voi saada lisää lapsia jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu pari erosi pari vuotta sitten. Kummallekin heistä oli yllätys sekin että avioeron hakeminen maksaa :D Suht varattomille ei olisi toki tullut isoja menetyksiä mutta esimerkiksi arjen elämiseen otetut velat jäivät heillä jakamatta koska ne olivat vain toisen (työssäkäyvän) nimissä.

Opiskelevan puolison asioihin oli otettu useita tuhansien eurojen velkoja ja ne jäivät kokonaan toiselle puolisolle. Ositusta eivät tehneet lainkaan. Se oli itsestäni outoa koska jos ositusta ei tee, se jää lasten vaivoiksi sitten joskus kun perivät vanhempiaan. Lisäksi nuo velat olisi jaettu molemmille mutta mitäs se minulle kuuluu. Tuntui oudolta seurata sitä että ihmiset ovat ihan aikuisina tehneet tuollaisen juridisen sopimuksen tietämättä yhtään mihin se sitoo, miten siitä voi irrottautua ja mitä se sitten tarkoittaa.

On todella tyhmää olla tekemättä papereita osituksesta, koska siitä tulee perillisille harmia siinä vaiheessa, kun ensimmäinen puolisoista kuolee.

Mutta velkojen jakamisesta sinulla on väärä käsitys. Jos kummallakin puolisolla on enemmän velkaa kuin omaisuutta, niin ei velkoja osituksessa mitenkään jaeta, vaan kumpikin puoliso pitää omat velkansa. Ainoa poikkeus on velka, joka on aivan selvästi otettu perheen peruselatukseen, esim. ruokakaupan lasku. Siitä molemmat puolisot vastaavat.

Heillä oli opiskelevan puolison opiskelua varten otettua velkaa, joka oli otettu työssäkäyvän nimiin mutta jota opiskelevan itsensä olisi ollut tarkoitus lyhentää tietysti myös.

Eivät kuulosta kovin fiksuilta noin muutenkaan. Opiskelija on oikeutettu opintolainaan ja se on halvinta rahaa mitä saatavilla on (ehkä asuntoalaina on vielä halvempi, mutta sitä ei voi käyttää elämiseen). Ei todellakaan kannattaisi ottaa mitään muuta lainaa.

Nykyään yhä useampi mies kieltäytyy menemästä naimisiin, kun ymmärtää kuinka kalliiksi se voi tulla. Onneksi näistä kirjoitetaan ja varoitetaan.

taitaa olla hyvin eritasoiset puolisot keskenään menneet naimisiin....jos on tasaväkiset lähtökohdat, niin mitä väliä jollain avioehdolla. Ensinnäkin pitää olla järkeä päässä jo naimisiin mennessään, ettei onnenonkijaan eksy, kuten puolison veli. Venäläinen ammattilainen piti saada ja heti kun ne määrätyt vuodet oli kuluneet niin ero, siinä ohessa oli jo vakiintunut uusi uhri. Sama toistui 3 kertaa,nykyistä tilannetta en siitä naisesta tiedä, mutta ainakin 4 miestä putsasi.Ilman että itsellä oli muuta kuin se paljon käytetty karvalaukku.

Tyhjätaskuina on kotoa maailmalle molemmat lähdetty ja yhteinen omaisuus yhdessä hankittu. Elämämme loppuun yhdessä tallaamme ja toinen toistemme leskeys ajan pyrimme turvaamaan niin hyvin kuin pystymme. 

Perillisiä ei ole, joten kaiken saa  jompikumpi. Vaikka mitään arvoa ei sillä maallisella hyvällä enää tuolloin ole kun se elämän tärkein on poissa. Vain loputon suru, kaipaus ja pimeys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ehdotin miehelle avioehtoa naimisiinmennessä, sillä oli huomattavasti enemmän omaisuutta ja isohko perintö tulossa jossain vaiheessa, mutta ei se halunnut.

Nyt ollaan oltu jo 25 vuotta naimisissa ja kaikki omaisuus on molempien nimissä. Ihan hyvä näin.

Minä tein saman. Sitten 12 vuoden jälkeen erosimme ja tajusin, että erossa jaettiin vain minun omaisuuteni, koska miehen omaisuus oli testamentilla saatua ja se oli sulkenut avio-oikeuden pois. Sen sijaan miehet velat olivat erossa "yhteisiä". Jouduin maksamaan miehelle yli 80 000 e yhteisistä vuosista ja hän piti miljoonaomaisuutensa.

Tämmöisiäkin kauhutarinoita voi kuvitella, se vaan ettei voi olla totta. Avio-oikeus vaikuttaa puolisoiden väliseen jakoon osituksessa, mutta se ei estä maksamasta testamentilla saadulla omia velkoja, muutoinhan kaikki testamentit olisi tehty velat poissulkeviksi. Vai olisiko sittenkin ollut kirjoittajan omista veloista kyse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ehdotin miehelle avioehtoa naimisiinmennessä, sillä oli huomattavasti enemmän omaisuutta ja isohko perintö tulossa jossain vaiheessa, mutta ei se halunnut.

Nyt ollaan oltu jo 25 vuotta naimisissa ja kaikki omaisuus on molempien nimissä. Ihan hyvä näin.

Minä tein saman. Sitten 12 vuoden jälkeen erosimme ja tajusin, että erossa jaettiin vain minun omaisuuteni, koska miehen omaisuus oli testamentilla saatua ja se oli sulkenut avio-oikeuden pois. Sen sijaan miehet velat olivat erossa "yhteisiä". Jouduin maksamaan miehelle yli 80 000 e yhteisistä vuosista ja hän piti miljoonaomaisuutensa.

Valehtelet tai sinua on kusetettu pahemman kerran.

Niin? Meillä oli 0 e rahaa ja omaisuutta kun tavattiin. Ei odoteta kieli pitkällä omilta vanhemmilta perintöä, sillä niistä tulee olemaan enemmän riesaa kuin iloa . Kaikki mitä meillä on , on yhdessä rakennettu.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän eläkesäästöjä ja miehellä ehkä noin saman verran velkaa, eli menettäisinkö minä säästöni, jos erottaisiin?

Tottakai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain luuserit eroaa. Voittajat osaa pitää puolison niin tyytyväisenä, ettei mitään eroa tule.

Odota vaan, että puolisollesi tulee joku parantumaton mielenterveysongelma vaikka.. Olen nähnyt lähipiirissä tapauksen, ja ymmärrän hyvin miksi toinen lähti pakoon, vaikka se oli taloudellinen katastrofi.

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään yhä useampi mies kieltäytyy menemästä naimisiin, kun ymmärtää kuinka kalliiksi se voi tulla. Onneksi näistä kirjoitetaan ja varoitetaan.

Ei se tule kalliiksi, kun on avioehto. Kannattaa pitää muutenkin raha-asiat omina ja vain tietyt kulut yhteisinä, kuten asuntolaina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain luuserit eroaa. Voittajat osaa pitää puolison niin tyytyväisenä, ettei mitään eroa tule.

Odota vaan, että puolisollesi tulee joku parantumaton mielenterveysongelma vaikka.. Olen nähnyt lähipiirissä tapauksen, ja ymmärrän hyvin miksi toinen lähti pakoon, vaikka se oli taloudellinen katastrofi.

Juuri näin.

Olen ollut avoliitossa henkisesti epävakaan ihmisen kanssa. Jo sen päättämisessä oli oma vaivansa, mutta eipä tarvinnut tapella omaisuudesta.

Nyt aviomies masentui ja tahtoo virallisen eron, vaikka toistaiseksi yhteinen asunto pysyy. Jos tässä pitäisi vielä ruveta jakamaan omaisuutta, en kestäisi. Onneksi on avioehto ja välit kuitenkin melko riidattomat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ehdotin miehelle avioehtoa naimisiinmennessä, sillä oli huomattavasti enemmän omaisuutta ja isohko perintö tulossa jossain vaiheessa, mutta ei se halunnut.

Nyt ollaan oltu jo 25 vuotta naimisissa ja kaikki omaisuus on molempien nimissä. Ihan hyvä näin.

Minä tein saman. Sitten 12 vuoden jälkeen erosimme ja tajusin, että erossa jaettiin vain minun omaisuuteni, koska miehen omaisuus oli testamentilla saatua ja se oli sulkenut avio-oikeuden pois. Sen sijaan miehet velat olivat erossa "yhteisiä". Jouduin maksamaan miehelle yli 80 000 e yhteisistä vuosista ja hän piti miljoonaomaisuutensa.

Tämmöisiäkin kauhutarinoita voi kuvitella, se vaan ettei voi olla totta. Avio-oikeus vaikuttaa puolisoiden väliseen jakoon osituksessa, mutta se ei estä maksamasta testamentilla saadulla omia velkoja, muutoinhan kaikki testamentit olisi tehty velat poissulkeviksi. Vai olisiko sittenkin ollut kirjoittajan omista veloista kyse?

En ole tuon kirjoittanut, mutta selitän lyhyesti, mitä tässä on todennäköisesti tapahtunut. Vaikka velat eivät olekaan yhteisiä, niin miehen velat otetaan huomioon osituksessa, kun lasketaan hänen säästöään.

Oletetaan esimerkin vuoksi, että miehellä on miljoonan euron perintö ja velkaa 200 000 euroa. Kirjoittajalla ei ole velkaa, mutta sen sijaan kyllä säästöjä 162 000 euroa. Muuta omaisuutta tai velkaa ei ole kummallakaan. Osituksessa miehen perintöä ei oteta lainkaan huomioon, koska se on saatu testamentilla, jossa puolison avio-oikeus on suljettu pois. Ositus siis tehdään niin kuin tätä perintöä ei olisi lainkaan olemassa. Nyt siis osituksessa otetaan huomioon vain miehen 200 000 euron velka, joten hänen säästönsä on 0. Kirjoittajan säästö on 162 000 euroa. Molempien puolisoiden säästöt ovat yhteensä 162 000 euroa, josta kummankin osuudeksi tulee 81 000 euroa. Näin olleen kirjoittajan pitää maksaa osituksessa miehelleen tasinkoa 81 000 euroa.

Tosin täytyy sanoa, että miehen velat eivät ole tässä olennaisia. Lopputulos olisi täsmälleen sama, vaikka miehellä ei olisi senttiäkään velkaa, jos hänellä ei ole muuta omaisuutta kuin tuo perintö.

Täällä alapeukuttaa selvästi joku, joka ei hyväksy todellisuutta niin kuin se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään yhä useampi mies kieltäytyy menemästä naimisiin, kun ymmärtää kuinka kalliiksi se voi tulla. Onneksi näistä kirjoitetaan ja varoitetaan.

Ei se tule kalliiksi, kun on avioehto. Kannattaa pitää muutenkin raha-asiat omina ja vain tietyt kulut yhteisinä, kuten asuntolaina.

Ettei toinen saa päähänsä vaikka tyhjentää tiliä ja häipyä.

Sellaistakin on sattunut.

Ei vie, koska ollaan suurin piirtein yhtä varakkaita. Molemmat saisi omansa.

näin kirjoitti:

Ei vie, koska ollaan suurin piirtein yhtä varakkaita. Molemmat saisi omansa.

Mutta paperin tekeminen säästää osituksen vaivan.

En tiennyt. Olin siinä uskossa, että saisin osituksessa vähän tasinkoa, mutta en minäkään lähellekään PUOLTA miehen omaisuudesta, ihan täysin varaton kun en minäkään ole.