Lue keskustelun säännöt.
Nainen joka et halua seksiä.
17.05.2015 |
Onko täällä keskustelupalstalla parisuhteessa elävää naista joka ei halua seksiä? Olisi pari kysymystä.
Olemme olleet yhdessä n12 vuotta ja lapsia on 2, nuorin jo 8v.
Seksi loppui lähes kokonaan n. 5 vuotta sitten.
Olen itse normaalivartaloinen ja jopa komea mies jolle varmasti löytyisi kysyntää sinkkumarkkinoilta.
Haluaisin tuottaa naiselleni seksuaalista nautintoa kaikilla mahdollisilla tavoilla joita nainen vaan keksii. Nautin itse paljon kun saan naisten nauttimaan, eikä oma nautintoni ole silloin etusijalla.
Tottakai haluan myös itse tuntea nautintoa, ja siksi seksissä pitäisi olla vuorovaikutusta. Toisella kerralla naisen nautinto on etusijalla ja toisella kertaa miehen nautinto on etusijalla.
Olen tämän naiselle kertonut mutta mitään ei tapahdu... Toisinaan seksiä kuitenkin on, mutta vain koska edellisestä kerrasta on jo niin kauan ja silloinkin seksi on melko yksipuolista; minä tyydytän naisen ja sen jälkeen tyydytän itseni naiseen. Toisin sanoen seksi on surkeaa.
Hommahan on melko selvä; Naisellani ei ole enää minkäänlaisia seksuaalisia haluja!
Mitä sinä nainen ajattelet tästä tilanteesta?
Onko mies tuomittu surkeaan seksiin tai seksittömyyteen määräämättömäksi ajaksi?
Voisinko käydä vieraissa?
Voisinko käydä huorissa?
Kerro myös miksi olet tällä palstalla jos seksuaalisia haluja ei ole?
Kommentit (126)
Voipi kai sitä ihan isekseenkin täällä pitää keskustelua yllä, eihän sitä nyt keskusteluun muita tarvita ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 08:43"]
Voipi kai sitä ihan isekseenkin täällä pitää keskustelua yllä, eihän sitä nyt keskusteluun muita tarvita ;)
[/quote]
Itsekseen tämän leidin kanssa joutuu joka tapauksessa keskustelemaan. Kun ei kykene olemaan asiallinen, niin sitten ei. Paras olisi, jos keskustelu jatkuisi ilman minkäänlaisen huomion antamista näille provoviesteille kun ei sieltä mitään uutta ole tulossa eikä halua rakentavaan keskuteluun selvästi ole.
En ollut se keneksi minua luulit, pelkkä satunnainen ohikulkija täällä :) Mutta jatka sinä vaan, älä anna minun häiritä. Minäkin jatkan tästä ulos aurinkoon ja elävään elämään :)
Tiedän erään rouvan joka kuulostaa ihan vaimoltasi. Hän kertoi, että seksihalut vaan hävisivät viimeisen lapsen synnytyksen jälkeen. Syytä ei tiedä. Ehkä näin vaan voi käydä. Surullista, mutta totta. Itse miehenä varmasti kävisin vieraissa. Seksittömässä suhteessa voisi olla tuskallista elää...
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 00:20"]
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 23:35"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 22:25"]Miksi haluton pitäisi muuttaa haluavaksi? Eikö usein korosteta sitä, että ihmisen pitää saada olla se, mikä on. Toki parisuhteessa haluttomuus on ikävä juttu, mutta kai ilman seksiäkin voi elää. [/quote] Useassa ketjussa olen mielestäni tuonut ilmi sen, että en minä halua toista muuttaa. Muutoksen on lähdettävä itsestä. Olen useasti aiemmin täälläkin "ääneen" pohtinut sitä, että jos vaimoni lopulta vain on haluton. Se suotakoon hänelle, jos hän sellainen pohjimmiltaan on. Ei haluttomuus ihmisestä huonompaa tee. Parisuhteessa näistä asioista tulee ristiriitoja silloin, kun toinen haluaa ja toinen ei. Jos molemmat haluaa tai ei halua, niin silloinhan parisuhteessa kaikki on seksuaalisen halun osalta hyvin. Juurikin tähän ristiriitaan täytyy etsiä ratkaisu. Joko todeta, että toinen haluaa ja toinen ei, ja sillä hyvä. Mietittävä sitten yhdessä ratkaisu siihen tilanteeseen. Ero, minun halun tukahduttaminen, rakastajatar vai mikä. Vai onko toisen halua ja seksuaalisuutta mahdollista lisätä ja ennen kaikkea haluaako vaimo itse sitä muutosta ja "parannusta" asiaan. Jokatapauksessa varmasti molemmista ahdistava tilanne, johon toivoo ratkaisua suuntaan tai toiseen. M37 [/quote] Edelleenkään en usko haluttomuuteen. Enkä myöskään tunnusta aseksuaalisuutta eli frigidiyttä normaaliksi. Taustalla jotain häikkää jossakin. Mutta älä nyt hyvä mies edes mieti omien halujesi tukahduttamista ratkaisuna! Se menee jo liian pitkälle. Sulla on seksuaalisuus ja se on hieno asia, nauti siitä! Jos ei vaimon kanssa niin jonkun muun kanssa. Ja varmaan saan paskaa niskaan tästä kommentista, mutta antaa tulla vaan nartut:D Minun rehellinen mielipide. N32v
[/quote]
En aio tukahduttaa tunteitani. Mielestäni edelleen seksi kuuluu parisuhteeseen. Se on vain minun mielipide ja sallittakoon seksittömiäkin parisuhteita.
Suurin vaikeushan tällaisessa tilanteessa on se, että miten paljon minun pitää tulla vaimoni haluttomuutta vastaan ja miten paljon hänen minun halujani? Ei parisuhteessa voi olla niin, että vain toinen joustaa toisen takia.
Kiitos edelleen (melkein) kaikille hyvistä kommenteista. Tällaisessa keskustelussa pitäisi saada kommentteja ja mielipiteitä jokaisesta suunnasta. Miehiltä, naisilta, halukkailta ja haluttomilta. Haluttomat oppii ymmärtämään mahdollisesti meitä aktiivisia ja me aktiiviset ymmärtämään haluttomia.
Eräs saa ainakin ihan rauhassa jatkaa yksinkeskustelua. Asialliset ja rakentavat mielipiteet on hyväksi, olkoon ne millaisia hyvänsä. Ei tuollainen tyyli sovi.
M37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M37, onko teidän välillä muutoin intohimoa tai seksuaalista jännitettä, vai elättekö enemmän turvallisen kaverillisessa tilassa? Päivän mittaan tapahtuvat toisen koskettamiset, suutelemiset tms. eleet vailla aikomusta, että ne johtaisivat välittömästi seksiin voivat toimia liekin sytyttäjinä. Nainen ei välttämättä syty aina juuri siinä paikassa ja sillä hetkellä, kun mies lähestyy seksin toiveessa. Tämä sinulle jo varmaan tällä iällä selvää, mutta tuli nyt mieleen :) Voi olla, että vaimosi on vaan lukossa (haluaisi haluta ja osoittaa halua, mutta se vaihde on vaan jumissa) ja tarvitsee pehmittelyä. Toisaalta kyse voi olla masennuksesta tai muusta psyykkisestä, miksei fyysisestäkin vaivasta, joka vaikuttaa siihen, ettei niitä haluja löydy. Tai yksi syy voi toki olla sekin (anteeksi suoruuteni), ettei hänellä ole enää haluja sinua kohtaan, mutta ei uskalla sanoa sitä ääneen, koska ei lasten takia halua vielä erota. Joillakin naisilla haluttomuus kun kohdistuu vain omaan kumppaniin, osin niin, etteivät sitä itsekään heti/täysin aktiivisesti tiedosta tai halua tiedostaa, sillä (yksinkertaistettuna) eivät ole valmiita käynnistämään eroprosessia.
Se ei mielestäni vielä ole ratkaisu ongelmaan, että todetaan (parisuhteessa elävän haluttoman osalta), etten nyt vaan halua. Se on vasta tosiseikan myöntämistä.
Musta on ongelmallista, jos en haluaisi miestäni ja pakottaisin hänet elämään seksittömässä suhteessa. Silloin pakottaisin hänet kieltämään osan itsestään. Jos eletään parisuhteessa on vaan niin, että se toinenkin tulee ottaa huomioon ja seksi on yksi niistä parisuhteeseen perinteisesti liitetyistä osa-alueista, jolla toinen on otettava huomioon. Eihän sitä ruokaa laittaessaankaan tee vain itselle ja pakota toista katsomaan nälkäisenä vierestä kun itse syö. Ei, vaan otat sen toisenkin huomioon ja ruokit molemmat. Eikö. Tahalleen kärjistetty esimerkki (ei tarvitse daami numero 42 ottaa turhia kierroksia). Toki on suhteita, joissa ei ole seksiä, koska molemmat kokevat seksittömyyden itselleen luontaiseksi: huom molemmat, mutta nyt ei puhuta niistä suhteista.
Elämässä sattuu ja tapahtuu, tulee ylä- ja alamäkiä, halut menee eritahtiin jne. Elämä kun ei ole täydellistä. Haluttomuus naisilla on valitettavan yleistä ja syitä monia, pitkittyessään haluttomuus mielestäni hyvin kompleksinen juttu - siis jos eletään parisuhteessa. Uskoisin, että jokaisesta kumppaniaan rakastavasta löytyy ymmärrystä toisen haluttomuuteen. Kyse kai on loppujaan siitä, onko haluttomuus kovinkin pitkäaikainen seuralainen, tai kenties lopullinen olotila. Kaksi viimeisintä aiheuttaa ne ongelmat, varsinkin jos toinen ei räväytä eväänsä syiden ja ratkaisujen löytämiseksi. Eletään siis sen norsulauman kanssa siellä olohuoneessa, ja niistä norsuista ei saa missään nimessa puhua, ne vaan on siellä ja piste. Eli opitaan sietämään niitä norsuja ja mahdollisesti annetaan niiden vielä lisääntyä.
Jos haluttomuus on pitkäaikaista, tai jopa lopullista, ei toista voi pakottaa elämään seksitöntä elämää. Ihan samalla tavalla, kun seksiä haluava osapuoli ei voi pakottaa halutonta kanssaan seksiin. Jos siis seinä on vastassa, ei kai silloin ole muuta vaihtoehtoa kuin pyrkiä räjäyttämään se, tavalla tai toisella. Etsiä syitä ja pyrkiä löytämään ratkaisuja.
Jos tähän(kään) ei löydy halua, silloin on kai ratkaisut vähissä: elo seksittä, ero, vaimon luvalla vieraisiin tai pettäminen. Viimeistä en suosittele, silloin on taputeltu toiveet parisuhteen elvyttämisestä. Mutta vieraisiin luvan kanssa on jo sitten toinen asia. Ero - ikävää ja lopullista, mutta onko tarkoituksenmukaista että kaksi elää vailla seksiä yhden sijaan ja miten lapsetkin kokevat ikävät jännitteet aikuisten välillä. Elo seksittä... Niin, sen osalta olet ilmeisesti jo saanut mittasi täyteen, joten pidemmän päälle se ei taida olla se sun juttu. Jotkut miehet valitettavasti tarttuvat tähän korteen. Ei hyvä, sillä katkeruus jää.
Vaihtoehtoja siis löytyy aina. Kyse on siitä, mihin niistä kannattaa tarttua ja mille pohjalle elämäänsä rakentaa. Helppoa ja yksinkertaista - kirjoitettuna kyllä, tosielämässä ei. Mutta haluan sanoa sitä, että omaa aktiivisuutta ja elämänhalua ei kannata heittää harakoille. Niistä kannattaa pitää kiinni, pyrkiä etsimään syitä ja löytämään ratkaisuja. Ratkaisu ei aina ole se, mikä miellyttää meitä eniten tai on se itsestään selvin. Ja toki ratkaisuksi voi kutsua sitäkin, ettei (tällä kertaa) tee mitään. Jää odottamaan. Mutta odottamisessa on hyvä tiedostaa sekin, että kun odottaa tarpeeksi kauan, voi joutua huomaamaan, että asema olikin suljettu eikä yksikään juna enää pysähdy.
M37:selle, kommentteja toivoit myös miehiltä. Noin kymmenen vuotta vanhemman miehen kokemuksia ja ajatuksia.
Kysymys on lähinnä sinun pääsi kestämisestä ja mielenterveydestäsi ja tarjoaako nykyinen vaimo+perhe kokonaispaketti riittävän onnellisen elämän, jotta siitä ei kannata luopua.
Itsellä on tilanne, että rakkauselämästä ja sen nuutumisesta on keskusteltu aika ajoin 10-15 vuotta eli siitä lähtien kun lapset tulivat kuvioon. Ei se aina vaimollekaan ole helppo juttu, kun väitteensä mukaisesti haluaisi haluta enemmän, mutta ... .
Onhan tuo tilanne minua koko ajan rassannut, mutta ei hätää, kun elämä on ja on niitä eri elämäntilanteita ja kausia. Noin 2-4 vuotta sitten menetin "toivoni". Sitä ennen oli se usko ja luulo, että kun lapset kasvavat ja vaimo saa levätä tai jokin muu parisuhdeseksin ja eroottisen iloittelun esteenä oleva asia muuttuu, niin rakkauselämä elpyy.
Ehkä pahinta on ollut jo sen 15 vuotta, ettei oikealle kuherrusajalle ole mitään sääntöjä, varmuutta eikä logiikkaa. Esimerkiksi jos kuvittelee, että no nyt on odotettu tarpeeksi, niin on taas kerran kuinka ollakaan kuukautiset/vuotoa tai muuten kolottaa, väsyttää, koti-, perhe- tai työstressiä, ei nyt vaan huomenna/ensi viikolla sitten ja varataan aikaa siihen jne. Pelin sääntöihin tietysti kuuluu, että miehen kuitenkin pitää tehdä aloite. Ei ole mieltäylentävää myöskään huomata, että esimerkiksi vessanpesu herättää enemmän tunteita ja toimintaa kuin oma mies.
Paradoksi tässä tietysti on, että seksielämä ei ole täysin kuollutta eli verrattuna pahimpiin aikoihin "suorastaan viriiliä". Mutta kun sitä vaan kaipaisi sekä määrällisesti enemmän vaakamamboa sekä laatua eli enemmän tunnetta, halua ja rakastelua sääliseksin/muun fyysisen suorittamisen sijaan. Rakastelua ei turhan takia sanoa rakasteluksi.
Eli kokemukseni, jonka jaan, että kun tilanne tuntuu jo nyt rasittavaan M37:stä pahasti, niin tavalla tai toisella tilanteesta pitää keskustella/käsitellä oikesti eikä pelkkää pintaraapaisua. Jos selvittely-yritykset jäävät raapaisuksi, niin huomaat M37 pian, että kymmenen vuotta on mennyt.
Ja jaettava toinen kokemus on, että (vaikka sitä toisin luuli), niin seksielämän muuttuminen surkeasta vähän paremmaksi ei välttämättä lisääkään tyytyväisyyttä ja "onnellisuustasoa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni (niin mies kuin nainenkin) voi varmaan alkuajan huumaan tukeutuen muistella, ettei silloin kuukautiset/vuodot, päänsäryt ja työstressit paljoa pulkassa painolastina tuntunut, sitä halutti silti eivätkä nuo olleet seksin tiellä. Päinvastoin, unohtui tukkoinen nokka, turhantärkeät PP-esitysten viilaamiset ja PMS- päänsärky kun pääsi toista lähelle. Mutta vuodet ja arkistuminen tekee suhteen seksuaaliseen puoleen tehtävänsä. Ja sen kukkeuden säilyttämisen eteen parisuhteen molemman osapuolen on tehtävä töitä. Kliseinen sananparsi, mutta täyttä totta.
Tuntuu pahalle, että aikojen alussa toisiinsa syvästi rakastunut pari antaa työn, lapsien ja vessan pesun tulla intohimon tielle. Yksinkertaistettua, mutta mielestäni täyttä totta. Harvoin syy löytyy vain yhdestä osapuolesta. Veikkaan, että kanootti lähtee väärälle uralle pikkuhiljaa, molempien tekemien virheiden ja puhumattomuuden sekä viitsimisen puutteen vuoksi, ei jakseta nähdä vaivaa, kun on se tärkeä palaveri huomenna ja mun on ihan pakko leipoa Veetin jalkapallomyyjäisiin ne parhaat pullat. Petytään toisen välinpitämättömyyteen, huomioimattomuuteen, ymmärtämättömyyteen. Pikku hiljaa pienet säröt saa aikaan suuren vahingon. Syytetään toista, kun on niin vaikea katsoa peiliin ja myöntää, että kyllä, minäkin teen virheitä. Kerran eräs fiksu seksuaaliterapeutti jossain sanoi, että aikuisten tulisi muistaa, että se heidän välisensä parisuhde on se suhteista tärkein. Sen jälkeen tulee lapset. Ja ei, tähän ei tarvi esittää tulenkatkuisia kommentteja siitä, miten lapset on se ykkösjuttu. Niin ovatkin, mutta eri tasolla. Ei pidä unohtaa sen romanttisen suhteen hyvinvoinnin merkitystä siinä kokonaisuudessa.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 13:36"]
Aika moni (niin mies kuin nainenkin) voi varmaan alkuajan huumaan tukeutuen muistella, ettei silloin kuukautiset/vuodot, päänsäryt ja työstressit paljoa pulkassa painolastina tuntunut, sitä halutti silti eivätkä nuo olleet seksin tiellä. Päinvastoin, unohtui tukkoinen nokka, turhantärkeät PP-esitysten viilaamiset ja PMS- päänsärky kun pääsi toista lähelle. Mutta vuodet ja arkistuminen tekee suhteen seksuaaliseen puoleen tehtävänsä. Ja sen kukkeuden säilyttämisen eteen parisuhteen molemman osapuolen on tehtävä töitä. Kliseinen sananparsi, mutta täyttä totta.
Tuntuu pahalle, että aikojen alussa toisiinsa syvästi rakastunut pari antaa työn, lapsien ja vessan pesun tulla intohimon tielle. Yksinkertaistettua, mutta mielestäni täyttä totta. Harvoin syy löytyy vain yhdestä osapuolesta. Veikkaan, että kanootti lähtee väärälle uralle pikkuhiljaa, molempien tekemien virheiden ja puhumattomuuden sekä viitsimisen puutteen vuoksi, ei jakseta nähdä vaivaa, kun on se tärkeä palaveri huomenna ja mun on ihan pakko leipoa Veetin jalkapallomyyjäisiin ne parhaat pullat. Petytään toisen välinpitämättömyyteen, huomioimattomuuteen, ymmärtämättömyyteen. Pikku hiljaa pienet säröt saa aikaan suuren vahingon. Syytetään toista, kun on niin vaikea katsoa peiliin ja myöntää, että kyllä, minäkin teen virheitä. Kerran eräs fiksu seksuaaliterapeutti jossain sanoi, että aikuisten tulisi muistaa, että se heidän välisensä parisuhde on se suhteista tärkein. Sen jälkeen tulee lapset. Ja ei, tähän ei tarvi esittää tulenkatkuisia kommentteja siitä, miten lapset on se ykkösjuttu. Niin ovatkin, mutta eri tasolla. Ei pidä unohtaa sen romanttisen suhteen hyvinvoinnin merkitystä siinä kokonaisuudessa.
[/quote]
Tuo on kyllä erittäin totta. Ihminen tulee herkästi seksin suhteen laiskaksi. Ei jaksa kokeilla mitään uutta, jos vanhatkin temput toimii. Ei jaksa tehdä aloitetta, jos vähänkään väsyttää kun seksin mahdollisuus on aina, jos on suhteessa, jossa yleensä tahtoessaan aina saa. Sitten sitä vaan huomaa, että viikko edellisestä kerrasta meni kun molemmat kävi parina iltana lenkillä, kaverin luona, teki myöhään töitä, katsottiin mieluummin elokuva tms. Siinä käy laiskaksi sekä toista että itseään kohtaan. Kyllä minä ainakin tarvitsen sen, että tarkoituksella herättelen halujani eri tavoin ja suunnittelen kaikenlaista yhteiseksi iloksi, vaikka kaikkea ei toteuttaisikaan.
En tiedä onko tällainen ilmiö kuinka yleinen, mutta meillä pikkulapsiajasta johtuva rajoitettu saatavuus on toiminut erittäin hyvin seksielämän virkistäjänä. Kun monesti taitaa käydä toisin päin. Myöskin pillu muuttui vaan paremmaksi ensimmäisestä synnytyksestä, mikä ei sekään kai kovin yleistä. Kun oltiin miehen kanssa vielä kahdestaan, mutta alkuhuuma oli mennyt jo ohi, seksiä oli ehkä kolmesti viikossa. Nykyään seksiä harrastetaan aina ensin kun siihen vaan on mahdollisuus ja katsotaan sitten jaksaako vielä jotain elokuvaa :D Ihan vaan siksi, että just sillon kun haluaa ei aina saa. Pitää odottaa vähintään siihen asti, että taapero on nukkumassa ja kyllä se pienikin odotus ja toisen kiusaaminen pitkin päivää nostaa panetusta. Myös elämä on keskittynyt enemmän kotiin. Ei enää juosta harrastuksissa tai kavereiden luona joka ilta ja kun en ole töissä, ei ole yhteistä aikaa vähentävää vuorotyötäkään. Tuleehan sitä seksiä tällä yhtälöllä harrastettuakin melkein päivittäin jossain muodossa kun toisiamme täällä joka ilta katsellaan eikä kumpikaan meistä ole kovin innokas kotitöihin enää illalla ;) N27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 13:36"]Aika moni (niin mies kuin nainenkin) voi varmaan alkuajan huumaan tukeutuen muistella, ettei silloin kuukautiset/vuodot, päänsäryt ja työstressit paljoa pulkassa painolastina tuntunut, sitä halutti silti eivätkä nuo olleet seksin tiellä. Päinvastoin, unohtui tukkoinen nokka, turhantärkeät PP-esitysten viilaamiset ja PMS- päänsärky kun pääsi toista lähelle. Mutta vuodet ja arkistuminen tekee suhteen seksuaaliseen puoleen tehtävänsä. Ja sen kukkeuden säilyttämisen eteen parisuhteen molemman osapuolen on tehtävä töitä. Kliseinen sananparsi, mutta täyttä totta.
Tuntuu pahalle, että aikojen alussa toisiinsa syvästi rakastunut pari antaa työn, lapsien ja vessan pesun tulla intohimon tielle. Yksinkertaistettua, mutta mielestäni täyttä totta. Harvoin syy löytyy vain yhdestä osapuolesta. Veikkaan, että kanootti lähtee väärälle uralle pikkuhiljaa, molempien tekemien virheiden ja puhumattomuuden sekä viitsimisen puutteen vuoksi, ei jakseta nähdä vaivaa, kun on se tärkeä palaveri huomenna ja mun on ihan pakko leipoa Veetin jalkapallomyyjäisiin ne parhaat pullat. Petytään toisen välinpitämättömyyteen, huomioimattomuuteen, ymmärtämättömyyteen. Pikku hiljaa pienet säröt saa aikaan suuren vahingon. Syytetään toista, kun on niin vaikea katsoa peiliin ja myöntää, että kyllä, minäkin teen virheitä. Kerran eräs fiksu seksuaaliterapeutti jossain sanoi, että aikuisten tulisi muistaa, että se heidän välisensä parisuhde on se suhteista tärkein. Sen jälkeen tulee lapset. Ja ei, tähän ei tarvi esittää tulenkatkuisia kommentteja siitä, miten lapset on se ykkösjuttu. Niin ovatkin, mutta eri tasolla. Ei pidä unohtaa sen romanttisen suhteen hyvinvoinnin merkitystä siinä kokonaisuudessa.
[/quote]
Vanhempien parisuhde on lasten koti. Näin se vaan menee. Onnellisessa avioliitossa kasvaa tasapainoisia lapsia, jotka aikuisena osaavat itsekin rakastaa ja olla lähellä. Olisi meilläkin varmaan nämä ruuhkavuodet jo alkaneet näkyä ja tuntua, mutta emme salli sitä. Ennen viimeisimmän lapsen syntymää sovittiin, että seksiä on vauvavuonnakin vähintään kerran viikossa. Vaikka väkisin. Ettei hukata sitä yhteyttä toisiimme. Ei ole kuitenkaan, onneksi, tarvinnutkaan pakolla naida. Kyllä niitä haluja molemmilla väsymyksestä huolimatta löytyykin.
N32v
Jälleen kerran kiitos hyvistä kommenteista ja ajatuksista. N32v, N27, "tuntematon mies" jne.. :)
Kyllä tässä saa voimia jaksaa eteenpäin, kun huomaa että ongelmien kanssa ei ole yksin. Ongelmia on\on ollut muillakin. Sitä vaan vaipuu aika isoon epätoivoon, kun kaikki muu parisuhteessa on ainakin minun näkökulmasta hyvin. Jopa loistavasti, eli kaikki edellytykset todella hyvään (sellaiseen, kuin minä sen parisuhteen miellän) parisuhteeseen on olemassa.
Aion käydä asioita vaimoni kanssa jälleen kerran läpi. Keskustella ja pohtia vaihtoehtoja. Sellaisia, jotka hänestäkin tuntuu hyvälle ja hän haluaa. Jos ei sitten lopputulos ole toisesta\molemmista ole hyvä, niin sitten on on tehtävä ratkaisut sen mukaan. En aio omaa intohimoani, seksuaalisuuttani ja haluani tukahduttaa tai heittää hukkaan. Koen, että minulla on niin paljon annettavaa toiselle.
158
Meillä on mielestäni läheisyyttä ja hellyyttä. Koko perheen kesken. Halaukset jne ovat osa meidän arkea, niin meidän kesken, kuin lapsienkin.
Pakko kuitenkin sanoa, että haluttomuus kun menee pitkälle ja odotan esim. vaimoni aloitetta tarpeeksi kauan, niin toisen ottaminen lähelle alkaa tuntua jopa pahaltakin. Ahdistuneelta. Tuntee toisen läheisyyden, lämmön, tuoksun jne.. sisällä kasvaa halu toista kohtaan, mutta tietää että se jää siihen. Minun aloite mahdollisesti torjutaan... uskomattoman ahdistavalta ja pahaltakin tuntuu.
Todennutkin aiemmin, että olen käynyt päässäni lähes kaikki vaihtoehdot läpi. Aseksuaalisuuden, vaimoni kiinnostuksen minua kohtaan loppumisen (yhdessä vain lasten ja eron tuoman pelon takia), fyysinen- tai psyykkisen ongelman jne jne. Kaikista noistakin olemme keskutelleet ja yrittänyt kysellä. Vastaukset kysymyksiin ja sitten toiminta\teot ristiriidassa, kuten todennut.
Täytyy vain jatkaa keskustelua ja olla kärsivällinen. En kuitenkaan halua tuhlata seuraavaa 10v todetakseni, että edelleen samassa tilanteessa ollaan. Pelottavaa.
M37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisnainen erosi miehestään siksi, kun ei enää kyennyt harrastamaan seksiä miehensä kanssa. Kaikki ulkoiset puitteet olivat kunnossa ja suhde muuten toimiva. Seksihalut vaan loppuivat pari vuotta nuorimman synnytyksen jälkeen. Mies olisi tahtonut jatkaa liittoa, nainen ei. Ehkä tavallaan reilua vapauttaa puoliso suhteesta, jossa ei itse enää kykene läheisyyteen. Painostuksena sen kokee, jos tietää puolison odottavan seksiä ja läheisyyttä, mutta itsellä jo ajatus seksistä kammottaa.
Kuinkahan monessa liitossa naisen halut loppuu ja ajastaan mies hakeutuu vieraisiin. Tämä on sitten piste toimimattomalle liitolle ja miehestä tehdään syyllinen eroon.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 16:46"]Sukulaisnainen erosi miehestään siksi, kun ei enää kyennyt harrastamaan seksiä miehensä kanssa. Kaikki ulkoiset puitteet olivat kunnossa ja suhde muuten toimiva. Seksihalut vaan loppuivat pari vuotta nuorimman synnytyksen jälkeen. Mies olisi tahtonut jatkaa liittoa, nainen ei. Ehkä tavallaan reilua vapauttaa puoliso suhteesta, jossa ei itse enää kykene läheisyyteen. Painostuksena sen kokee, jos tietää puolison odottavan seksiä ja läheisyyttä, mutta itsellä jo ajatus seksistä kammottaa.
Kuinkahan monessa liitossa naisen halut loppuu ja ajastaan mies hakeutuu vieraisiin. Tämä on sitten piste toimimattomalle liitolle ja miehestä tehdään syyllinen eroon.
[/quote]
Tämähän toki myös voi tapahtua toisinkin päin. Ei se nainen aina haluttomampi osapuoli ole.
M37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän ohis, mutta miksi tässä ketjussa on vain kolme sivua, vaikka viestien määrä näyttäisi olevan 165? Jokin häiriökö, vai onko täällä ollut ennätysmäärä asiattomia viestejä jotka on sitten poistettu?
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 17:23"]Vähän ohis, mutta miksi tässä ketjussa on vain kolme sivua, vaikka viestien määrä näyttäisi olevan 165? Jokin häiriökö, vai onko täällä ollut ennätysmäärä asiattomia viestejä jotka on sitten poistettu?
[/quote]
Näyttäisi siltä, että kaikki N42:n viestit poistettu.
M37
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 17:25"]
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 17:23"]Vähän ohis, mutta miksi tässä ketjussa on vain kolme sivua, vaikka viestien määrä näyttäisi olevan 165? Jokin häiriökö, vai onko täällä ollut ennätysmäärä asiattomia viestejä jotka on sitten poistettu? [/quote] Näyttäisi siltä, että kaikki N42:n viestit poistettu. M37
[/quote]Aha, kiitos. Laitoin kommentin ketjun alkupäähän ja palailin vasta nyt. Mitähän noissa kommenteissa sitten oli, rivouksia vai epäasiallisuuksia? Joo, olen utelias.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 17:25"]
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 17:23"]Vähän ohis, mutta miksi tässä ketjussa on vain kolme sivua, vaikka viestien määrä näyttäisi olevan 165? Jokin häiriökö, vai onko täällä ollut ennätysmäärä asiattomia viestejä jotka on sitten poistettu? [/quote] Näyttäisi siltä, että kaikki N42:n viestit poistettu. M37
[/quote]
Juuri näin, ihmeiden aika ei ole. Ja todella ketju lyheni puoleen kun spämmi poistettiin.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 19:39"]
Vaimolla oli joskus pillerit käytössä. Nyt taas usean vuoden kumilla menty. Ei vaikutusta mihinkään. Päinvastoin minun elämä hakalampaa. Kerran 1-2kk aikana ja kumilla, niin pakko oli hakea lääkettä avuksi erektioon. Nekin kerrat, kun seksiä on niin lähes ajatuksen voimalla saatava seisomaan. Esileikkiä kun ei nineksikään. Toivotonta ilman sildenafiliä. M37
[/quote]
No nyt ainakin tiedät mitä suurin osa naisista joutuu kokemaan. Seksi tuntuu ikävältä eikä ole edes esileikkiä. Miehet joutuvat joskus näkemään asiat toisenkin osapuolen vinkkelistä.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 18:37"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 19:39"]
Vaimolla oli joskus pillerit käytössä. Nyt taas usean vuoden kumilla menty. Ei vaikutusta mihinkään. Päinvastoin minun elämä hakalampaa. Kerran 1-2kk aikana ja kumilla, niin pakko oli hakea lääkettä avuksi erektioon. Nekin kerrat, kun seksiä on niin lähes ajatuksen voimalla saatava seisomaan. Esileikkiä kun ei nineksikään. Toivotonta ilman sildenafiliä. M37
[/quote]
No nyt ainakin tiedät mitä suurin osa naisista joutuu kokemaan. Seksi tuntuu ikävältä eikä ole edes esileikkiä. Miehet joutuvat joskus näkemään asiat toisenkin osapuolen vinkkelistä.
[/quote]
Eikö ole käynyt st. mielessä? Jos lapsiluku kerran täynnä. Kuulostaa melkoisen ankealta, kun harvat seksikerrat kumittamalla.
Ihmisen seksuaalihalut voivat muuttua vuosien saatossa ja syy voi olla hormonaalinen ehkäisy, väsymys, stressi, hormonitason muutokset tai vaikkapa kyllästyminen parisuhteeseen. On hyvin tavallista, ettei seksi huvita enää lainkaan, siltikin kyse ei ole aseksuaalista. Osalla auttaa lasten kasvaminen, osalla joku muu. Monilla kuiva kausi loppuu lähemmäs 40v ikää tai sen jälkeen ja silloin alkaa uusi kukoistus seksissä tai sitten ei. Osa pariskunnista jaksaa odottaa tuota parempaa kautta, kaikki eivät.
Mielestäni halutonta ei pidä viallistaa millään tavalla, sillä hän kokee syyllisyyttä aivan tarpeeksi muutenkin. Aiheesta puhuminen saattaa lisätä ahdistusta myös, samoin puolison seksisävytteiset vihjailut tai hipaisut.
Puutteessa elävä joko kestää tilansa tai puhuu suoraan toiveensa. Miksei voi sanoa, että rakastan sinua ja haluan läheisyyttäsi. Mikäli vastapuoli torppaa toiveet, voi kysyä tältä, ymmärtääkö hän ,miltä tilanne minusta tuntuu ja onko joku korjausehdotus tilanteelle. Ellei ole, voi ehdottaa tiettyä aikaa vielä kestää tai mahdollisuutta hankkia apua muualta.