Etenin Lidlin jonossa korissa juustosämpylöitä, ja donitsi, sekä kissan ruokaa. Seteli oli valmiina kädessäni, nyt jo huomasin ihailevia katseita. Sillä seteli jota pidin oikeassa kädessäni oli kuin olikin sadan euron seteli.
Kun tuli minun vuoroni ja kassatyttö kauniilla sinisillä silmillään hymyili minulle maskin takaa ja lausui loppusumman, minä kysyin mukamas epätietoisena "Minulla on sadan euron seteli, onko sinulla rikkoa näin suurta seteliä?" Hän nyökkäsi ja minä otin vaihtosetelit vastaan.
Tunsin iloa ja tyytyväisyyttä pakatessani ostokset reppuun ja sanoessani moit.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuressa maailmassa kaikkia, jotka eivät maksa kortilla, pidetään epäilyttävinä.
Todellisuudessa toivovat ennemmin käteismaksua kuin korttimaksua, mutta jatka haaveilua.
Höpöhöpö
Vierailija kirjoitti:
Kun mä käyn ruokakaupassa, satanen kattaa pikkusen vajaa puolet siitä loppusummasta. Että mikä tossa nyt oli se ihaltava osuus? Sekö, että sä maksat nain koronan keskellä kun kaikki toivovat korttimaksua, käteisellä?
Oikeastihan muut jonottajat katsoivat kiukkuisesti jonon etenemistä viivyttävää käteismaksajaa, eikä se kassatyttökään maskin takana suinkaan hymyillyt vaan irvisti tai näytti kieltään tomppelille.
:D kun olet kassalla töissä tulee säännöllisesti niitä 500€ seteleitäkin, 100 on ihan normi kamaa.
200 on aika harvinainen
Iso-iso-iso-iso-isälläni kerrotaan olleen myös ennen sotia sadan euron seteli, jolla osti Lidlistä sen ajan herkkuja.