Sinä, joka pääsit yliopistoon! Mitkä fiilikset pääsykokeessa?

Ja alan, jolle hait voi kanssa pistää sekä ehkä vähän taustaa, miten paljon luit jne.

Tuntui melko varmalta, mutta olinkin lukenut aivan tolkuttoman paljon ja sain koko porukan korkeimmat pisteet.

No, mä pääsin aikanani suoraan todistuksella yliopistoon joten ei tarvinnu edes mennä pääsykokeeseen.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 09:04"]Tuntui melko varmalta, mutta olinkin lukenut aivan tolkuttoman paljon ja sain koko porukan korkeimmat pisteet.
[/quote]

Eräs kasvatus-/käyttäytymistieteellinen ala, ja kuten sanottua, luin sitä VAKAVA-materiaalia kuin pieni eläin. :)

Ala oli valtiotieteitä, sisäänpääsyprosentti tuolloin 6. Itse kokeessa en ehtinyt ajatella juuri mitään, kirjoitin vaan perkeleesti koko koeajan. Mitään varsinaisia aukkoja ei jäänyt. Kokeen jälkeen kuulin junassa, kuinka joku poika kertoi puhelimessa, että koe oli mennyt hyvin, että eiköhän sillä sisään päästäisi. Minuun iski paniikki, ei tuntunut yhtään samalta. 

Pääsin sisälle, ko. poika ei.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 09:07"]

Ala oli valtiotieteitä, sisäänpääsyprosentti tuolloin 6. Itse kokeessa en ehtinyt ajatella juuri mitään, kirjoitin vaan perkeleesti koko koeajan. Mitään varsinaisia aukkoja ei jäänyt. Kokeen jälkeen kuulin junassa, kuinka joku poika kertoi puhelimessa, että koe oli mennyt hyvin, että eiköhän sillä sisään päästäisi. Minuun iski paniikki, ei tuntunut yhtään samalta. 

Pääsin sisälle, ko. poika ei.

[/quote]

Osasin kirjat ulkoa.

Kyllä tuntui varmalta. Olin opiskellut sitä avoimessa yliopistossa, ja uskoin tietävänä "oikeat" vastaukset. Pääsykokeeseen osallistujiakin oli paljon vähemmän kuin edellisenä vuonna, ehkä kaksi-kolme kertaa aloituspaikkojen verran. Ala kasvatustiede, enkä paljonkaan varsinaisia pääsykoekirjoja lukenut.

Pääsin opiskelemaan opettajaksi vuosi sitten. VAKAVA-kokeessa tuntui "puoliksi varmalta", eli ajattelin ettei koe ole kovinkaan vaikea, mutten uskaltanut tarkistaa vastauksiani, etten olisi alkanut epäröidä.

Opiskelin aika vähän, vain tunnin päivässä jos sitäkään, paitsi viimeisen viikon aikana. Silloin tein kattavat muistiinpanot, joiden tekoon kului viitisen tuntia per artikkeli. Panostin aineiston ymmärtämiseen ulkoa opettelun sijaan ja se oli näköjään toimivaa.

Pääsykokeessa tuntui hyvältä kirjoittaa asiat vihdoin "ulos". Olin ihan kypsä lukemiseen jo siinä vaiheessa. Olo ei todellakaan ollut varma, mutta kuitenkin hyvin helpottunut ja tiesin, että annoin kaikkeni. Sisään mentiin. 

Oikeustiede, Helsinki.

Minä hain kahteen paikkaan, lukemaan biologiaa, ja varmuuden varalta myös tietojenkäsittelyoppia että jos en biologiaan pääse. En tosiaan päässyt lukemaan biologiaa. Tietojenkäsittelyopin pääsykokeessa kävin ihan sillä mielellä että en varmaan tänne pääse enkä oikeastaan haluakaan. Olin lukaissut pääsykoekirjan vain kerran läpi. En päässytkään sisään pääsykokeen perusteella, mutta pääsin suoraan ylioppilastodistuksen arvosanojen perustella otettavien kiintiössä sitä tietojenkäsittelyä opiskelemaan.

Edellisenä vuonna luin kirjan kerran läpi ja kävin katsomassa millainen koe on kyseessä. Olin silloin vielä vakkariduunissa. Kävin myös jälkeenpäin katsomassa tentin ja saamassa palautetta mikä meni hyvin, mikä ei.

Seuraavan talven kävin avoimessa virittelemässä kielitaitoa ja akateemista lukutaitoa.

Keväällä sanoin itseni irti, luin todella ajatuksella läpi kirjan joka oli sama kuin edellisvuonna, kävin preppauskurssin ja kokeessa oli rauhallinen, keskittynyt olo.

Pääsin sisään pelkän pääsykokeen perusteella ja sijoituin viidenneksi. Aine englannin kieli.

HY ja germaaninen filologia. Pääsykokeessa oli vähän sellainen olo, etten osaa vastata mihinkään aineistokysymykseen, koska en ollut lukenut pääsykoekirjaa kuin ensimmäiset 20 sivua ja loput sivut selasin matkalla kokeeseen.
Arvasin sitten jotain. Sanastoa tai kielioppiakaan en ollut harjoitellut. Taso taisi olla aika surkea sinä vuonna.

Ei tuntunut varmalta. Olin lukenut koko kevään paljon, samoin edellisen kevään, jolloin en päässyt. Kysymykset oli kummallisia eikä pääsykoekirjoissa ollut niihin suoria vastauksia. Koe ei lopulta ollut mennyt kenelläkään kovin hyvin, me kaikki sisään päässeet saatiin aika heikot pisteet. Vika varmaan siis enemmän kokeessa, kuin hakijoissa. Ala logopedia eli puheterapia, jokunen vuosi sitten.

Kauppakorkeakoulu. Olin lukenut kirjat kolmesti, tehnyt muistiinpanoja ja lappusia pitkin seiniä ja käynyt valmennuskurssin. Olo oli kokeessa varma, sain vastattua ihan hyvin ja kokeen jälkeen soitin siskolle, että jos en nyt pääse läpi, niin on ihme, enkä tiedä mitä tekisin sen jälkeen.

Pisteet olivat ihan hyvät, ei parhaimmasta päästä, mutta kuitenkin niin, että rajan yli mentiin helposti (olisin päässyt sekä pääsykokeella että pääsykokeen ja yo-kirjoitusten kombolla). En ole koskaan ollut mikään huippuvastaaja esseekysymyksissä, joten olin kyllä tyytyväinen lopputulokseen.

Mä stressasin sitä pääsykoetta niin paljon, että kokeen jälkeen päällimmäisenä tunteena oli pelkkä huojennus siitä, että se oli nyt ohi. Sain mielestäni vastattua kaikkiin kohtiin ihan hyvin, mutta silti jäi fiilis, että olisi pitänyt osata paremmin. Pääosin olo oli siis ihan hyvä, mutta kyseleville kavereille kerroin sisäänpääsymahdollisuuden olevan "50-50", koska en halunnut "manata" mitään. Pääsin sisään yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan Turkuun. En muista tarkkoja pisterajoja, mutta sain 5 pistettä yli sisäänpääsyrajasta.

Olin lukenut pääsykoekirjat noin 13 kertaa :D Ja en silti ollut kokeessa/sen jälkeen yhtään varma sisäänpääsystä - päinvastoin oikeastaan... Mutta pääsin, ja sain kolmea pistettä vaille täydet pisteet! Ei ollut kyllä myöhemmin ajateltuna ollenkaan ihme, koska osasin oikeasti kirjat ulkoa...

Ei ollut pääsykokeita. HAHHAHAHHASHHAHAAA! Kärsikää!

Aikaa on jo yli kymmenen vuotta, kun hain lukemaan psykologiaa. Olin lukenut ja prosessoinut kirjoja ahkerasti puoli vuotta ja hankkinut yksityisopetusta tilastotieteeseen ja kokeessa välillä puoliääneen naurahtelin kuinka helppoja monivalintakysymykset olivat. Yksi kysymys meni kyllä silti väärin ja soveltuvuuskokeeseen pääsyraja oli tuolloin 58/60.

Olin sellaisen alan pääsykokeessa, johon ei tarvinnut lukea lainkaan ja läpikin pääsi kaikki, joilla on vähänkin älliä päässä.

Tiesin jo kysymykset luettuani, että tämä menee läpi. Kokeesta lähtiessäni ajattelin vain että nyt pitää mennä ostamaan kakku, sillä oli syntymäpäiväni. Myös paperini vastaanottanut henkilö silmien vilahduksesta päätellen havaitsi minun olevan päivänsankari.

up

Pääsykokeet lähestyy...