Lue keskustelun säännöt.
Viimein mielenrauha lapsiluvusta - olo on VAPAUTUNUT!!!!
17.05.2015 |
En tiedä onko lapsiluku-teema niin iso asia muiden perheissä, mutta jos on, olisi kiva saada kommentteja.
Eli olen 37 v. kahden lapsen (7 ja 5) äiti. Oikeastaan viimeiset kolme vuotta olemme mieheni kanssa pohtineet mahdollista kolmatta lasta aktiivisesti, puntaroineet hyvät ja huonot puolet miljoonaan kertaan jne. Yritimme jopa raskautta aktiivisesti puolisen vuotta sitten 3 kierron ajan. Välillä olen ollut varma, että haluan, välillä että en varmasti. Ja myös mies on ollut kahden vaiheilla koko ajan eikä ole osannut varmaan mielipidettään sanoa. Kaveripiirissämme lähes kaikilla on kolme lasta ja pakko myöntää, että myös tästä on vähän saattanut tulla painetta. Kokonaisuutena asian aktiivinen pohtiminen on ollut helvetin raskasta meille molemmille.
Nyt, VIIMEIN koen saavuttaneeni mielenrauhan asian suhteen ja koen vahvasti, että minut on tarkoitettu "vain" kahden lapsen äidiksi. Keskeinen tekijä tämän varmuuden saavuttamiseen on ollut ymmärrys siitä ettei minulla (eikä ehkä miehellenikään) yksinkertaisesti ole niitä voimavaroja, joita kolmen lapsen kasvattaminen vaatisi. Huomaan esimerkiksi etten enää halua luopua omista harrastuksistani lasten takia tai halua valvoa öitä, kun ei ole pakko. Hirveänä näen myös vision, että saisin kolmannen lapsen ja sitten molemmat huomaisimme ettemme enää jaksa sitoutua siihen niin paljon kuin kahteen edelliseen. Rehellisyyden nimissä päätöstä on helpottanut myös pari kaveriperhettä, joiden elämä ei kyllä vaikuta olevan millään tavalla kivaa, kun lapsia on se kolme eikä kumpikaan vanhemmista ole millään muotoa perinteisesti "perhekeskeinen" (enkä nyt siis missään nimessä sano etteikö olisi myös paljon suurperheitä, joissa homma toimii todella hyvin ja kaikki nauttivat).
Miten on, onko muilla tämän päätöksen teko ja tämä ihana mielenrauha olleet näin suuren työn ja tuskan takana? Ja ymmärrättekö näkökulmani, että juuri itsetuntemus ja omien resurssien (tai niiden puuttumisen) myöntäminen ovat avainasemassa tässä päätöksessä?
Kiitos kommenteista :)
Kommentit (50)
Yhtään provosoimatta kysyisin, miksi elämän pitäisi aina olla vain kevyttä tai "kivaa"? Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta eikä meidän elämä millään mittarilla ole kivaa, mutta silti suunnattoman merkityksellistä.
Sanokaa nyt hyvät ihmiset onko joku salilla käynti tärkeämpää kuin oman lapsen kasvamiseen seuraaminen??? Vähän kannattaisi nyt perusarvoja teidän miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle oli aina selvää, että haluan kolme lasta. Kaksi ekaa lasta oli pienellä ikäerolla ja sitten sairastuin enkä pariin vuoteen olisi jaksanut mitenkään lisää lapsia, mies joutui hoitamaan paljon olemassa oleviakin. Kun paranin, aloin toivomaan kolmatta lasta, mutta mies jahkasi asiaa useamman vuoden, kunnes pienellä painostuksella suostui. Kolmas lapsi on ollut koko perheelle todella tärkeä. Mieskin sanoi jälkikäteen, että onneksi saimme vielä hänet. Ikäeroa isompiin oli 7 ja 6v. Nyt isommat jo teinejä ja kuopuskin koululainen, elämä ollut helppoa jo monta vuotta. Eikä kuopus mitenkään raskas ollut pienenäkään, kun vertasi aikaisempaan kahden vaippaikäisen hoitoon. Mä olisin ehkä voinut harkita vielä neljättä, mutta tiesin, ettei mies suostuisi, siksi oli helppo jättää kolmeen. Pakko todeta, että mä olisin jäänyt jotain vaille, jos en olisi kuopusta saanut.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 20:03"]
Yhtään provosoimatta kysyisin, miksi elämän pitäisi aina olla vain kevyttä tai "kivaa"? Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta eikä meidän elämä millään mittarilla ole kivaa, mutta silti suunnattoman merkityksellistä.
Sanokaa nyt hyvät ihmiset onko joku salilla käynti tärkeämpää kuin oman lapsen kasvamiseen seuraaminen??? Vähän kannattaisi nyt perusarvoja teidän miettiä.
[/quote]
Anteeksi jos järkytän, mutta kyllä minä ainakin olen vakaasti sitä mieltä, että kyllä yksi elämän perustarkoituksia on siitä nauttiminen. Ja myönnän myös kuuluvani tähän naispaholaisten joukkoon, joka jätti lapsiluvun kahteen osittain juuri oman mukavuudenhalun takia.
En tiedä pitääkö paikkansa, mutta aina sanotaan,että vasta kolmannen kanssa osaa ottaa lapsen hoidon rennosti. Itse olen tyytyväinen,että tein kolmannen, mutta heti kahden ensimmäisen jälkeen. Jos pitää liian pitkän välin,ehtii mukavuudenhalu kasvaa niin suureksi,että tekemättä kolmas jää.En itsekään olisi enää siinä vaiheessa kun kuopus olisi viiden jaksanut aloittaa vaipparumbaa uudelleeen.
Minä olisin halunnut kolme, mutta valitettavasti vaimoni on juuri näitä moderneja naisia, joille järjestötyö, kirjallisuuspiiri, lasillisella ja teatterissä käynti sekä oikeastaan mikä tahansa on tärkeämpää kuin lasten ja kodin hoitaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 20:03"]Yhtään provosoimatta kysyisin, miksi elämän pitäisi aina olla vain kevyttä tai "kivaa"? Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta eikä meidän elämä millään mittarilla ole kivaa, mutta silti suunnattoman merkityksellistä.
Sanokaa nyt hyvät ihmiset onko joku salilla käynti tärkeämpää kuin oman lapsen kasvamiseen seuraaminen??? Vähän kannattaisi nyt perusarvoja teidän miettiä.
[/quote]
Ai et väkisin pitää tehdä lisää lapsia? Oma onnellisuus ei ole yhtä tärkeä kun SYNTYMÄTTÖMÄN ei olemassa olevan lapsen kasvatus? Omaa aikaa omaava terve nainen on hyvä äiti
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 20:03"]Yhtään provosoimatta kysyisin, miksi elämän pitäisi aina olla vain kevyttä tai "kivaa"? Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta eikä meidän elämä millään mittarilla ole kivaa, mutta silti suunnattoman merkityksellistä.
Sanokaa nyt hyvät ihmiset onko joku salilla käynti tärkeämpää kuin oman lapsen kasvamiseen seuraaminen??? Vähän kannattaisi nyt perusarvoja teidän miettiä.
[/quote]
Mitä merkityksellistä muksujen kasvattamisessa on? Siis oikeesti? Ihan tarpeeksi on ihmisiä täällä, ei sun mitään veronmaksajia tarvii siellä kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tyytyväinen yhden lapsen itsekäs äiti. Tämä on ainutkertainen elämäni ja teen juuri niinkuin itse haluan.
Ah, mikä ihana aika ja rauha kun on yksi lapsi. Koti on siisti, matkustelemme, lapsi saa haluamansa tavarat ja jaksan keskittyä tähän yhteen lapseen.
Totta, en ole superäiti enkä edes halua sellaista titteliä, mun identiteettinen koostuu niiiiin paljon muustakin ja todellakin haluan aikaa omille jutuille!
Onhan se nyt herran jestas helpompaa vaan jättää tekemättä ne lapset kuin haluta niitä muttei koskaan saada. Ei niitä lapsia siis mikään pakko ole tehdä, vaan niitä tehdään jos niitä halutaan. Jokaisella on oma käsitys mukavuudesta. Minä nautin lasten kanssa olosta ,enkä koskaan ajattele sitä rankkana asiana joka veisi pois jotain mitä enemmän haluaisin. Iltatähden halusin juurikin siksi ettei elämässä ollut tarpeeksi sitä jotain.. Toisaalta järki ei ole myöskään suurin hyveeni monen mielestä varmaankaan..
Viiden äiti joka jaksaisi ja haluaisi vielä enemmän lapsia
Kiintoisa keskustelu. Ehkä sitten itse olen vielä ap:takin huonompi äiti, mutta kun katson omien kolmilapsisten kaverien elämää nyt, kun itse on jo "helpot" 7 ja 5 v. niin kamalaltahan tuo suurimmaksi osaksi vaikuttaa enkä herranen aika ikinä enää haluaisi itse tuohon tilanteeseen. Pelkkää raatamista ja kaaosta koko ajan. Ja mies on täysin samaa mieltä.