Lue keskustelun säännöt.
Viimein mielenrauha lapsiluvusta - olo on VAPAUTUNUT!!!!
17.05.2015 |
En tiedä onko lapsiluku-teema niin iso asia muiden perheissä, mutta jos on, olisi kiva saada kommentteja.
Eli olen 37 v. kahden lapsen (7 ja 5) äiti. Oikeastaan viimeiset kolme vuotta olemme mieheni kanssa pohtineet mahdollista kolmatta lasta aktiivisesti, puntaroineet hyvät ja huonot puolet miljoonaan kertaan jne. Yritimme jopa raskautta aktiivisesti puolisen vuotta sitten 3 kierron ajan. Välillä olen ollut varma, että haluan, välillä että en varmasti. Ja myös mies on ollut kahden vaiheilla koko ajan eikä ole osannut varmaan mielipidettään sanoa. Kaveripiirissämme lähes kaikilla on kolme lasta ja pakko myöntää, että myös tästä on vähän saattanut tulla painetta. Kokonaisuutena asian aktiivinen pohtiminen on ollut helvetin raskasta meille molemmille.
Nyt, VIIMEIN koen saavuttaneeni mielenrauhan asian suhteen ja koen vahvasti, että minut on tarkoitettu "vain" kahden lapsen äidiksi. Keskeinen tekijä tämän varmuuden saavuttamiseen on ollut ymmärrys siitä ettei minulla (eikä ehkä miehellenikään) yksinkertaisesti ole niitä voimavaroja, joita kolmen lapsen kasvattaminen vaatisi. Huomaan esimerkiksi etten enää halua luopua omista harrastuksistani lasten takia tai halua valvoa öitä, kun ei ole pakko. Hirveänä näen myös vision, että saisin kolmannen lapsen ja sitten molemmat huomaisimme ettemme enää jaksa sitoutua siihen niin paljon kuin kahteen edelliseen. Rehellisyyden nimissä päätöstä on helpottanut myös pari kaveriperhettä, joiden elämä ei kyllä vaikuta olevan millään tavalla kivaa, kun lapsia on se kolme eikä kumpikaan vanhemmista ole millään muotoa perinteisesti "perhekeskeinen" (enkä nyt siis missään nimessä sano etteikö olisi myös paljon suurperheitä, joissa homma toimii todella hyvin ja kaikki nauttivat).
Miten on, onko muilla tämän päätöksen teko ja tämä ihana mielenrauha olleet näin suuren työn ja tuskan takana? Ja ymmärrättekö näkökulmani, että juuri itsetuntemus ja omien resurssien (tai niiden puuttumisen) myöntäminen ovat avainasemassa tässä päätöksessä?
Kiitos kommenteista :)
Kommentit (50)
Mä en edes tiennyt että tällaisia ongelmia voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on totta, mielenrauha on hauska juttu.
Oma mielenrauhani tuli kun huomasin odottavani kolmatta ja ensimmäiseksi parahdin "ei!". Siihen saakka olin kuvitellut aina haluavani suuren perheen, mutta tuon kolmannen kohdalla olin ainoastaan ehdoton siitä etten halua. Hankin raskauden keskeytyksen, hoitui pillereillä, ja sen jälkeen mies meni vasektomiaan.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 19:19"]Oletpa vanha äiti noin pienille. Onneksi teille ei tule enää enempää. Voi teidän pieniä, kun mummo-pappavanhemmat ovat saaneet. Säälittää...
[/quote]
Kaikki eivät ole wt- teinivanhempia.
Lapsiluvun päättäminen on vaikeaa. Ei voi mennä ihan pelkkä tunne edellä. Meillä lapset 5v ja 7v. Pitkään kaipasin kolmatta, mutta realismi on, etten jaksa aloittaa alusta. Nämä nukkuvat yönsä, pukevat vaatteensa ja pyyhkivät pyllynsä. Jos olisi kolmannen halunnut, niin olisi pitänyt tehdä samaan syssyyn. Nyt on jo liian mukavuudenhaluinen.
Noh, voinpa sanoa rehellisesti että me päädyimme juuri tuon monen vuoden vatvomisen jälkeen tekemään kolmannen ja täysin avoimesti sanon, että kohdallamme ei missään nimessä olisi pitänyt. Lapsista olemme toki sitoutuneet pitämään huolta se on selvä, mutta kyllä tästä elämästä lähes kaikki keveys on kadonnut. Illat kuluvat siihen, että vaihdamme vuoroa, jotta saamme hoitaa omat juoksulenkkimme, jumpat ym.
Toki tiedostan, että tämäkin aika on rajallinen ja muutaman vuoden päästä omaa aikaa on enemmän, mutta sitten varmaankin tulevat muut haasteet (esim. että millä rahalla ne kolme teiniä maksetaan).
Tiivistetysti vinkkinä vanhemmille: tutkailkaa rehellisesti omia resurssejanne ja tehkää päätökset tältä pohjalta. Niin karua kuin se onkin, kaikki eivät vain olen niin hyviä vanhempia kuin toiset. Itsellä kesti aikansa tämän hyväksyminen, kun olen perheestä, jossa omat vanhemmat uhrasivat kaiken lapsiensa edestä. Syyllisyys on ollut suuri, kun olen huomannut etten itse yksinkertaisesti pysty siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meilläkin laskeutui samanlainen mielenrauha kun tultiin siihen tulokseen, ettei tarvita enempää lapsia. Etukäteen oltiin ajateltu tehdä lapsia enemmänkin ja pitkään oli sellainen tilanne, että kumpikin kuvitteli että toinen haluaa lisää lapsia, kun ei muusta oltu puhuttu. Suuri helpotus oli, kun yhdessä pystyimme toteamaan, että ei kumpikaan haluta lisää ja tämä yksi riittää meille.
Minusta yksilapsisuuden onnea ei ole mainostettu riittävästi! Yksilapsiset eivät varmaankaan kehtaa hehkuttaa onneaan, koska useimmilla on kaksi lasta tai enemmänkin eikä haluta pahoittaa heidän mieltä. Tuntuu että mitä tahansa muuta lapsilukua saa hehkuttaa, mutta yksi on tabu. Ja silti tämä on ihan mahtava kokoonpano perheelle.
Minua aidosti kaduttaa etten tehnyt kolmatta. Että kyllä se näinkin päin voi mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoinen syntyi kun olin juuri täyttänyt 35. Kuopus kun olin vielä 36 v. Jos olisin ollut nuorempi, olisi ollut aivan helvetinmoinen homma päättää että tähänkö se nyt jäi. (lapset olivat ihania, toivottuja ja kaikki meni loistavasti.) Kun ikää jo oli, oli aivan ihanan helppoa päättää että "tämäpä nyt oli tässä"
Summa summarum: olet liian hyvä synnyttäjä. Olisit sairaampi tai muuten surkeampi, niin olisi helpompi päättää. Tai edes vanhempi!!
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 19:19"]
Oletpa vanha äiti noin pienille. Onneksi teille ei tule enää enempää. Voi teidän pieniä, kun mummo-pappavanhemmat ovat saaneet. Säälittää...
[/quote]
voisitko lakata kommentoimasta näitä mummoäiti-kommentteja? Sulla täytyy olla omassa elämässä todella vaikeeta, sääliksi käy sun lapset, jos sulla on sellaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut huomaavinani, että nykyvanhemmille on erittäin vaikeaa myöntää, että he eivät ole omien vanhempiensa saati isovanhempiensa kaltaisia, vähään tyytyväisiä lapsikeskeisiä ihmisiä, joille iso lapsiluku oli selviö ja siitä selvittiin kunnialla. Omassakin kaveripiirissä on perheitä, joissa on kolme, jopa neljä lasta, mutta ulkopuolisen silmin nähtynä vanhemmilla ei kyllä ole resursseja heistä kunnolla huolehtia.
Omasta mielestäni ainakin suurempi tragedia on tehdä kolmas lapsi ja olla kykenemätön siitä huolehtimaan kuin jättää tekemättä.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 19:31"]
Suuri helpotus oli, kun yhdessä pystyimme toteamaan, että ei kumpikaan haluta lisää
[/quote]
Meillä päätös ei syntynyt siitä etteikö olisi haluttu - molemmat tavallaan halusimme - vaan siitä että koimme ettei meistä ole siihen. Tavallaan siis itse haluan ajatella, että teimme päätöksen ajatellen myös jo olemassaolevia lapsia (meillä 2 kpl). Ei se nimittäin aina reaalimaailmassa vain mene niin, että vauva automaattisesti nostaa perheen muiden lapsien elämänlaatua. Joskus ehkä jopa päinvastoin, jos paketti hajoaa täysin sen vauvan myötä eikä aiemmille lapsille enää riitä energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me teimme vaimon kanssa selkeän sopimuksen, että kolmas voidaan kyllä tehdä, jos hän sen hoitaa. Toimii ehkä teoriassa, käytännössä ei ollenkaan. Perhe-elämämme on yhtä helvettiä.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 19:28"][quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 19:19"]Oletpa vanha äiti noin pienille. Onneksi teille ei tule enää enempää. Voi teidän pieniä, kun mummo-pappavanhemmat ovat saaneet. Säälittää...
[/quote]
Kaikki eivät ole wt- teinivanhempia.
[/quote]
Voihan wt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tiedettiin alusta asti, että lapsia tulee vain yksi. Se päätös ei ole horjunut missään vaiheessa, mutta itse tarvitsin jonkinlaista "mielenrauhaa" sille, ettei monet ihmiset tule ymmärtämään päätöstemme. Lapsen ollessa 8kk-18kk saimme jatkuvasti kyselyjä toisesta lapsesta, ihmettelyjä ja suoraa arvosteluakin siitä, ettemme edes halua enempää. Tuli syytöksiä lapsen elämän pilaamisesta ja meidän itsekkyydestä ja laiskuudesta. Sitten vain jossain vaiheessa lakkasin välittämästä niistä jatkuvista arvosteluista ihan yhtäkkiä. Ja mielenrauha tuli. Olemme onnellisia, ihan sama, vaikka se on jonkun mielestä väärin.
Sanoisin vaan, että kyllä se rakkaus tulee sen lapsen mukana niin, että kyllä hänenkin kasvattamiseen sitoutuu ja hänestäkin nauttii. Itselleni juuri kolmas lapsi antoi voimia. Jääkö itse kaipaamaan, että olisi vielä muutaman vuoden päästä ihana pieni lapsi vai pelkästään tyytyväinen, kun lapset jo isoja? Muutaman vuoden päästä ei sinullakaan ole enää ihanaa pientä lasta vaan koululaisia. Sama se minulle. Hyvä jos olet tyytyväinen.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 19:19"]
Oletpa vanha äiti noin pienille. Onneksi teille ei tule enää enempää. Voi teidän pieniä, kun mummo-pappavanhemmat ovat saaneet. Säälittää...
[/quote]
Niin... Parempihan se olisi, että sukupolvien väli olisi mahdollisimman lyhyt. Tällä hetkellähän ihmisiä on samaan aikaan olemassa vain alle 10 mrd :(
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 19:52"]
Jääkö itse kaipaamaan, että olisi vielä muutaman vuoden päästä ihana pieni lapsi vai pelkästään tyytyväinen, kun lapset jo isoja? Muutaman vuoden päästä ei sinullakaan ole enää ihanaa pientä lasta vaan koululaisia.
[/quote]
Kiitos kommentista. Itse mietin - minäkin melkein kaksi vuotta - asiaa juuri tuolta näkökantilta, että ihanaa, jos olisi muutaman vuoden vielä pieni lapsia talossa. Sitten ymmärsin, että valitettavasti se kolmaskin kyllä siitä sitten kasvaa. Eli siis minä itse katsoin, että vain tuo pikkulapsivaiheen pitkittäminen ei ole riittävä syy tehdä lapsia.
Ootkohan mun kaveri? Iät täsmää ja kaverini puheista olen päätellyt, että aihe on heilläkin mietinnässä. Meillä on kolme lasta, ehkä kuulutaan noihin varoittaviin esimerkkeihin... Voisin nimittäin kuvitella, että kaverini mielestä meidänkään elämä ei näytä kivalta, vaikka itse siitä nautimmekin :)
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 19:19"]Oletpa vanha äiti noin pienille. Onneksi teille ei tule enää enempää. Voi teidän pieniä, kun mummo-pappavanhemmat ovat saaneet. Säälittää...
[/quote]
Onneks löytyy aina näitä, joiden mielestä kaikkien elämien pitäisi mennä juuri niinkuin itsellään, koska se on ainoa oikea valinta.