Jos pyörtyy labrassa
miten siellä toimitaan? Ei kai sitä pyörtymistä kirjata mihinkään tietoihin?
Mä en haluaisi mennä!!
Kommentit (9)
Ei kirjata. Jos epäilet että saatat pyörtyä niin pyydä että pääset makuulle näytteenoton ajaksi.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 13:01"]
Eikö se olis hyvä jos kirjattaisiin niin tietävät jatkossa että saatat kuukahtaa keskenkaiken.
[/quote]
Se jännittää mua vielä enemmän. Eikö siis kirjata?
ap
Ei kirjata.
Kokenut näytteenottaja huomaa hermoilevan asiakkaan ja kysyy vointia. Tällöin näytteenotto suoritetaan makuuasennossa, saat rauhassa makoilla ennen kuin nousen ylös, halutessasi vettä.
Pyörtymistä ei kirjata. Ainoastaan jos tutkimus vaatii näytteenottoa pystyasennossa kirjataan lausunto makuuasennosta.
Älä huoli. Joka päivä tulee joku joka voi näytteenoton aikana huonosti. Täysin normaalia.
No nehän vaan käskee seuraavalla kerralla sanoa että näyte otetaan makuulla.
Minä melkein pyörryin kerran. Silmissä sumeni ja jalat meni spagetiksi. Kaksi hoitajaa kantoi minut sängylle. Ei kirjattu minnekään. Hoitajat sanoivat, että jatkossa minun pitää aina itse sanoa ennen näytteenottoa, että saatan pyörtyä. Nykyisin otatan kaikki verikokeet makuulla.
Olen sitten ihan turhaan pelännyt labraan menoa, en ole aikuisiällä kai kertaakaan käynyt. Täytyy pyytää makuullaan ottaa näytteen!
ap
Minä taas olen todennut, että pyörryn makuulteen helpommin kuin istualtaan. Joku alitajunnan juttu ilmeisesti. Kaikista paras on jos tuoli on lähes pystyssä, ihan kevyesti taakse päin kallistettuna muttei kokonaan makuuasennossa. Sit vaan silmät kiinni ja ajattelen kivoja asioita. Lisäksi mä käytän emloja (puudutelaastaria) ihan aina jos tiedän, että on pistoksia tai labroja tulossa. Turhaan minä itseäni kiusaisin kun muutenkin pelkään. Myös ajanvarauspalvelu on kätevä kun ei tarvi venata. Mä olen pari kertaa pyörtynyt odotustilaan kunnallisen labrassa kun jännitys on noussut liian kovaksi ja taustalla ollut 12h paasto. Perussairaus kuitenkin vaatii 6kk välein labrassa käyntiä, en kyllä menisi jos ei olisi ihan pakko. Mieluummin kuitenkin yksi piikki kerran 6kk kuin sairauden nopeasti huomaamatta pahentuessa piikki joka viikko tai pahimmillaan päivittäin monta kertaa jos menisi sairaalakuntoon saakka.
Minä, karski äijä menin kerran ihan maailma mustaksi. Menin aamulla aikaiseen verikokeeseen, huonosti nukutun yön jälkeen ja toki ohjeen mukaan mitään syömättä.
Nuori pimu alkoi ottamaan verikoetta ja ropelsi neulalla siten, että selvästi tunsi "nyt menee ohi" ja kun satuin vilkaisemaan kyynärtaipeeseen niin jotenkin vaan se pieni tavallista tunaroidumman verikokeen aiheuttama isompi nipistys ja neula töröttämässä kyynärtaipeessa sai tuntumaan huonolta. Seuraava muistikuva oli siitä kun tyty oli hädissään nostamassa meikäläisen jalkoja ylös ja kyseli "joko olet tajuissas, sano jotain" :D
Sen jälkeenkin minulta on otettu verikokeita tusinan verran (mm "ilmainen" varmistus että lapset ovat omiani :D kun rouvalta löydettiin vakava perinnöllinen sairaus ja piti selvittää tulisiko minun puoleltani jotain mikä aiheuttaisi sen aktivoitumisen lapsissa) ja joka kerta varmuuden vuoksi pyytänyt makuulleni, vaikka kertaakaan ei ole ollut lähelläkään pyörtyminen.
Eikö se olis hyvä jos kirjattaisiin niin tietävät jatkossa että saatat kuukahtaa keskenkaiken.