Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntui muuttua "keski-ikäiseksi" naiseksi, ja missä iässä huomasit muuttuneesi sellaiseksi?
Itse olen 32 ja olen huomannut miettiväni alituisesti sitä, etten ole enää nuori kauaa..
Kommentit (1022)
Vierailija kirjoitti:
Siis 40-vuotiaana, ei 4.
Tuonne pari viestiä ylemmäs. Joku ehti väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuo tuntunut juuri miltään. Vähän kyllä ihmetytti miten äkkiä nuoruus meni, vaikken edes tehnyt sillä mitään. Oon jotenkin syntymämummo, tuntenut itseni vanhaksi aina. Ehkä sen takia ei vanheneminenkaan stressaa.
Olet mainio, syntymämummo!
Olen viisikymppinen nainen. Elän vihdoinkin tasapainoista ja " omannäköistäni" elämää. Reissaan, opiskelen, työni on vaativaa mutta mukavan haasteellista.
Aikuiset lapset ovat löytäneet paikkansa, ei huolta heistä.
Deittailen miehiä/ leskeytenikin olen jo surrut läpi.
En jaksaisi enää olla nuori tai juosta ruuhkavuosia. En pelkää vanhuutta, se on täysin turhaa, jokainen ikääntyy, ihan jokainen.
Elän tässä ja nyt ja ihanaa niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kysymyshän kuului, että missä iässä on tuntenut itsensä keski-ikäiseksi. Jotkut viisikymppiset ei tunne itseään sellaisiksi, kun taas jotkut kolmekymppiset tuntee. Jokaisella on omat tuntemuksensa ja mitä siinä muut rutisemaan. Itse 35v ja en tunne olevani lähellekään keski-ikäinen. Ehkä jos olisi lapsia, omakotitalo ja vakituinen, voisi tuntuakin. Mä tunnen itseni nuoreksi ja onneksi näytänkin siltä. Kai se keski-ikäisyys sieltä hiipii, kun repsahtaa, vakiintuu ja vaihtaa Temppareiden katsomisen iltauutisiin.
No mä oon sitten jo seniili, kun ei oo tempparit ikinä kiinnostanu
N22
En puhunut tuossa yleisellä tasolla, vaan itsestäni. Että pitäisi mm. olla vakiintunut elämä ja lopettaa roskaohjelmien katsomisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten estää se tätien pötkylävartalo? Auttaako ettei ole raskaana tai lihota itseään n. 4-vuotiaana?
Ilmeisesti ns. tätipäälle ei mahda mitään, koska kasvojen luusto siityy vanhemmiten eri asentoon ja päästä tulee iso, kankea ja täräkkä möhkylä, vaikka ihon pitäisikin kunnossa ja säilyisi rypyttömänä.
On sinullakin kompleksit. Anna toisten olla. Itses kanssa elelet. Älä nyt hyvä ihminen vaan lasta synnytä.
Vierailija kirjoitti:
Edellinen vaimoni muuttui vähän alle 50 iässä dominoivaksi ja kärttyiseksi. Ei innostunut mihinkään ja on passiivinen. Huomattavaa painon nousua, seksuaalista haluttomuutta yms.
Nykyinen kumppanini on saman ikäinen eikä hänellä ole mitään noita oireita. On aktiivinen ja aina iloinen. Ilmeisesti hormonaaliset muutokset vaikuttaa jokaiseen eri tavalla? Ei olisi varmaankaan yhtään pahitteeksi tarkistuttaa ne omat hormoonitasot, niin miehillä kuin naisillakin.
Edellisellä vaimollasi alkoi varmaan vaihdevuodet alle 50v. Joillakin ne alkaa jo aikaisin.
Nykyisellä kumppanilla ne eivät ole vielä alkaneet ja siksi hänellä ei vielä oireita ole.
Joillakin vaihdevuodet alkavat vasta pitkästi yli 50v.
Vaihdevuodet ovat joillakin todella pahat, et saa nukuttua, hiki lentää ja sitten paleltaa, Mielialat vaihtelee, kuin pahimmassa teini-iässä, kaikki ärsyttää. Paikat kuivuu ja pissatulehdus on tulollaan koko ajan jne jne.
Teinejä ymmärretään, koska kaikki tietää, että tilanne joskus tasoittuu, kun hormoonimylläkkä on ohi, mutta vaihdevuosi-ikäiselle naiselle ei ymmärrystä löydy, vaikka kaiken takana on silloinkin hormoonit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee tuskanhiki pintaan kun ajattelenkin mahdollisuutta.
Tuskastutti jo miehenäkin, mahdollisuus tulla keski-ikäiseksi, mutta hyvin tää on toistaiseksi sujunut, mutta naisena, kyllä hirvittää ajatella sitä nyt, jos olisinkin nainen; paniikki, ahdistus, hirvittävyys, päänsärky.
Miksi arvelet, että keski-ikäiseksi kasvaminen on naiselle ahdistusta, päänsärkyä? Ja paniikkia, mistä?
Luultavasti sulla itselläsi on vaikeuksia?
Olen nainen ja vanhenevan miehen ongelmat ovat aina siinä samassa: kun ei saa....ja jos saa, ei ota eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen vaimoni muuttui vähän alle 50 iässä dominoivaksi ja kärttyiseksi. Ei innostunut mihinkään ja on passiivinen. Huomattavaa painon nousua, seksuaalista haluttomuutta yms.
Nykyinen kumppanini on saman ikäinen eikä hänellä ole mitään noita oireita. On aktiivinen ja aina iloinen. Ilmeisesti hormonaaliset muutokset vaikuttaa jokaiseen eri tavalla? Ei olisi varmaankaan yhtään pahitteeksi tarkistuttaa ne omat hormoonitasot, niin miehillä kuin naisillakin.Minkähänlainen se seuraava kumppani sitten mahtaakaan olla?
Ei vielä tiedä? Eikä noita viitsi alkaa joka vuosi vaihtamaan. Kauhea homma kaikkine liirum laarumeineen ja säätöineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten estää se tätien pötkylävartalo? Auttaako ettei ole raskaana tai lihota itseään n. 4-vuotiaana?
Ilmeisesti ns. tätipäälle ei mahda mitään, koska kasvojen luusto siityy vanhemmiten eri asentoon ja päästä tulee iso, kankea ja täräkkä möhkylä, vaikka ihon pitäisikin kunnossa ja säilyisi rypyttömänä.
On sinullakin kompleksit. Anna toisten olla. Itses kanssa elelet. Älä nyt hyvä ihminen vaan lasta synnytä.
Tietysti annan toisten olla. Kyselin noin yleisesti. Ei mua haittaa muiden pötkylävartalot ja isot päät, vaan pyrin estämään moisen itselläni. Lapsia en hanki, mutta syy ei ole tätivartalon pelko. Se nyt vain olisi plussaa, jos se estäisi pötkylöitymisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisista en tiedä, mutta itse odotan innolla keski-ikäiseksi mieheksi muuttumista. Olen 45 ja hyvin korkeasti koulutettu asiantuntija. Lähes viikottain joku entuudestaan tuntematon huutaa perään tai aloittaa muuten puhumaan fraasilla "Hei poika..." eikä tunnu pidempään juttelun jälkeenkään oikein tajuavan minkä ikäinen olen...
28 vuotiaana huomasin, mutta vasta 52 vuotiaana myönsin sen itselleni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 42 ja ehä pari vuotta olen ajatellut niin. Tämä on mun mielestä todella ihanaa aikaa! Seksuaalisuus avautuu ihan uudella tavalla, eikä muiden mielipiteet enää kiinnosta läheskään kuten nuorempana. Myös tuntuu, että syvyys vain kasvaa ja jatkuvasti ymmärrän lisää elämästä. Tiedän mikä tekee minulle hyvää ja mikä ei ja en ole missään nimessä menettänyt uteliaisuuttani. Se vaan suuntautuu tarkemmin. Olen todella onnekas mielestäni, koska olen löytänyt tämän paikan itseni kanssa ja oikeastaan esim. tulevat vaihdevuodet tuntuvat hyvältä. Saa pitää voimansa itsellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä aloin sanoa itseäni keski-ikäiseksi heti, kun täytin 35. Ikävuosina 35-40 muut ihmiset vastusti sitä vielä, että "ethän sinä ole/eihän me vielä olla". Nyt kukaan ei enää väitä vastaan. N44
Ja lisäänpä vielä, että nauratti hirveesti ne vastasanväittämiset. Mitä pahaa siinä on olla keski-ikäinen nainen? N44
Siis keski-ikäinen tuo mieleen rupsahtaneen pimpsin, ryppyisen naaman ja tylsyyden. Ehkä ihmiset ei siksi sanasta pidä. En ymmärrä ihmisiä jotka tykkää käyttää itsestään määrettä keski-ikäinen "joka välissä", miksi siitä on puhuttava? Tunnen ihmisiä jotka usein voivottelee tai naureskelee ollaanpa keski-ikäisiä jo hitto 34v tms.. Miksi se on tärkeää jauhaa???? Selittäkää joku. Onko se kiusantekoa vai oma neuroosi vai mikä. Joku vika päässä sitä jauhaa niin usein. Eihän 18v esim. Jauha ohhoh olen varhaisaikuinen, oi voi voi voi oi että onpa hurjaa hoh hoh.
Oletko Miki Liukkonen, koska kuulostaa ihan hänen meuhkaamiseltaan tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten estää se tätien pötkylävartalo? Auttaako ettei ole raskaana tai lihota itseään n. 4-vuotiaana?
Ilmeisesti ns. tätipäälle ei mahda mitään, koska kasvojen luusto siityy vanhemmiten eri asentoon ja päästä tulee iso, kankea ja täräkkä möhkylä, vaikka ihon pitäisikin kunnossa ja säilyisi rypyttömänä.
On sinullakin kompleksit. Anna toisten olla. Itses kanssa elelet. Älä nyt hyvä ihminen vaan lasta synnytä.
Tietysti annan toisten olla. Kyselin noin yleisesti. Ei mua haittaa muiden pötkylävartalot ja isot päät, vaan pyrin estämään moisen itselläni. Lapsia en hanki, mutta syy ei ole tätivartalon pelko. Se nyt vain olisi plussaa, jos se estäisi pötkylöitymisen.
Mun mielestä sun analyysi oli aivan hulvaton!!! Repesin :DDDDDDDDD Erityisesti "tätipäälle" :DDDDDDDDD Ja tiedoksi, että olen itsekin keski-ikäinen täti. Huumoria, ihmiset!!
Noin nelikymppisenä, ehkä sen tiedosti siinä 35v eteenpäin, että tähän suuntaan ollaan menossa. Neljänkympin jälkeen alkoi vain kerta kaikkiaan huomata, että iho ja keho ei enää ole niin hehkeä kuin ennen, ja ettei enää ole samalla lailla energiaa kuin nuorempana. Toisaalta olen nykyään aktiivisempi liikkuja ja syön vielä terveellisemmin kuin nuorena, eli ei voi syyttää mitään muuta itsessään kuin ajan kulumista. Ikänäkö on tuonut lukulasit kuvioihin, se on ehkä itselleni se suurin "keski-ikäisyyden" merkki!
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu terapiaan! Sulla on ongelma, joka on päänsisäinen. Olen 45 ja en koe millään lailla olevani keski-iässä..
Miksi se on susta paha juttu jos on keski-iässä?
Oon 46, mutta edelleen tunnen itseni 16- vuotiaaksi. Kroppa kyllä tahtoo jo renata. Selkä jumittaa ja jalat kramppaa, kun useamman tunnin seisoo rokkikeikoilla. Huomaa myös, että kiloja kertyy helpommin ja ne on huomattavasti vaikeampaa karistaa kuin nuorempana. En kuitenkaan missään tapauksessa koe itseäni keski- ikäiseksi. Viihdyn nuorison seurassa, kuuntelen laidasta laitaan rokkia ja poppia ja yritän pysyä tässä päivässä kiinni. Itselläni on neljä lasta, ikäjakauma 21- 12, joten heidän kanssaan onneksi aika lailla pysyy kiinni nuorten maailmassa.
Rollis-mummi!