Miltä tuntui muuttua "keski-ikäiseksi" naiseksi, ja missä iässä huomasit muuttuneesi sellaiseksi?
Itse olen 32 ja olen huomannut miettiväni alituisesti sitä, etten ole enää nuori kauaa..
Kommentit (1022)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annetaan jokaiselle lupa määrittää itsensä juuri siten kuin haluaa. Jos sä haluat itsesi lokeroida johonkin, tee se, mutta muiden ei tarvi. Ikä on vaan ikä ja me ollaan yksilöitä. Älä epävalidoi muiden kokemusta, vaan validoi, koska koetaan eri tavalla asiat eikä sun kokemus ole absoluuttinen tosiasia..
Eihän siinä ole mitään järkeä jos 50 vuotias kuvailee itseään "nuoreksi". Miksi pitäisi hyväksyä toisten denialismi omasta ikääntymisestä?
50 vuotias ei ole lapsi, eikä nuori, eikä nuori aikuinenkaan vaan hän on keski-ikäinen. Mikä siinä keski-ikäisyys sanassa on niin kamalaa?
Keski-ikäisyys ei ole mikään kultti, johon pitää kuulua kun ikää tulee tietyn verran ja jonka takia pitää käyttäytyä tietyllä tavalla, samalla lailla kuin nuoruuskaan ei ole mikään kultti tai kuten joku aiemmin sanoi persoonallisuuden piirre. Keski-ikä ja nuoruus ja muut tällaiset sanat kuvaavat vain yksinkertaisesti ihmisen ikää. Sen ei tarvitse tarkoittaa yhtään mitään muuta. Joskus on helpompi puhua keski-iästä kuin että puhuttaisiin noin 40-60 vuotiaista.
Tämän saman jutun voisi soveltaa myös sukupuoleen, sekin on vain asia, joka on, biologinen fakta, eikä sen tarvitse tarkoittaa mitään muuta. En ymmärrä kun biologisia tosi asioita kuten ikä ja sukupuoli yritetään kieltää ja ihmisiä kannustetaan määrittelemään itse oma ikänsä ja sukupuolensa! Eihän tuossa ole mitään järkeä!
Mihin määrityksiin haluat käyttää ikää? Mitä se kertoo, jos joku on vaikka 40? Ei yhtään mitään niin kuin totesit. Jokainen on erilainen, itselläni esim. ei ole lapsia, en ole naimisissa, en vakituisessa työsuhteessa enkä omista asuntoa tai pukeudu "tätimäisesti". Nämä lienee ominaisuuksia, joita keski-ikäisyyteen kuitenkin yleensä liitetään. Miksi haluat edes käyttää keski-ikä -termiä, jos ja kun se ei edes kuvaa mitään muuta kuin ikää? Missä yhteydessä mielestäsi on tärkeä sitten tuoda esille keski-ikäisyys.
Vinkkinä ihmissuhteisiisi: kannattaa vahvistaa ja ottaa toisen kokemus ja se, miten itsensä määrittää, ei väittää vastaan todeten, että vain sinun käsityksesi ja kokemuksesi on oikea.
Tämän kirjoittajan elämästä puuttuvat ne virstanpylväät, joista yleensä hahmotetaan ajan kulumista. Mutta ei, tavallisen elämänkaaren puuttuminen ei poista ajan kulumista. Vaikka keski-ikäinen eläisi kuin kaksikymppinen, hän ei silti ole nuori aikuinen. Vähän hassua toivoa, että muut vahvistaisivat ja ottaisivat todesta ihan minkä tahansa kokemuksen ja käsityksen niinkin mitattavasta ja selkeästä asiasta kuin ihmisen ikä.
Heh, ja taas sulla meni koko pointti ohi. En määritä itseäni nuoreksi aikuiseksi enkä kategorisoi itseäni iän puolesta mitenkään. Olen yksilö x, en jonkun ikäryhmän edustaja. Lokeroi itsesi ihan mihin haluat, mutta kunnioita muiden oikeutta määrittää itsensä myös ihan miten haluavat. Ja en käyttäisi termiä "tavallinen", sillä sillä on arvottava klangi. Sen sijaan käyttäisin termiä "normatiivinen". Mikäs siinä jos sinä Perttuliina perushenkilö olet elänyt täysin "tavallisesti" eli normatiivisesti. Muut välttämättä ei eikä tarvitse.
Kyllä se siinä 35-40 vuotiaana tuli. Siinä yleensäkin ihmiset alkavat vanhenemaan. Painoa tulee ja kasvot veltostuu. Yritän kyllä pitää ylipainon poissa, koska se on suurin tätiytymisen aiheuttaja.
Tätiytyminen tulee sisältä päin, ei ulkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten elinajan odote on nyt 85v, (nuorilla se koko ajan vähän nousee), joten suomalaisten naisten keski-ikä on nyt tarkalleen ottaen 42,5 vuotta. Siitä sitten +/- 5 vuotta niin keski-ikää olisi ikäkausi 37 - 48v.
Täytin just 50. Mikä mä olen sun mielestä, jos en keski-ikäinen? En kai nyt iäkäs sentään vielä?
Pluskeski-ikäinen
Jaa, vaikea sanoa. Olen viisikymppinen enkä ole vieläkään muuttunut keski-ikäiseksi.
Eräs kuuluisa naispolitiikkohan sen sanoi nasevasti: "Vanheneminen on vittumaista". Niin se on, mutta kun elää hyvää elämää ja tunnustaa tosiasiat, tuokin on vain sivuseikka eikä elämää määräävä tekijä. Elämä on matka. Siksi musta keski-ikään tuleminenkaan ei ollut mikään
mun maailmaa mullistava kokemus. Jokainen ikävaihe on tarkoituksenmukainen. Ja sitten kun olemme päätepisteessä, keho saa kuihtua ja sielu siirtyä uuteen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kivaa olla keski-ikäinen nainen kesällä. Talvet on hirveitä.
Miksi näin? Miten se keski-ikäisyys vaikuttaa vuodenaikoihin?
Mietin samaa. Eikös se ole juuri päinvastoin? Kesällä joutuu pahimmassa tapauksessa kulkemaan lyhythihaisissa allit heiluen, paksut suonikohjupohkeet ja selluliitit shortsien tai hameen alta jymäkästi terveyssandaaleissa tärähdellen ja liikavarpaat ja kuivettuneet kantapäät niistä pursuillen sekä tietysti kurttuiset tätipolvet koko kansan nähtävillä, puhumattakaan miljoonista katkeilleista hiussuonista iholla, vatsamakkarat trikoopaidassa tursuten, kun taas talvella voi vuorata keski-ikäisen vartalonsa päästä varpaisiin piiloon muiden katseilta.
Puhun itsestäni, ettette taas tätitoverit loukkaannu.
Tässä vinkkejä kollegalle: suonikohjut leikkautin 10v sitten, eivät ole vaivanneet sen koommin. jalkahoidon teen kesällä kerran kuussa eli raspaan kantapäät ja leikkaan ja lakkaan varpaankynnet. hameista käytän polvipituisia ja vähän pitempiä niin ei tarvi polviaan mainostaa tai sitten pitsileggarit mekon alle.
nyt olen pitänyt dieettiä kuukauden ja vatsamakkarat sulavat hitaasti mutta valoa on näkyvissä , työtä se vaatii ei tule mikään ilmaiseksi tässä elämässä. ruokavalio kuntoon ja liikuntaa!
selluliittia on meillä kaikilla naisilla, ja eihän se näy ellei mene uimarannalle uikkareissa, muuten on muhkurat piilossa hameen tai tunikan alla.
Mukavaa kesän jatkoa!
N45
Olet vasta 45, kyllä silloin vatsamakkarat vielä sulaakin. Päälle 5-kymppisenä se ei ole enää niin helppoa.
No voi kiitos vaan.
Voin kertoa , että vaikeaa se on jo tässäkin iässä se makkaroiden sulattelu. olen käynyt joka aamu lenkillä kuukauden ajan, vähentänyt syömistä ja tehnyt vaikka mitä että vatsa sulaisi mutta ei lähde millään. pitää antaa ajan hoitaa hommansa, kun on hyvällä polulla. kyllä se on mahdollista kun tarpeeksi yrittää eikä istu vaan sohvalla ja tilaa noutoruokaa kotiin.
Neljänkympin kohdalla tuntui vielä, että mitäs tässä. Nyt rupean olemaan nelivitonen ja huomaan "sen" alkaneen. Paino nousee, enkä enää näytä nuorelta. Oma keho tuntuu kömpelömmältä. Oma rauha on tärkeää, samoin riittävä uni.
Kai mä nyt olen, 49v. En ole huomannut mitään hetkeä, pikkuhiljaa vain kaikki, mm. lääkärit ja myyjät alkavat näyttää lapsilta ;) Ei ole tuntunut pahalta vaan luonnolliselta. Olen kuitenkin suht nuorekas, oikeastaan kiva ettei enää tytötellä. Auktoriteetti on kasvanut esim. töissä.
Vierailija kirjoitti:
Kai mä nyt olen, 49v. En ole huomannut mitään hetkeä, pikkuhiljaa vain kaikki, mm. lääkärit ja myyjät alkavat näyttää lapsilta ;) Ei ole tuntunut pahalta vaan luonnolliselta. Olen kuitenkin suht nuorekas, oikeastaan kiva ettei enää tytötellä. Auktoriteetti on kasvanut esim. töissä.
Ja iltatähden luokkatovereiden vanhemmat on 10v nuorempia, siitäkin huomaa ettei enää ole ihan nuori. Ei haittaa, normaalia!
Vierailija kirjoitti:
Tätiytyminen tulee sisältä päin, ei ulkoa.
Tämä. Olen ollut henkisesti täti jo ennen kolmekymppisiäni. Yleensä minua luullaan paljon nuoremmaksi, luultavasti juuri siksi, että olen elänyt tätimaisen järkevästi. Aurinkoa ja alkoholia välttäen.
N 39
Oon 37-vuotias nainen. Mulla roikkuu mun nuoruudessa otetut lukuisat tatuoinnit läpi elämän, niin ehkä en oo tyyliltäni mikään tätimäinen. Myös hiukseni ovat aina värjätty jollain ei luonnollisella tavalla. Kiloja on vyötäröllä, mutta onneksi myös takamuksessa ja rinnoissa, niin oon jotenkin sinut asian kanssa. Arkimeikkini on suht hillitty, mutta ulos meikkaan edelleen aika tummat meikit tekoripsineen ja huomaan, että tumma meikki todellakin vanhentaa ja se ei enää ole yhtään hyvä juttu, et sitä kai pitäis lähteä johonkin suuntaan kehittämään.
Henkinen ikä mulla on edelleen jossain parinkympin paikkeilla. Pelaan videopelejä, lempisarjani on Stranger Things. En todellakaan viihdy puutarhatöissä tai välitä edes kokkaamisesta enkä missään nimessä käsitöistä, eli kaikenlaiset martta-kliseet olen vielä välttänyt. Kai niiden aika vielä tulee. Vapaa-aikani vietän maastopyöräilessä.
Mulla on 2 teiniä ja 2 pikkukoululaista ja luulen, että ilman lapsia ei tuntuisi yhtään näin keski-ikäiseltä. Vielä en tosin myönnä olevani keski-ikäinen, olen päättänyt sen rajan olevan 40 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annetaan jokaiselle lupa määrittää itsensä juuri siten kuin haluaa. Jos sä haluat itsesi lokeroida johonkin, tee se, mutta muiden ei tarvi. Ikä on vaan ikä ja me ollaan yksilöitä. Älä epävalidoi muiden kokemusta, vaan validoi, koska koetaan eri tavalla asiat eikä sun kokemus ole absoluuttinen tosiasia..
Eihän siinä ole mitään järkeä jos 50 vuotias kuvailee itseään "nuoreksi". Miksi pitäisi hyväksyä toisten denialismi omasta ikääntymisestä?
50 vuotias ei ole lapsi, eikä nuori, eikä nuori aikuinenkaan vaan hän on keski-ikäinen. Mikä siinä keski-ikäisyys sanassa on niin kamalaa?
Keski-ikäisyys ei ole mikään kultti, johon pitää kuulua kun ikää tulee tietyn verran ja jonka takia pitää käyttäytyä tietyllä tavalla, samalla lailla kuin nuoruuskaan ei ole mikään kultti tai kuten joku aiemmin sanoi persoonallisuuden piirre. Keski-ikä ja nuoruus ja muut tällaiset sanat kuvaavat vain yksinkertaisesti ihmisen ikää. Sen ei tarvitse tarkoittaa yhtään mitään muuta. Joskus on helpompi puhua keski-iästä kuin että puhuttaisiin noin 40-60 vuotiaista.
Tämän saman jutun voisi soveltaa myös sukupuoleen, sekin on vain asia, joka on, biologinen fakta, eikä sen tarvitse tarkoittaa mitään muuta. En ymmärrä kun biologisia tosi asioita kuten ikä ja sukupuoli yritetään kieltää ja ihmisiä kannustetaan määrittelemään itse oma ikänsä ja sukupuolensa! Eihän tuossa ole mitään järkeä!
Johtuu siitä, että näin 50-vuotiaanakin sielu käy vielä rippikoulua, eli aika ajoin kokee itsensä nuoreksi, eikä muista olevansa keski-ikäinen.... Viimeksi mainitussa ei ole mitään vikaa, se on täysin normaalia, mutta kun se oma kokemus ei aina ole sellainen. Ei tarkoita ettei ymmärtäisi faktoja, vaan sitä et vuodet vierii nopeammin kuin mieli ehtii mukaan. Tiedät sitten itse kun olet tämänikäinen ;)
Vierailija kirjoitti:
Oon 37-vuotias nainen. Mulla roikkuu mun nuoruudessa otetut lukuisat tatuoinnit läpi elämän, niin ehkä en oo tyyliltäni mikään tätimäinen. Myös hiukseni ovat aina värjätty jollain ei luonnollisella tavalla. Kiloja on vyötäröllä, mutta onneksi myös takamuksessa ja rinnoissa, niin oon jotenkin sinut asian kanssa. Arkimeikkini on suht hillitty, mutta ulos meikkaan edelleen aika tummat meikit tekoripsineen ja huomaan, että tumma meikki todellakin vanhentaa ja se ei enää ole yhtään hyvä juttu, et sitä kai pitäis lähteä johonkin suuntaan kehittämään.
Henkinen ikä mulla on edelleen jossain parinkympin paikkeilla. Pelaan videopelejä, lempisarjani on Stranger Things. En todellakaan viihdy puutarhatöissä tai välitä edes kokkaamisesta enkä missään nimessä käsitöistä, eli kaikenlaiset martta-kliseet olen vielä välttänyt. Kai niiden aika vielä tulee. Vapaa-aikani vietän maastopyöräilessä.
Mulla on 2 teiniä ja 2 pikkukoululaista ja luulen, että ilman lapsia ei tuntuisi yhtään näin keski-ikäiseltä. Vielä en tosin myönnä olevani keski-ikäinen, olen päättänyt sen rajan olevan 40 vuotta.
Onko violetti sinusta nuorekas tukan väri? Vai mitä tarkoitat tuolla, että hiukset on värjätty ei-luonnollisella värillä? Punainenkaan ei yleensä ole nuorekas vaan pikemminkin tätimäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten elinajan odote on nyt 85v, (nuorilla se koko ajan vähän nousee), joten suomalaisten naisten keski-ikä on nyt tarkalleen ottaen 42,5 vuotta. Siitä sitten +/- 5 vuotta niin keski-ikää olisi ikäkausi 37 - 48v.
Täytin just 50. Mikä mä olen sun mielestä, jos en keski-ikäinen? En kai nyt iäkäs sentään vielä?
Pluskeski-ikäinen
Keski-ikä on 35-65-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon 37-vuotias nainen. Mulla roikkuu mun nuoruudessa otetut lukuisat tatuoinnit läpi elämän, niin ehkä en oo tyyliltäni mikään tätimäinen. Myös hiukseni ovat aina värjätty jollain ei luonnollisella tavalla. Kiloja on vyötäröllä, mutta onneksi myös takamuksessa ja rinnoissa, niin oon jotenkin sinut asian kanssa. Arkimeikkini on suht hillitty, mutta ulos meikkaan edelleen aika tummat meikit tekoripsineen ja huomaan, että tumma meikki todellakin vanhentaa ja se ei enää ole yhtään hyvä juttu, et sitä kai pitäis lähteä johonkin suuntaan kehittämään.
Henkinen ikä mulla on edelleen jossain parinkympin paikkeilla. Pelaan videopelejä, lempisarjani on Stranger Things. En todellakaan viihdy puutarhatöissä tai välitä edes kokkaamisesta enkä missään nimessä käsitöistä, eli kaikenlaiset martta-kliseet olen vielä välttänyt. Kai niiden aika vielä tulee. Vapaa-aikani vietän maastopyöräilessä.
Mulla on 2 teiniä ja 2 pikkukoululaista ja luulen, että ilman lapsia ei tuntuisi yhtään näin keski-ikäiseltä. Vielä en tosin myönnä olevani keski-ikäinen, olen päättänyt sen rajan olevan 40 vuotta.
Onko violetti sinusta nuorekas tukan väri? Vai mitä tarkoitat tuolla, että hiukset on värjätty ei-luonnollisella värillä? Punainenkaan ei yleensä ole nuorekas vaan pikemminkin tätimäinen.
En puhunut väristä vaan ei luonnollisella tavalla. Eli näyttävät kontrastit, selkeästi raitoja hiuksissa ym. Mulla ei ole tällä hetkellä päässä violettia eikä punaista, mutta en niitäkään kavahtaisi.
En muista. Olen juuri nyt vaiheessa keski-ikäisestä vanhukseksi ja se tuntuu... .no sanotaan että vanhalta. Ei sitä itsestä huomaa muuten kuin että valokuvissa näyttää mummolta. Toisten käytöksestä itseä kohtaan huomaa parhaiten
Vierailija kirjoitti:
Eräs kuuluisa naispolitiikkohan sen sanoi nasevasti: "Vanheneminen on vittumaista". Niin se on, mutta kun elää hyvää elämää ja tunnustaa tosiasiat, tuokin on vain sivuseikka eikä elämää määräävä tekijä. Elämä on matka. Siksi musta keski-ikään tuleminenkaan ei ollut mikään
mun maailmaa mullistava kokemus. Jokainen ikävaihe on tarkoituksenmukainen. Ja sitten kun olemme päätepisteessä, keho saa kuihtua ja sielu siirtyä uuteen elämään.
Kuuluisa??? Kukahan lienee ollut??!
Minä olen vasta 33 ja olen jo pitkään tuntenut itseni paljon vanhemmaksi kuin olenkaan osittain. Joskus on rouviteltu jo reilusti alle 30vuotiaana. Ryppyjäkin on jo otsalla ja vähän suupielissä. Tykkään omasta rauhasta ja inhoan meluamista. Olen jo varmaan monesta keski-ikäinen näkymätön täti, mutta ei se haittaa. Se on oikeastaan kivaa, saa olla rauhassa, yleensä.
Kuule sillä ei ole mitään merkitystä.
Tämä vaihe tuli nelikymppisenä.
Parasta olisi asua erakkona metsämökissä. Hiihdellä, nukkua milloin huvittaa ja syödä mitä huvittaa ilman, että tekemisiä, vaatteita ja naamaa kyttää yhtään kukaan.
Ai niin! Minä asun jo näin ja olen onnekas.