Lue keskustelun säännöt.
Olen yksinäinen, mutta osin omasta tahdostani - enkä tiedä mitä ajatella
19.01.2022 |
Tulen hankalista perheolosuhteista. Olen oppinut lapsesta asti sietämään henkistä väkivaltaa. Viime vuosina olen kuitenkin käynyt terapiassa ja saanut tervettä itsekunnioitusta. Se on aiheuttanut sen, etten huoli enää ketä tahansa ihmisiä ympärilleni. Olen valikoiva läheisten ihmisten suhteen. Sen kääntöpuoli on tietenkin yksinäisyys. Ennen minulla oli ihmisiä ympärilläni, esim parisuhteessa, mutta jollain tavalla he kohtelivat minua kaltoin. Oli nimittelyä, syyllistämistä, itsetunnon polkemista, sinusta ei ole oikein mihinkään -kommentteja. Noina vuosina en ehkä kohdannut yksinäisyyttä, mutta olin jotenkin rikki ja nujerrettu, masennettu jne.
Mietinkin, että onko täällä muita, jotka ovat tavallaan taistelleet itselleen uuden elämän? Ja onko tällainen yksinäisyyden kausi ohi menevä? Minulla on siis uusia ihmisiä elämässä, mutta heistä ei ole vielä kehittynyt minulle kovin läheisiä. Välillä myös mietin, olenko tehnyt oikein. Mutta jotenkin sisimmässäni minulla on sellainen tunne, että olen - olen saanut itsekunnioituksen, jota aiemmin elämässä minulla ei tainnut edes olla.
Ajatuksia, kokemuksia?
Kommentit (5)
Täällä yksi nelikymppinen joka on vähitellen pääsemässä eroon miellyttämisenhalusta ja kynnysmattona olemisesta. Minulla oli tyrannimainen isä.
Muutamia ihmisiä olen tässä prosessissa jättänyt taa (tai sukulaisten tapauksessa radikaalisti vähemmälle). En jaksa enää ihmisiä jotka vuosikymmeniä vain arvosteli ja pompotteli. Uusia ei heidän tilalleen ole tullut eli ajoittain mietin olinko hullu. Mutta heitäkään ei ole ikävä ollut, se on ihan selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinä yksinäisinä aikoina minulla on vain kasvanut se viha ha suru näitä ihmisiä kohtaan, jotka kohtelivat kaltoin. Mutta samaan aikaan myös pettymys itseäni kohtaan: miksi annoin kaiken tapahtua?
Ap
Luulen, että tässä ajassa on paljon varsinkin naisia, Kotka ovat samassa tilanteessa. Naisten alistamisesta, vähättelystä on alettu puhumaan julkisuudessa. On menossa jonkinlainen etsintävaihe
Sama täällä. Uskon että ajalla on parantava vaikutus, jos tekee työtä sen eteen, että hyviä ihmisiä valikoituu elämään.
Muakin kiinnostaa, kun olen samankaltaisessa tilanteessa. Välillä mietin, pitäisikö muuttaa maasta. Uskon kuitenkin, että kyllä täältäkin löytyy samanhenkisiä…