Lue keskustelun säännöt.
Muita alisuoriutujia?
18.05.2015 |
Olin lapsena todella hyvä koulussa. Sitten alkoi murrosikä ja alisuoriutuminen. Tein tahallani niin, etten lukenut kokeisiin, jotta saisin huonomman arvosanan. Lukioon mennessä tajusin, että pystyn kyllä parempaan, jos vain haluan. Sainkin nostettua peruskoulun päättötodistuksen keskiarvoa huimasti. Alisuoriutuminen kuitenkin jäi päälle ja ajattelin, etten ole kuitenkaan yhtä hyvä kuin kaikki muut. Jätin pitkän matikan läksyt tekemättä. Ei huvittanut edes harjoitella niitä laskuja, kun olin varma "etten ole matemaattinen ihminen". Kirjoituksiinkaan en jaksanut panostaa suuremmin, sillä tiesin saavani ihan hyvät E:n paperit lukemattakin, niin kuin sainkin.
Sitten tuli aika hakea jatko-opintoihin. Ostin pääsykoekirjan ja luin sen. En kuitenkaan edes mennyt pääsykokeeseen, sillä en mielestäni "kuitenkaan pääsisi sisään". Toisena vuonna kävin pääsykokeessa ja sain hyväksymiskirjeen. Päätin kuitenkin ottaa yliopistopaikan sijaan vastaan AMK-paikan, sillä oletin AMK-tutkinnolla saavan paremmin töitä. AMK:ssa olin tylsistynyt, sillä opinnot eivät haastaneet minua yhtään. Kaipasin jotain teoreettisempaa, mutta olin ajautunut käytännön alalle vain siksi, koska olen alisuoriutuja.
Sittemmin olen alkanut katua sitä, että olen haaskannut elämästäni vuosikausia itseni vähättelyyn. Nyt voisin olla esim. KTM, OTM, VTM, LL tai vaikka opettaja, mutta en viitsinyt edes yrittää. Tällä hetkellä en saa mitään irti työstäni. Joka päivä tätä samaa p****a huonolla palkalla.
Muita? Miten olette päässeet eroon alisuorittamisesta?
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 16:53"]Jotenkin vaikea uskoa että jos joku on niin älykäs kuin aloituksessa esitetään, ei missään vaiheessa tajua että mahdollisuuksia on.
[/quote]
Toki tajuaa, mutta alisuoriutuja ei usko itseensä, eikä uskalla välttämättä edes tehdä muutosta. Hän ajattelee liikaa muiden mielipiteitä. Koska muut ovat sitä mieltä, että hyvin työllistävä duunarihomma on parempi kuin vuosien opiskelu "suoraan kortistoon", ei hän edes uskalla jättäytyä pois entisestä työstään ja aloittaa pääsykokeisiin pänttäystä. Sekään kun ei ole yhtään varmaa, kuinka monta vuotta menee päästä sisään johonkin suositulle alalle. Alisuoriutuja ei siis usko mahdollisuuksiinsa, eikä uskalla joutua tyhjän päälle, koska mitä sitten muut sanoisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on älyä ja lahjoja ja hyvät päästötodistukset niin se on vain tyhmyyttä, ettei käytä niitä mahdollisuuksia mitä on saanut. Nähtävästi koulussa hyvin pärjääväkin älykäs tapaus voi olla tyhmä. Jos mulla olisi ollut hyvät todistukset niin en mä niin tyhmä olisi ollut, että olisin jättänyt ne hyödyntämättä. Olenha yrittänyt päästä eteenpäin näillä huonommilkin todistuksilla ja sahajauhoilla.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 16:53"]Jotenkin vaikea uskoa että jos joku on niin älykäs kuin aloituksessa esitetään, ei missään vaiheessa tajua että mahdollisuuksia on.
[/quote]
Tätä on tutkittu. Ns. menestyjän äo on keskimäärin 120, mikä on sama kuin korkeakouluopiskelijan keskiarvo. Poikkeuksia tietysti on, mutta yleisesti ottaen kaikkein älykkäimmät ihmiset eivät menesty niin hyvin kuin voisi olettaa. Syitä on monia. En ehdi jatkaa tästä nyt, alisuoriutujankin lapset tarvitsevat äitiä!
Mä olen varmaan jonkun sortin alisuoriutuja, mutta en näe sitä pahana asiana. Koulu on mulle ollut aina helppoa, ja lukiokin meni läpi oikeastaan lukematta. Riitti, kun kuuntelin tunnilla ja tein tehtäväni. Peruskoulun päättötodistus oli kasin luokkaa, yo-kirjoituksissa kirjotin C:tä ja M:ää, yhden E:n. Se riitti mulle ihan hyvin.
Jotenkin tiedän, että jos olisin stressannut itseäni pänttäämällä, olisin saanut parempia arvosanoja, mutta mä en niitä tarvinnut. Elämä on aina vienyt mua sinne sun tänne ja mä annan sen tehdä sitä. Mä oon vähän semmonen lucky bastard kanssa ja usein hommat onnistuu ihan itekseen. Toki mulla on vaikeitakin aikoja ollut (siis oikeesti vaikeita - velkahelvetti pikavippien takia yms), mutta nyt ne on onneksi takanapäin ja velat maksettu ja osaan nyt hoitaa asiani.
Nyt opiskelen ulkomailla unelmieni ammattiin, tähän kouluun pääsi sisään haastattelulla.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 16:29"]
Mä olin aika pitkään, mutta kolmikymppisenä, todettuani että valitsemani hoitoalan työ on minusta epäkiinnostavaa, introvertille luonteelleni vastenmielistä, ja älyllisesti epähaastavaa, päätin että lähden kunnolla kokeilemaan siipiäni. Hain ja pääsin yliopistoon. Valitsin vielä alan joka vaati niitä taitoja joita olin lukiossa uskonut ettei minulla ole, eli teknis-matemaattisen alan, vaikka olin lukenut lyhyen matematiikan ja kokenut senkin julmetun vaikeaksi. Mutta minä uskoin, että lahjakkuutta ei tarvita vaan vain sisua ja tahtoa. Ja niinhän se olikin, valmistuin ihan normaaliajassa ja olen ollut alan töissä siitä asti. Kyllä kannatti :) Nyt on mielenkiintoinen päivätyö, jossa on hyvä palkka.
[/quote] tuskin pääsit kukkaismatikalla ainakaan tekniseen yliopistoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi. Kypsyin ehkä henkisesti vähän myöhään. Häiläsin ja pidin hauskaa. Sain amk:sta kiitettävän paperit tekemättä mitään. Ison osan 3,5 vuodesta olin kotona vetämässä lonkkaa. Sitten tein töitä muutamia vuosia ja perustin perheen. Lasten myötä kypsyin ja tajusin, että rahkeita ois ollut vaikka mihin. Mutta ei enää mahdollisuutta niitä toteuttaa. No, semmoista se on. Onneksi olen saavuttanut elämässä paljon muuta. Ura on vain pieni osa
Hjelppii? Olen 6 lopettava tyttö mutta alisuoruidun matikassa.. Mutta olen silti tutustunut 7 luokkaani ja näin. Pääsenkö yläasteelle vai jäänkö kitumaan p*****n kouluun?
Jotenkin vaikea uskoa että jos joku on niin älykäs kuin aloituksessa esitetään, ei missään vaiheessa tajua että mahdollisuuksia on.