Yksinäisyyteen apua, tai siis...

En osaa olla muiden ihmisten kanssa. En tiedä olisiko hiljaa, vai sanoisiko jotain. Tunnen itseni typeräksi aina kun avaan suuni. En mä tiedä mitä on sopivaa sanoa/tai kysyä. Useimmiten olen vain hiljaa, toki vastaten jos jotain kysytään.

Sitten minua vaivaa tämä olemukseni muiden ihmisten seurassa. Jouduin suuntaamaan katseeni vaikka maahan jotta saan selvää mitä toinen sanoo. Samoin joudun puhuessani suuntaamaan katseeni jonnekin muualle kuin ihmiseen jolle puhun, jotta muistaisin mitä olen edes sanomassa.

Häiritsee se että useammalla ihmisellä on tapana tulkita käytöstäni esim. jotkut saavat sen käsityksen että puhun paskaa ja/tai minua ei kiinnosta.

Kaipaan muiden ihmisten seuraa, mutta yleensä kaikki tyssää siihen kun olen niin kohmeessa muiden seurassa. Paremmin tutustuessa saatan päästä vauhtiin ja pystyä olemaan oma itseni, mutta harvaa kiinnostaa seurani siksi että joko tuntevat itsensä tyhmäksi seurassani tai saavat minusta tyhmän kuvan...