Miten introvertti voi edetä uralla?

Vierailija kirjoitti:

katjuska1234. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haet toiseen työpaikkaan vaativampaan tehtävään, tai opiskele lisää.

Asiallinen kirjoitus.

Mitä alaa olet opiskellut ja minkätyyppistä työtä teet tällä hetkellä.

Valtiotieteellisessä olen opiskellut ja vakuutusalalla. Opintoja olen joskus miettinytkin ja oikeustieteellinen kiinnostaisi. Tai oikeastaan kaduttaa, etten alunperin sinne hakenut. En kuitenkaan näe kovin motivoivaksi, että opiskelen 5v oikiksen paperit (eikä edes sisälle pääsy ole helppoa tai itsestäänselvyys) ja sitten kuitenkin haluaisin OTM paperit kourassa hakeutua myös vakuutusalalle. Eli päätyisin lopulta samoihin organisaatioihin, mutta eri tittelillä ja paremmalla palkalla. Eli joo statusta ja palkkaa saisin siitä, mutta äkkiä pääsykoe rumbaan ja opiskeluihin menisi 5-7v. En koe, että sekään olisi mielekäs vaihtoehto.

Et ole ajatellut, että hakeutuisit joksikin aikaa ulkomaille työskentelemään? Tyttärelläni on ollut vähän samansuuntaisia ajatuksia kuin sinulla; hän on sinun ikäluokkaasikin, siksi kyselinkin aikaisemmin.

En ole, koska kielitaitoni on surkea nolla opiskeluista huolimatta. Ja muutenkin perhe ja ystäväni ovat Suomessa, joten en haikaile muutosta ulkomaille kauas läheisistäni.

Ehkä tässä vaan pitää odottaa, että ikä tekee tehtävänsä ja saan esiintymisvarmuutta yms enemmän. Vaikka toisaalta tuntuu, että tämä korona ajan etäily puskee minusta esiin vaan enemmän sitä introverttia puolta kun ei tarvitse sosialisoida työpaikalla sitäkään vähää.

Jenkeiissä on niin kovaa tuo kilpailu että olis vähän kuin torille menisi "Ostakaa ostakaa...!" Katteeettomia lupauksia kun myydäään ilmaa.

Tuo esille älykkyytesi kahvipöytäkeskusteluissa, ratkaise toisten esiin tuomia ongelmia näps ja kops. Osoita kykysi ja tuo toiveesi reilusti esiin tavoitekeskusteluissa. (Näihin kannattaa valmistautua huolella, mitä haluat tehdä, missä taitojasi voitaisiin jo hyödyntää) Näin ainakin itse olen edennyt uralla. (50v nainen, insinööri)

Paras tapa tienata enemmän rahaa on vaihtaa työpaikkaa. Samasta duunista jossain muualla voidaan maksaa reippaasti enemmän. Vaihda nyt kun vielä voit. Jos olet liian pitkään samassa paikassa ja samassa työssä niin riski on, että olet siellä vielä 10 vuodenkin päästä. Joillekin tämä toki sopii. Itse olen introverttina vaihtanut firmaa muutaman vuoden välein ja aina on palkka noussut vähintään 15%. Harvassa talossa semmoisia palkankorotuksia saa.

Eihän tuo palkkasi edes ole huono. Olet 31v eli uran alkuvaiheessa vielä. Etenkin jos olet jonkun ison talon tukitoiminnoissa, niin on ihan hyvä palkka. Jos taas olet ydintoiminnoissa, niin tuo loistavan asiantuntemuksesi avulla lisää rahaa ja asiakkaita taloon. Sillä hyville palkoille pääsee ihan asiantuntijanakin. Ei tukitoimintojen puuhasteluissa.

Tai sitten haet muualle töihin. Varoitan vain, että voi tulla reality check palkkojen suhteen (kun et ilmeisesti ole huippukoodari ammatiltasi).

Nuorilla on monesti aika harhaiset kuvat siitä, mitä vauhtia palkka nousee ja etenkin siitä, ettei ymmärretä, että se nousee rahanarvoisten tulosten ja vastuunottamisen kautta. Niihin liittyy paineitakin ja stressiä ja paineensitokyvyn tulisi kehittyä samaa tahtia kun vastuuta ottaa lisää.

Toki urani on vasta alussa, mutta nimenomaan tätä menoa huomaan olevani samassa tilanteessa 10 vuoden päästäkin. Palkka saattaisi nousta hieman vaihtamassa taloa, mutta en usko että siinäkään isoa eroa tulisi. Vastuuta ja velvollisuuksia olen töissä kyllä lisää ottanut, mutta eipä sitä näy kiitoksena palkassa, koska on jo kuulemma palkkataulukon tapissa. Ärsyttää kun tuntuu, että olisi valmiuksia enempäänkin.

Ei voi syödä ja säästää kakkua. Vaikuttaa siltä, että haluat uuden työpaikan ja enemmän palkkaa, mutta et haluaisi ottaa työpaikan vaihtoon liittyviä riskejä. Kyllä sun kannattaisi alkaa hakea uutta työpaikkaa. Muuten mietit näitä samoja asioita vielä 5 vuoden kuluttua. Ja sitten oletkin ollut samassa työpaikassa yli 10 vuotta. Nykypäivänä näin pitkät ajat etenkin jos työnkuva ollut sama katsotaan negatiivisesti vaikuttavaksi asiaksi.

Tytär aloitti uudessa työpaikassa viime syksynä. Työpaikka on keski Euroopassa, suuressa kansainvälisessä firmassa Senior business analyytikkona; tekee myös kontroller- hommia. Vaikka työkielenä on englanti, muitakin kieliä tarvitaan päivittäin. Pääkonttori on esim. Ranskassa. Tietysti hänellä on myöskin vahva koulutus. Palkka on hyvä ja kun ikääkin on vasta 33 vuotta...Hän ei edes hakenut ko paikkaa, koska edellinen työpaikkakin oli ihan o.k.

LinkedIn kautta ottivat häneen yhteyttä ja kysyivät, josko kiinnostaisi.

Kuulemma...kannatti vaihtaa työpaikkaa...

Sinulla on jo hyvä palkka. Muista että jos haluat pomoksi vastuu lisääntyy selvästi ja se on hyvin stressaavaa. Introvertit voivat sinänsä olla parempia pomona kun eivät hölötä turhasta ja järjestä "hauskoja" tyky-päiviä.

Hei ap!

Samanlaisista syistä olen itse pysynyt asiantuntijauralla vaikka muutamaan kertaan on esimiespaikkoja tarjottukin. Olen jo 50 joten taidan tällä uralla loppuun asti pysyäkin.

Mutta sinua kannustaisin vaan nyt hakemaan sitä seuraavan tason paikkaa organisaatiossa. Näin koronaikana saisit siihen hyvän pehmeän laskun kun kaikki on kuitenkin aika pitkälle etänä?

Voit ottaa ihan omannäköisesi esimiesroolin, ei sen tarvitse olla voimakkaan ulospäinsuuntautuva markkinointihenkinen rooli ellei nyt kysymys jostain myyntijohtajasta ole!

Edellinen tässä vielä siis tarkoitin kannustaa jatkossakin hakemaan seuraavan tason paikkaa omassa organisaatiossa!

Tietämättä, millä alalla olet, väitän, että kouluttaminen ja kokousten vetäminen ei vaadi extroverttiluonnetta, ainoastaan osaamista kouluttamisesta ja kokousten vetämisestä sekä itse substanssiasiasta, joista jälkimmäinen sinulla mitä ilmeisemmin on hanskassa. Minä olen introvertti ja siitä huolimatta olen saanut vaativia projektejä vedättäväksi halutessani. Säännöllisin väliajoin se tosin vaatii uuteen organisaatioon hyppäämistä. En tosin ole kammonnut myöskään koulutustehtäviä, koska niissä mielestäni riittää, kun tuntee koulutettavan asian ja valmistelee johdonmukaisen rungon koulutukselle.

Jos et ole kokouksissa aktiivinen, herää kysymys, etkö uskalla kertoa ajatuksiasi/ideoitasi vai eikö sinulla ole ideoita, joita kertoa. Jos epäilet, että syynä on nyt "näkymättömyytesi", kannattaisi sinun ottaa tavoitteeksi jokaisessa kokouksessa sanoa jotain.

Helpoin tapa nostaa palkkaa ja statusta on vaihtaa työpaikkaa. Jos olet hyvä nykyisessä työssä, miksi asemaasi haluttaisiin vaihtaa nykyisessä organisaatiossa?

Joo en ymmärrä missä on vika. Tämä on jo toinen kerta, kun haen talon sisällä tätä ylemmän tason työtä - saamatta sitä. Nytkin ammattitaitoni ja substanssiosaaminen olisi ollut parempaa kuin valitulla. Olen kaikin puolin ammattilainen työssäni ja saan jatkuvasti hyvää palautetta suoriutumisesta, kehittymisestä ja eteenpäin menemisestä. Tuntuu vaan ettei nämä kiitokset kuitenkaan näy missään. Ilmeisesti organisaatiossani halutaan ekstroverttejä kokoajan äänessä olevia vähemmällä substanssiosaamisella. Ja introvertti on siitä ehkä väärä sana,  että olen kyllä äänessä ja puhelias pienemmän porukan kesken. Saan sanottavani esille, mutta isomman porukan kesken esitän vain tarkkaan harkitut kantani ja useimmiten vain kysyttäessä.

Alkaa tuntua siltä, ettei talon sisällä ole halua minunlaisteni ihmisten kehittymiselle. 

Olen tason sisällä nyt 4v aikana hakenut kahteen kertaan tätä ylempää roolia sekä kerran lähiesimiehen paikkaa. Kaikissa olin soveltuvuustesteissä asti ja kehuttiin hyvänä varteenotettavana hakijana. Ja tiedän, että olisinkin ollut hyvä valinta. Mutta huoh...jaksa kohta enää panostaa tähän organisaatioon, kun kykyihini ei luoteta. Toisaalta pomon pomo on kohta vaihtumassa, joten ehkä se sekoittaa pakkaa...

Vierailija kirjoitti:

Helpoin tapa nostaa palkkaa ja statusta on vaihtaa työpaikkaa. Jos olet hyvä nykyisessä työssä, miksi asemaasi haluttaisiin vaihtaa nykyisessä organisaatiossa?

Tätäpä juuri pelkään. En ole korvaamaton, mutta jos lähtisin muualle jättäisin ison aukon isoksi aikaa työpaikalle. Tätä olenkin miettinyt, että eikö minun haluta etenevän koska suoriudun erinomaisesti nykyisistä tehtävistä.

Minäkin olin aikoinaan ison talon isossa organisaatiossa ja kuvittelin, että tässähän sitten pysytään maailman tappiin. Ei se ihan mene niin, sillä kolmet yt:t selvitin, mutta sitten neljänsissä napsahti ja sai lähteä samana päivänä. Kyllä loppupeleissä osakkeenomistajat päättää, että kuinka toimitaan.

Onnea kuitenkin  uraputkellesi.

Komppaan edellisiä siinä, että introvertti hyvinkin pärjää esimiestehtävissä. Voit hyvinkin olla introvertti: introverteillehän on tyypillistä, että he ovat luontevia tutuissa kuvioissa, ja pienemmässä piirissä, ja sitten ehkä "jumiutuvat" joskus isommissa tilaisuuksissa. Tai eivät ehkä edes jumiudu, mutta kokevat isoissa kuvioissa esiintymisen jonkin verran stressaavaksi (vaikka se ei ulospäin näkyisikään).

Kuten sanottu, nykyisessä työelämässä ekstroverttejä ihannoidaan, joten pitää hiukan teeskennellä olevansa ekstrovertimpi kuin olisikaan, kun kerran palaute kehityskeskusteluissa on tuollaista.

Mutta sitten se "urapolku"-juttu. Ennen vanhaan saattoi hyvinkin riittää että työskenteli yhdessä yksikössä ja haki esimiespaikkaa kun se aikanaan vapautui. Esimerkiksi virastoissa meno oli hyvin pitkään tällaista. Eihän tämäkään ole pelkästään hyvä juttu. Nykyisin saatetaan toisaalta ihannoida vähän liikaakin sitä että on kokemusta erilaisista tehtävistä ennen päällikköhommiin nimittämistä. Tätä ajatellen: luuletko että sinulle olisi etua siitä että siirtyisit asiantuntijatehtävästäsi johonkin toiseen asiantuntijatehtävään pariksi vuodeksi?

SInun kannaltasi ikävin vaihtoehto: rekrytoiminen organisaatiossasi tapahtuu sillä tavoin, että mielellään otetaan "ulkopuolelta". Ajatellaan, että ulkopuolinen ihminen tuo jotain uutta yksikön työntekoon ja sitä ulkopuolista kokemusta arvostetaan. Tietenkin voi sopia myös ajatuksesi, että kun ei valita samasta yksiköstä, niin ei horjuteta yksikön toimivuutta ja pidetään asiantuntijat töissä (hölmö ajatus, koska turhautetaan sitten yksikköläiset). 

Tuohon viimeiseen vaihtoehtoon nähden voisi sitten olla vaihtoehtona hakeutua muualle kuten täällä on jo ehdoteltukin: sinähän voisit olla toisessa organisaatiossa se virkistävä uusi tuulahdus :-) ja peruste, miksi sinut valittaisiin SINNE.

Nykyisen työnantajan "pulaan jättäminen" ei ole perustelu olla hakematta ulkopuolisia työpaikkoja. Ja jos nykyinen työnantajasi oikeasti arvostaa sinua, niin he voivat haluta rekrytoida sinut takaisin jossain vaiheessa.

Omasta kokemuksesta voin sanoa että todella hankalaa, joka asiaan vaaditaan puheliaisuutta ja sosiaalisia luonteenpiirteitä

Miten noin viisas ja kouluttautunut ihminen voi pähkäillä tällaisia asioita? 

katjuska1234. kirjoitti:

Toki urani on vasta alussa, mutta nimenomaan tätä menoa huomaan olevani samassa tilanteessa 10 vuoden päästäkin. Palkka saattaisi nousta hieman vaihtamassa taloa, mutta en usko että siinäkään isoa eroa tulisi. Vastuuta ja velvollisuuksia olen töissä kyllä lisää ottanut, mutta eipä sitä näy kiitoksena palkassa, koska on jo kuulemma palkkataulukon tapissa. Ärsyttää kun tuntuu, että olisi valmiuksia enempäänkin.

Mitä siis pelkäät varsinaisesti? Jos sinulla on valmiuksia ja pävyyttä, tietoa ja taitoa ainakin sen verran, että pystyt kehittymään näihin parempiin töihin aivan yhtä sopivaksi kuin kuka tahansa muukin..? Mitkä ovat suurimmat pelkosi? Että et olekaan varma itsestäsi ja taidoistasi?  Vai mikä on onglema?