Lue keskustelun säännöt.
Muita alisuoriutujia?
18.05.2015 |
Olin lapsena todella hyvä koulussa. Sitten alkoi murrosikä ja alisuoriutuminen. Tein tahallani niin, etten lukenut kokeisiin, jotta saisin huonomman arvosanan. Lukioon mennessä tajusin, että pystyn kyllä parempaan, jos vain haluan. Sainkin nostettua peruskoulun päättötodistuksen keskiarvoa huimasti. Alisuoriutuminen kuitenkin jäi päälle ja ajattelin, etten ole kuitenkaan yhtä hyvä kuin kaikki muut. Jätin pitkän matikan läksyt tekemättä. Ei huvittanut edes harjoitella niitä laskuja, kun olin varma "etten ole matemaattinen ihminen". Kirjoituksiinkaan en jaksanut panostaa suuremmin, sillä tiesin saavani ihan hyvät E:n paperit lukemattakin, niin kuin sainkin.
Sitten tuli aika hakea jatko-opintoihin. Ostin pääsykoekirjan ja luin sen. En kuitenkaan edes mennyt pääsykokeeseen, sillä en mielestäni "kuitenkaan pääsisi sisään". Toisena vuonna kävin pääsykokeessa ja sain hyväksymiskirjeen. Päätin kuitenkin ottaa yliopistopaikan sijaan vastaan AMK-paikan, sillä oletin AMK-tutkinnolla saavan paremmin töitä. AMK:ssa olin tylsistynyt, sillä opinnot eivät haastaneet minua yhtään. Kaipasin jotain teoreettisempaa, mutta olin ajautunut käytännön alalle vain siksi, koska olen alisuoriutuja.
Sittemmin olen alkanut katua sitä, että olen haaskannut elämästäni vuosikausia itseni vähättelyyn. Nyt voisin olla esim. KTM, OTM, VTM, LL tai vaikka opettaja, mutta en viitsinyt edes yrittää. Tällä hetkellä en saa mitään irti työstäni. Joka päivä tätä samaa p****a huonolla palkalla.
Muita? Miten olette päässeet eroon alisuorittamisesta?
Kommentit (28)
Eipä se lukion pitkämatikka tai oikiksen pääsykokeessa onnistuminen vaadi kuin keskitason aivot ja kunnon istumalihakset jotta jaksaa lukea. Eli et valitettavasti ole mitenkään spesiaali ja ihan tavallinen tollo niin kuin me muutkin. Paitsi ehkä myös laiska. :) Itse olen myös super viisas, mutta keskinkertaisessa työssä joka ei haasta minua älyllisesti. Voisin olla aivokirurgi. Pah... Näillä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alisuoriutuminen ja aloittajan teksti kielii aika suuresti siitä, että et usko itseesi lainkaan. Alisuoriutuminen on helpompi tie, sillä silloin voi ajatella epäonnistuessaan (miltei kaikki epäonnistuvat jossain vaiheessa), että mitä väliä koska en edes yrittänyt.
Joten toistan samaa mitä 2 sanoi: itsensä arvostaminen on tie siihen, että pystyt panostamaan niihin asioihin mitä oikeasti haluaisit.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 16:06"]
Eipä se lukion pitkämatikka tai oikiksen pääsykokeessa onnistuminen vaadi kuin keskitason aivot ja kunnon istumalihakset jotta jaksaa lukea. Eli et valitettavasti ole mitenkään spesiaali ja ihan tavallinen tollo niin kuin me muutkin. Paitsi ehkä myös laiska. :) Itse olen myös super viisas, mutta keskinkertaisessa työssä joka ei haasta minua älyllisesti. Voisin olla aivokirurgi. Pah... Näillä mennään.
[/quote]
Olet hyvä esimerkki katkerasta ihmisestä, joka saa nautintoa yrittäessään lytätä muita. Tavallinen ihminen ei todellakaan saa lukematta pitkän matematiikan kokeesta E:n arvosanaa :D
jaa, noi voi kyynel, mikset lukenut
joistakin valinnoistaan vaan kantaa seuraukset, ei sille mitään voi
ei virheiden ja huonojen valintojen tekemistä voi varsinaisesti alisuoriutumiseksikään nimittää
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 16:06"]
Eipä se lukion pitkämatikka tai oikiksen pääsykokeessa onnistuminen vaadi kuin keskitason aivot ja kunnon istumalihakset jotta jaksaa lukea. Eli et valitettavasti ole mitenkään spesiaali ja ihan tavallinen tollo niin kuin me muutkin. Paitsi ehkä myös laiska. :) Itse olen myös super viisas, mutta keskinkertaisessa työssä joka ei haasta minua älyllisesti. Voisin olla aivokirurgi. Pah... Näillä mennään.
[/quote]
Samaa mieltä. Suorittavan työn tekijöistä löytyy kaltaisiasi alisuorittajia. Joku on siellä laiskuuttaan, joku toinen ujouttaan jne.
Voisit toki olla vaikka mitä, vaan et ole. Menestys on sokea. Ei kukaan menesty siksi että sen pitäisikin menestyä, vaan siksi että se tekee tarpeeksi menestyksensä eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätin lääkiksen kesken. Takana loistava tulevaisuus, hih.
Sama täällä. Siinä mielessä olen vähän tyhmä, että olen ollut (ehkä vieläkin olen) hirveän herkkä ryhmäpaineelle, mutta toisaalta silti itsepäinen... Panostin lukiossa kyllä yo-kirjoituksiin ja sainkin muutaman L:n ja jopa pienen stipendin koulultani. Yliopistoonkin pääsin, mutta itse hain aivan väärin perustein ja nyt olen jumissa alalla, jolla todellakin vain alisuoriudun. En jaksa panostaa, koska ei kiinnosta. Olen melko varma, että jos olisin uskaltanut hakea alalle, jolle alun perin halusin, olisin voinut päästä. Ehkä en ensimmäisellä yrittämällä, mutta tuskin monta vuotta olisi mennyt hukkaan. Nyt on mennyt monta vuotta hukkaan opinnoissa, enää ei ole mahdollista vaihtaa alaa kovin helposti. Tässä opintojen aikana on jonkinmoinen masennuskin tainnut sitten iskeä.
Että tiedän ainakin pääpiirteittäin, mitä tuo alisuorittaminen pahimmillaan ihmiselle tekee. En väitä, että minusta olisi lääkäriksi tai muuhun vastaavalle alalle ollut, mutta minua olisi muutamat fiksummat ja haastavammatkin alat kiinnostaneet kuin tämä teoreettinen turha räpellys, jossa nyt olen kiinni. Niin, enkä ole siis töissäkään vielä. Saa nähdä pääsenkö tätä vauhtia, vai olenko jo kuopannut tulevaisuuden mahdollisuuteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 16:17"]
Jätin lääkiksen kesken. Takana loistava tulevaisuus, hih.
[/quote]
Miksi?
Niin ja joku tuossa kommentoi, että virheiden tekeminen ja väärät päätökset eivät ole alisuoriutumista. Joo, sekin on totta, ehkä ainakin omalla kohdallani jossain vaiheessa osittaisen alisuoriutumisenkin myötä hävisi se usko itseeni. Ajattelin, että en minä kuitenkaan onnistu, joten turha edes yrittää... Ja nyt toki harmittaa. Olisinpa vain uskonut itseeni ja edes yrittänyt. Epäonnistumisen pelko ajoi epäonnistumiseen.
nro 9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onpa hassu ilmiö.En ole ikinä noin ajatellut vaan aina puskenut eteenpäin.Mitä väliä sillä on vaikka ette olis tosi matemaattisia ymsyms superihmisiä,jos kerran silti saatte muita parempia numeroita ja asiat on teille helppoja?Who cares????Tehkää sitä mitä haluatte.Ala vaihtoon jos ei kiinnosta!Itsekin tein niin kun alkoi vituttaa.
Mä olin aika pitkään, mutta kolmikymppisenä, todettuani että valitsemani hoitoalan työ on minusta epäkiinnostavaa, introvertille luonteelleni vastenmielistä, ja älyllisesti epähaastavaa, päätin että lähden kunnolla kokeilemaan siipiäni. Hain ja pääsin yliopistoon. Valitsin vielä alan joka vaati niitä taitoja joita olin lukiossa uskonut ettei minulla ole, eli teknis-matemaattisen alan, vaikka olin lukenut lyhyen matematiikan ja kokenut senkin julmetun vaikeaksi. Mutta minä uskoin, että lahjakkuutta ei tarvita vaan vain sisua ja tahtoa. Ja niinhän se olikin, valmistuin ihan normaaliajassa ja olen ollut alan töissä siitä asti. Kyllä kannatti :) Nyt on mielenkiintoinen päivätyö, jossa on hyvä palkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 16:27"]
No onpa hassu ilmiö.En ole ikinä noin ajatellut vaan aina puskenut eteenpäin.Mitä väliä sillä on vaikka ette olis tosi matemaattisia ymsyms superihmisiä,jos kerran silti saatte muita parempia numeroita ja asiat on teille helppoja?Who cares????Tehkää sitä mitä haluatte.Ala vaihtoon jos ei kiinnosta!Itsekin tein niin kun alkoi vituttaa.
[/quote]
Vaihtaisin alaa, mutta se tuntuu käytännössä mahdottomalta, sillä en ole saanut mitään kunnollisia töitä (jep, en ole alani parhaimmistoa, mutta koen että minulla olisi mahdollisuuksia menestyä aivan muulla kuin tällä alalla) ja olen kuluttanut haahuiluuni monta arvokasta opintotukikuukautta. Käytännössä siis minulla ei olisi varaa elättää itseäni, jos nyt yrittäisin alaa vaihtaa.
- nro 9
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 16:22"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 16:17"]
Jätin lääkiksen kesken. Takana loistava tulevaisuus, hih.
[/quote]
Miksi?
[/quote]
Kohtasin elämässä valtavia vastoinkäymisiä, osittain omien valintojeni seurauksena. Sairastuin. En halua kertoa tunnistettavasti, siksi epämääräisyys. Elämä on raakaa peliä välillä. Menestys tulee monelle lautasella tarjoiltuna. Älykkyys ja lahjakkuus ei takaa pärjäämistä.
Aina, kun joku sanoo, että menestys on itsestä kiinni, ajattelen, että tuo ei ymmärrä elämästä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En väittänyt olevani superlahjakas tai millään tasolla "spesiaali". Kerroin vain, miltä tuntuu, kun vasta myöhemmin tajuaa, että rahkeet olisivatkin riittäneet siihen, mikä aidosti kiinnostaa. Onneksi voi aina vaihtaa alaa, mutta vaikeaahan se on, kun ensi vuonna tulevat ne kiintiötkin. Ap
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 16:17"]
Jätin lääkiksen kesken. Takana loistava tulevaisuus, hih.
[/quote]
Mä jätin kesken it-alan opinnot aikoinaan. Syy: paniikkihäiriö ja masennus. Pari kurssia ja gradu enää olisi puuttunut opinnoista, mutta ei pystynyt. Sitten olin vuosia käytännössä työkyvytön masennuksen takia. Lopulta toivuin, mutta kun ei ollut mitään koulutusta, oli pakko vaan ottaa "paskatöitä" kuten osa-aikaista kaupan kassan tai siivoojan hommaa, ja nillä olen elellyt. Nyt jo nelikymppinen siivooja olen, 5:n Laudaturin ylioppilas aikanaan ja sitä ennen "ihmelapsi" joka oppi lukemaan nelivuotiaana ja muutenkin osasi kummallisia asioita...
Mä olen. Onneksi mulla on edes työpaikka. Yo-todistuksen yleisarvosana L, yliopistostakin oon valmistunut, mutta kandiksi. Turhaudun tämän takia välillä työkavereihin, koska he ovat tulleet alalle ilmeisesti ihan pinnistellen, eikä rahkeita hyvällä elämällä korkeammalle ois ollut, toisin kuin mulla. Mutta näillä mennään.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 16:37"]
En väittänyt olevani superlahjakas tai millään tasolla "spesiaali". Kerroin vain, miltä tuntuu, kun vasta myöhemmin tajuaa, että rahkeet olisivatkin riittäneet siihen, mikä aidosti kiinnostaa. Onneksi voi aina vaihtaa alaa, mutta vaikeaahan se on, kun ensi vuonna tulevat ne kiintiötkin. Ap
[/quote]
Samaa yritin tuossa itsekin ilmaista: en minä ole mitenkään huippuälykäs, mutta en ole niin huono kuin kuvittelin olevani silloin, kun näitä päätöksiä opiskelujen ym. suhteen tein. Tiedän, etten voi syyttää muita kuin itseäni (toki olisi ollut hienoa saada parempaa ohjausta ja kannustusta koulussa ja vanhemmilta, mutta suurin syypää olen minä itse), ja nyt harmitellaan sitten täällä av-palstalla :) Tosiaan haluaisin "aloittaa puhtaalta pöydältä" ja hakeutua vaihtamaan alaa, mutta se on nykysysteemissä hankalaa.
- nro 9
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 16:39"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 16:17"]
Jätin lääkiksen kesken. Takana loistava tulevaisuus, hih.
[/quote]
Mä jätin kesken it-alan opinnot aikoinaan. Syy: paniikkihäiriö ja masennus. Pari kurssia ja gradu enää olisi puuttunut opinnoista, mutta ei pystynyt. Sitten olin vuosia käytännössä työkyvytön masennuksen takia. Lopulta toivuin, mutta kun ei ollut mitään koulutusta, oli pakko vaan ottaa "paskatöitä" kuten osa-aikaista kaupan kassan tai siivoojan hommaa, ja nillä olen elellyt. Nyt jo nelikymppinen siivooja olen, 5:n Laudaturin ylioppilas aikanaan ja sitä ennen "ihmelapsi" joka oppi lukemaan nelivuotiaana ja muutenkin osasi kummallisia asioita...
[/quote]
Voi miten samanlainen tarina kuin minulla...
Saanko kehua itseäni? Kehun kuitenkin.
Luin 3-vuotiaana. Menin kouluun etuajassa, sain 6-vuotiaana mielipuolisen korkeat pisteet älykkyystestistä. Totuin olemaan aina paras kaikessa, koulussa ja harrastuksissa. Kirjoitin rivin laudatureja. Sitten elämä meni monimutkaiseksi, pitkä pitkä tarina. Pääsin lääkikseen kuitenkin jossain vaiheessa.
Nyt minäkin olen nelikymppinen duunari. Haaveilen fysiikan opinnoista yliopistossa.
Alanvaihto on tosiaan joka vuosi hankalampaa. Ensi vuonna tulevat kiintiöt pelottavat jo etukäteen. Muistikaan ei ehkä enää pelaa samalla tavalla kuin parikymppisenä. Perheenlisäys, asuntolaina ym. ovat alkaneet jo houkuttaa, eikä etenkään ensimmäisenä mainitulle ole melkein kolmekymppisellä enää kovin montaa vuotta aikaakaan. Kuitenkin on vain tämä yksi elämä ja suurimman osan siitä vietämme töissä tai nukkuen. Olisi siis ihan kiva, jos saisi tehdä jotain mielekästä työtä omalla vahvuusalueellaan kuin raataa eurojen eteen työssä, joka ahdistaa ja masentaa, eikä tunnu yhtään omalta. Olen tässä aika isojen valintojen edessä. Ap
Ala kunjoittaa itseäsi. Rakasta itseäsi, älä koskaan mitätöi itseäsi, sen tulevat tekemään toiset :)