Perheen perustaminen ilman tukiverkostoa?
Viime kuukausien aikana olen käynyt useita keskusteluja mieheni kanssa siitä, että hän haluaa perheen mutta minä en ole täysin varma asiasta. Minulla ei ole sukulaisia, mutta pari kaveria löytyy. Miehellä on veli, ei muita sukulaisia. Mies on sitä mieltä, että eihän läheskään kaikilla muillakaan ole sukulaisia eikä se saa olla este perheen perustamiselle.
Haluaisin kuulla muiden kokemuksia asiasta?
Ymmärtääkö kukaan mitä ajan takaa?
Kommentit (235)
Vierailija kirjoitti:
Koko tukiverkostohömpötys keksittiin 10 vuotta sitten. Te pärjäätte aivan mainiosti.
Ennenkin on pärjätty. Ei oltu uusavuttomia. Minä pärjäsin kahden lapsen kanssa ilman tukiverkkoja, mies matkatöissä.
Katastrofi usein. Jos suku asuu esim. 400,500 km päässä. Tilanne vanhemmat sairastuvat (Covid). Mikä sitten?
Kunnalta saa kyllä apuja kun lapsi on pieni. Sitten ei kun ovat jo isompia. Me ainakin saatiin kaikenlaisia kotiapuja. Nyt kun lapset isoja ei kukaan välitä.
No ei meilläkään ollut mitään tukiverkostoa, 3 lasta tehtiin ja yrittäjinä yrityksessä 7 pv viikossa kiinni oltiin
Kyllä terveet aikuiset pärjäävät, aina on pitänyt pärjätä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko tukiverkostohömpötys keksittiin 10 vuotta sitten. Te pärjäätte aivan mainiosti.
Ennenkin on pärjätty. Ei oltu uusavuttomia. Minä pärjäsin kahden lapsen kanssa ilman tukiverkkoja, mies matkatöissä.
Niinpä, turhaa vouhotusta
Kolme lasta on kasvatettu aikuisiksi ilman tukiverkostoja. Isovanhemmat olivat 300 ja 500 km päässä ja sairastelivat ja osin kuolivatkin kun meidän lapset oli pieniä. Ei tuohon aikaan kukaan puhunut mistään tukiverkostoista, vaan elettiin elämää perheenä ja kaikki hoitui. Ei ole mitään syytä, etteikö hoituisi nykyäänkin.
Tehtiin töitä ja opiskeltiin siinä sivussa ja hoidettin lapset. Kumpikin vuorollamme käytiin harrastuksissamme, mutta yhteinen laatuaika oli sitten kotona kun lapset nukkui. Eipä me osattu mitään ravintoloita tai muita bilemenoja kaivatakaan kuin ei olla niissä viihtyviä ihmisiä.
Lasten kanssa reissattiin Suomessa ja pitkin Eurooppaa se mitä tiukka budjetti antoi myöten. Hauskaa oli.
Eikun lasten hankintaan vaan. Asiat kyllä järjestyy. Ei elämä ole sellaista, että "hankin lapset sitten kun on tarpeeksi hyvä työ ja asunto ja auto ja tukiverkostot ja kaikki". Elämä on nyt, nauti siitä eläkä murehdi tulevaa. Hienosti se menee.
Lasten perheet asuu nyt lähellä ja mielellämme autetaan ja rakennetaan suhdetta lapsenlapsiin. Harmittaa kyllä, ettei pitkistä etäisyyksistä ja meidän vanhempien terveydentilasta johtuen lapsillamme ollut mahdollisuutta kummoisenkaan suhteeseen heidän isovanhempiin. Mutta hyvä oli, ettei jätetty sen takia lapsia hankkimatta.
Pitäisiköhän sinun mennä töihin?
Kelle sen tenavan teet? Lähtökohtaisesti vanhemmat vastaavat hänestä.
Töitä ja muita juttuja voi säätää keskenään.
Mikäs Pekka se olikaan joka myi ulkolaisille sijoittajille suomen sähköverkon?
Tämä. Mietipä jos sinä tai puolisosi saisi unelmaduunin jostain Färsaarilta tsi Nordkapista. Ihan sama onko niitä mummuja tai vaareja, itse pitää pärjätä sangen pitkälle ja sen pitikin olla aikuisuuden ja ylpeyden mitta. Vai oletteko ihan vässyköitä joilla vesikin palaa pohjaan levyllä. Tuleeko setä ja täti vaihtamaan vaipat.
Jokaisen perheen pitää pystyä hoitamaan jälkeläisensä, ei siihen tarvita mitään erillistä tukiverkostoa sukulaisista ja tuttavista.
Ei kannata