Lue keskustelun säännöt.
Perheen perustaminen ilman tukiverkostoa?
Viime kuukausien aikana olen käynyt useita keskusteluja mieheni kanssa siitä, että hän haluaa perheen mutta minä en ole täysin varma asiasta. Minulla ei ole sukulaisia, mutta pari kaveria löytyy. Miehellä on veli, ei muita sukulaisia. Mies on sitä mieltä, että eihän läheskään kaikilla muillakaan ole sukulaisia eikä se saa olla este perheen perustamiselle.
Haluaisin kuulla muiden kokemuksia asiasta?
Ymmärtääkö kukaan mitä ajan takaa?
Kommentit (235)
Meidän perheellä ei ollut tukiverkkoja, ja rankkaa oli, kun jäin leskeksi ja suurperheen yksinhuoltajaksi. Mutta siitäkin selvittiin, kun oli pakko. Kyllä kaksi aikuista yhden tai kahden lapsen kanssa selviää. Harrastaa voi, kun toinen on kotona. Parisuhdeaikaa saa, kun pienet lapset nukkuvat. Sitten kun he eivät enää iltaisin mene aikaisin nukkumaan, ovat he sen verran vanhoja jo, että voivat vaikka mennä kaverilleen yökylään ja vastavuoroisesti sitten teille yökyläläiset välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies halusi perheen ja meillä asuu läheisiä tässä lähellä ja molemmat tulevat mummut olivat todella innoissaan raskaudestani. Vauvan syntymän jälkeen kävi ilmi että lupauksista huolimatta he eivät käytännössä auta mitenkään. Mies sairastui masennukseen ja häipyi omiin maailmoihinsa. Eli varaudu että näinkin voi käydä että äitinä joutuu hoitamaan lapsen ihan yksin ilman apua mistään.
Paras lähtökohta lapselle olisikin syntyä perheeseen, jossa äiti on kaikista eniten innoissaan raskaudesta. En väitä ettet olisi ollutm mutta ap:lle ja monille tuen puutteesta pöyristyneelle naiselle ihan vinkiksi, että naisen ei kannata tehdä lasta jos on enemmän innoissaan luvatusta auttelusta kuin lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vauva 10 kk. Meillä kahdet isovanhemmat, toiset asuvat kaukana ja toiset eivät ole halunneet auttaa, vaikka asuvat melko lähellä. Ovat siis terveitä ja virkeitä. Tukiverkkoja ei arjessa ole, eikä nyt korona-aikana ole oikein ulkopuolista apua uskaltanut hankkia kotiin, kun muutenkin on rajoitettu ihmisten näkemistä. Jos haluan päästä kauppaan tai edes yksin lenkille, täytyy miehen katsoa vauvaa sen aikaa.
Meillä on vauvavuonna ollut 2 kertaa 2 tunnin "parisuhdeaika" miehen kanssa, kun toiset isovanhemmat ovat katsoneet vauvaa sen aikaa. Rehellisesti sanottuna välillä on rankkaa, kun vauva on sairastellut paljon, on allerginen, nukkuu huonosti jne. Luulen, että jos koronaa ei olisi, niin voisi vaikka palkata satunnaisesti lastenvahdin.
P.S. Kannattaa ottaa huomioon, että vaikka etukäteen kuvittelee, että tukiverkkoja on, niin näin ei välttämättä ole. Meilläkin nuo lähellä asuvat isovanhemmat etukäteen lupasivat auttaa, mutta vauvan synnyttyä ei enää kiinnostanut. Meillä tämä tukiverkottomuuden paljastuminen lapsen syntymän jälkeen on saanut miettimään, jääkö lapsiluku vain yhteen.
Miksi 2 tervettä aikuista tarvitsee tukiverkkoja yhden vauvan hoitamiseen? 10 kk ikäisen saa päivähoitoon, joten lapsi hoitoon ja vanhemmille parisuhdeaikaa vaikka viikkoja peräkkäin, jos sen katsoo itselleen tärkeäksi. Mutta ehkäisy kuntoon, toinen lapsi pilaisi leikit miehen kanssa samantien.
En ole ap, mutta vastaan kuitenkin, miksi itse olen tarvinnut tukiverkkoja vauvan kanssa.
Toinen lapsi on tulossa ja minulla on 2 kertaa kuussa terveydenhuollon käyntejä, jonne ei saa viedä lasta mukaan -> isäni käyttää minut asioilla autolla, jottei tarvitse riskiryhmäläisenä mennä julkisilla -> äitini vahtii sillä välin lasta, koska mies on töissä, eikä aikoja saa työpäivän ulkopuolella (ajat klo 9-15). Jos ei kukaan vahtisi lasta, en pääsisi edes diabeteskäynneille, saatikka sitten raskauteen liittyville käynneille. Sanomattakin selvää, että sitten ei olisi toista tulossa niin kauan kuin esikoinen on kotona, koska töistä pääsee kyllä käymään pakollisilla asioilla, mutta kotona olevaa lasta ei voi yksin jättää.
Toisekseen nykyinen raskaus on ollut niin paljon ensimmäistä vaikeampi, kun imetän vielä esikoistakin, että jaksaminen on pahasti koetuksella, joten on helpottanut, kun voi vauvan kanssa mennä isovanhempien luo ja istua itse vaikka puoli tuntia samalla, kun joku muu viihdyttää lasta. Äitini on myös tullut monesti meille pitämään lapselle seuraa, että pystyin esim. paistamaan lapsen 1v-synttäreille tarjottavia ja että sain tehtyä jouluruoat, koska mies ei jaksa olla edes tuntia lapsen kanssa niin, ettei pyörisi jaloissa keittiössä. Olevinaan vahtii, mutta kuitenkin lapsi on keittiön kaappeja tonkimassa, kun ukko pelaa. Jos olisin tiennyt, että heittäytyy tuollaiseksi, niin en olisi toista lasta tehnyt, vaikka tukiverkkoja onkin, mutta ei lasta voi sen takia hoitoon heittää, että mies ei hoida omaa osuuttaan. Hoidossa on tasan silloin, kun on pakko.
Tukiverkko on bonus, mutta ei sen varaan kannata rakentaa, koska mitä tahansa voi tapahtua. Eli yksin pärjätään, mutta plussaa, jos apua saa.
Harvalla on lapsiperhetuttavia valmiiksi.
Korona on toki muuttanut tilannetta, mutta itse löysin tuttavia vauvakerhosta ym, vaikka itse olenkin introvertti.
Toki se vaati sitä, että paikalle piti mennä useamman kerran. Mutta vauva yhdistää ja yhteistä juteltavaa löytyy kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vauva 10 kk. Meillä kahdet isovanhemmat, toiset asuvat kaukana ja toiset eivät ole halunneet auttaa, vaikka asuvat melko lähellä. Ovat siis terveitä ja virkeitä. Tukiverkkoja ei arjessa ole, eikä nyt korona-aikana ole oikein ulkopuolista apua uskaltanut hankkia kotiin, kun muutenkin on rajoitettu ihmisten näkemistä. Jos haluan päästä kauppaan tai edes yksin lenkille, täytyy miehen katsoa vauvaa sen aikaa.
Meillä on vauvavuonna ollut 2 kertaa 2 tunnin "parisuhdeaika" miehen kanssa, kun toiset isovanhemmat ovat katsoneet vauvaa sen aikaa. Rehellisesti sanottuna välillä on rankkaa, kun vauva on sairastellut paljon, on allerginen, nukkuu huonosti jne. Luulen, että jos koronaa ei olisi, niin voisi vaikka palkata satunnaisesti lastenvahdin.
P.S. Kannattaa ottaa huomioon, että vaikka etukäteen kuvittelee, että tukiverkkoja on, niin näin ei välttämättä ole. Meilläkin nuo lähellä asuvat isovanhemmat etukäteen lupasivat auttaa, mutta vauvan synnyttyä ei enää kiinnostanut. Meillä tämä tukiverkottomuuden paljastuminen lapsen syntymän jälkeen on saanut miettimään, jääkö lapsiluku vain yhteen.
Miksi 2 tervettä aikuista tarvitsee tukiverkkoja yhden vauvan hoitamiseen? 10 kk ikäisen saa päivähoitoon, joten lapsi hoitoon ja vanhemmille parisuhdeaikaa vaikka viikkoja peräkkäin, jos sen katsoo itselleen tärkeäksi. Mutta ehkäisy kuntoon, toinen lapsi pilaisi leikit miehen kanssa samantien.
En ole ap, mutta vastaan kuitenkin, miksi itse olen tarvinnut tukiverkkoja vauvan kanssa.
Toinen lapsi on tulossa ja minulla on 2 kertaa kuussa terveydenhuollon käyntejä, jonne ei saa viedä lasta mukaan -> isäni käyttää minut asioilla autolla, jottei tarvitse riskiryhmäläisenä mennä julkisilla -> äitini vahtii sillä välin lasta, koska mies on töissä, eikä aikoja saa työpäivän ulkopuolella (ajat klo 9-15). Jos ei kukaan vahtisi lasta, en pääsisi edes diabeteskäynneille, saatikka sitten raskauteen liittyville käynneille. Sanomattakin selvää, että sitten ei olisi toista tulossa niin kauan kuin esikoinen on kotona, koska töistä pääsee kyllä käymään pakollisilla asioilla, mutta kotona olevaa lasta ei voi yksin jättää.
Toisekseen nykyinen raskaus on ollut niin paljon ensimmäistä vaikeampi, kun imetän vielä esikoistakin, että jaksaminen on pahasti koetuksella, joten on helpottanut, kun voi vauvan kanssa mennä isovanhempien luo ja istua itse vaikka puoli tuntia samalla, kun joku muu viihdyttää lasta. Äitini on myös tullut monesti meille pitämään lapselle seuraa, että pystyin esim. paistamaan lapsen 1v-synttäreille tarjottavia ja että sain tehtyä jouluruoat, koska mies ei jaksa olla edes tuntia lapsen kanssa niin, ettei pyörisi jaloissa keittiössä. Olevinaan vahtii, mutta kuitenkin lapsi on keittiön kaappeja tonkimassa, kun ukko pelaa. Jos olisin tiennyt, että heittäytyy tuollaiseksi, niin en olisi toista lasta tehnyt, vaikka tukiverkkoja onkin, mutta ei lasta voi sen takia hoitoon heittää, että mies ei hoida omaa osuuttaan. Hoidossa on tasan silloin, kun on pakko.
Jaa mulla ihan samantyyppistä, vaikea 3. raskaus ja lääkärikäyntejä yms. Mutta kyllä ne lapset ihan kulkee mukana lääkäriin, jos eivät saisi tulla mukaan, niin sitten en pääsisi itse ollenkaan. Tai sitten on mentävä illalla, jolloin mies on lastdn kanssa. Jouluruuat yms tehtävät hoituvat ihan silloin kun olen lasten kanssa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vauva 10 kk. Meillä kahdet isovanhemmat, toiset asuvat kaukana ja toiset eivät ole halunneet auttaa, vaikka asuvat melko lähellä. Ovat siis terveitä ja virkeitä. Tukiverkkoja ei arjessa ole, eikä nyt korona-aikana ole oikein ulkopuolista apua uskaltanut hankkia kotiin, kun muutenkin on rajoitettu ihmisten näkemistä. Jos haluan päästä kauppaan tai edes yksin lenkille, täytyy miehen katsoa vauvaa sen aikaa.
Meillä on vauvavuonna ollut 2 kertaa 2 tunnin "parisuhdeaika" miehen kanssa, kun toiset isovanhemmat ovat katsoneet vauvaa sen aikaa. Rehellisesti sanottuna välillä on rankkaa, kun vauva on sairastellut paljon, on allerginen, nukkuu huonosti jne. Luulen, että jos koronaa ei olisi, niin voisi vaikka palkata satunnaisesti lastenvahdin.
P.S. Kannattaa ottaa huomioon, että vaikka etukäteen kuvittelee, että tukiverkkoja on, niin näin ei välttämättä ole. Meilläkin nuo lähellä asuvat isovanhemmat etukäteen lupasivat auttaa, mutta vauvan synnyttyä ei enää kiinnostanut. Meillä tämä tukiverkottomuuden paljastuminen lapsen syntymän jälkeen on saanut miettimään, jääkö lapsiluku vain yhteen.
Miksi 2 tervettä aikuista tarvitsee tukiverkkoja yhden vauvan hoitamiseen? 10 kk ikäisen saa päivähoitoon, joten lapsi hoitoon ja vanhemmille parisuhdeaikaa vaikka viikkoja peräkkäin, jos sen katsoo itselleen tärkeäksi. Mutta ehkäisy kuntoon, toinen lapsi pilaisi leikit miehen kanssa samantien.
En ole ap, mutta vastaan kuitenkin, miksi itse olen tarvinnut tukiverkkoja vauvan kanssa.
Toinen lapsi on tulossa ja minulla on 2 kertaa kuussa terveydenhuollon käyntejä, jonne ei saa viedä lasta mukaan -> isäni käyttää minut asioilla autolla, jottei tarvitse riskiryhmäläisenä mennä julkisilla -> äitini vahtii sillä välin lasta, koska mies on töissä, eikä aikoja saa työpäivän ulkopuolella (ajat klo 9-15). Jos ei kukaan vahtisi lasta, en pääsisi edes diabeteskäynneille, saatikka sitten raskauteen liittyville käynneille. Sanomattakin selvää, että sitten ei olisi toista tulossa niin kauan kuin esikoinen on kotona, koska töistä pääsee kyllä käymään pakollisilla asioilla, mutta kotona olevaa lasta ei voi yksin jättää.
Toisekseen nykyinen raskaus on ollut niin paljon ensimmäistä vaikeampi, kun imetän vielä esikoistakin, että jaksaminen on pahasti koetuksella, joten on helpottanut, kun voi vauvan kanssa mennä isovanhempien luo ja istua itse vaikka puoli tuntia samalla, kun joku muu viihdyttää lasta. Äitini on myös tullut monesti meille pitämään lapselle seuraa, että pystyin esim. paistamaan lapsen 1v-synttäreille tarjottavia ja että sain tehtyä jouluruoat, koska mies ei jaksa olla edes tuntia lapsen kanssa niin, ettei pyörisi jaloissa keittiössä. Olevinaan vahtii, mutta kuitenkin lapsi on keittiön kaappeja tonkimassa, kun ukko pelaa. Jos olisin tiennyt, että heittäytyy tuollaiseksi, niin en olisi toista lasta tehnyt, vaikka tukiverkkoja onkin, mutta ei lasta voi sen takia hoitoon heittää, että mies ei hoida omaa osuuttaan. Hoidossa on tasan silloin, kun on pakko.
Jaa mulla ihan samantyyppistä, vaikea 3. raskaus ja lääkärikäyntejä yms. Mutta kyllä ne lapset ihan kulkee mukana lääkäriin, jos eivät saisi tulla mukaan, niin sitten en pääsisi itse ollenkaan. Tai sitten on mentävä illalla, jolloin mies on lastdn kanssa. Jouluruuat yms tehtävät hoituvat ihan silloin kun olen lasten kanssa kotona.
En ikimaailmassa olisi ottanut lääkäriin mukaan uhmaikäisiä.
Siinä makaat tutkittavana ja rääkyvä lapsi penkoo kaikki kaapit, kiipeilee pöydillä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vauva 10 kk. Meillä kahdet isovanhemmat, toiset asuvat kaukana ja toiset eivät ole halunneet auttaa, vaikka asuvat melko lähellä. Ovat siis terveitä ja virkeitä. Tukiverkkoja ei arjessa ole, eikä nyt korona-aikana ole oikein ulkopuolista apua uskaltanut hankkia kotiin, kun muutenkin on rajoitettu ihmisten näkemistä. Jos haluan päästä kauppaan tai edes yksin lenkille, täytyy miehen katsoa vauvaa sen aikaa.
Meillä on vauvavuonna ollut 2 kertaa 2 tunnin "parisuhdeaika" miehen kanssa, kun toiset isovanhemmat ovat katsoneet vauvaa sen aikaa. Rehellisesti sanottuna välillä on rankkaa, kun vauva on sairastellut paljon, on allerginen, nukkuu huonosti jne. Luulen, että jos koronaa ei olisi, niin voisi vaikka palkata satunnaisesti lastenvahdin.
P.S. Kannattaa ottaa huomioon, että vaikka etukäteen kuvittelee, että tukiverkkoja on, niin näin ei välttämättä ole. Meilläkin nuo lähellä asuvat isovanhemmat etukäteen lupasivat auttaa, mutta vauvan synnyttyä ei enää kiinnostanut. Meillä tämä tukiverkottomuuden paljastuminen lapsen syntymän jälkeen on saanut miettimään, jääkö lapsiluku vain yhteen.
Miksi 2 tervettä aikuista tarvitsee tukiverkkoja yhden vauvan hoitamiseen? 10 kk ikäisen saa päivähoitoon, joten lapsi hoitoon ja vanhemmille parisuhdeaikaa vaikka viikkoja peräkkäin, jos sen katsoo itselleen tärkeäksi. Mutta ehkäisy kuntoon, toinen lapsi pilaisi leikit miehen kanssa samantien.
En ole ap, mutta vastaan kuitenkin, miksi itse olen tarvinnut tukiverkkoja vauvan kanssa.
Toinen lapsi on tulossa ja minulla on 2 kertaa kuussa terveydenhuollon käyntejä, jonne ei saa viedä lasta mukaan -> isäni käyttää minut asioilla autolla, jottei tarvitse riskiryhmäläisenä mennä julkisilla -> äitini vahtii sillä välin lasta, koska mies on töissä, eikä aikoja saa työpäivän ulkopuolella (ajat klo 9-15). Jos ei kukaan vahtisi lasta, en pääsisi edes diabeteskäynneille, saatikka sitten raskauteen liittyville käynneille. Sanomattakin selvää, että sitten ei olisi toista tulossa niin kauan kuin esikoinen on kotona, koska töistä pääsee kyllä käymään pakollisilla asioilla, mutta kotona olevaa lasta ei voi yksin jättää.
Toisekseen nykyinen raskaus on ollut niin paljon ensimmäistä vaikeampi, kun imetän vielä esikoistakin, että jaksaminen on pahasti koetuksella, joten on helpottanut, kun voi vauvan kanssa mennä isovanhempien luo ja istua itse vaikka puoli tuntia samalla, kun joku muu viihdyttää lasta. Äitini on myös tullut monesti meille pitämään lapselle seuraa, että pystyin esim. paistamaan lapsen 1v-synttäreille tarjottavia ja että sain tehtyä jouluruoat, koska mies ei jaksa olla edes tuntia lapsen kanssa niin, ettei pyörisi jaloissa keittiössä. Olevinaan vahtii, mutta kuitenkin lapsi on keittiön kaappeja tonkimassa, kun ukko pelaa. Jos olisin tiennyt, että heittäytyy tuollaiseksi, niin en olisi toista lasta tehnyt, vaikka tukiverkkoja onkin, mutta ei lasta voi sen takia hoitoon heittää, että mies ei hoida omaa osuuttaan. Hoidossa on tasan silloin, kun on pakko.
Jaa mulla ihan samantyyppistä, vaikea 3. raskaus ja lääkärikäyntejä yms. Mutta kyllä ne lapset ihan kulkee mukana lääkäriin, jos eivät saisi tulla mukaan, niin sitten en pääsisi itse ollenkaan. Tai sitten on mentävä illalla, jolloin mies on lastdn kanssa. Jouluruuat yms tehtävät hoituvat ihan silloin kun olen lasten kanssa kotona.
Minkä ikäisiä ne muut lapset on? Kävelemään opettelevan, kaiken suuhun laittavan ja kaikki kaapit penkovan ja tavarat levittävän 1-vuotiaan kanssa on vähän erilaista kuin vaikka 4-vuotiaan kanssa, jonka voi jättää hetkeksi yksinäänkin. Ei siinä keitellä 40 minuuttia riisipuuroa lieden ääressä, kun se 1-vuotias kaataa pyykkitelineen niskaansa tai levittää roskiksen sisällön pitkin lattioita, ja sillä aikaa kun siivoat jäljet, puuro palaa pohjaan. Jonkun lanttulaatikon tai kinkun nyt saakin tehtyä, mutta sama homma pipareiden kanssa, että ne on saatava heti ulos, kun ovat valmiita eikä se lapsi voi silloin olla jaloissa pyörimässä, ettei pala sekä lapsi että piparit.
Ilta-aikoja täällä ei ole. Kaikki ajat klo 9-15 ja kun mies on kolmelta kotona, niin eipä noihin pääse. Äitipolille ja sairaalaan (diabetespolille) lasta ei saa ottaa mukaan, on ihan järjestyssäännöissä kielletty. Neuvolaan voisi ottaa hätätilassa mukaan, mutta kuka sitä 1-vuotiasta hulisijaa vahtii, kun äiti makaa lettu levällään alapäätutkimuksessa? Isommat lapset vielä malttaa olla hetken paikallaan, joten heidän kanssaan varmaan onnistuisikin.
Jo ette ole ihan heikkolahjaisia, osaatte kyllä lapsen tai pari hoitaa. Pyytäkää neuvolasta apua tarvittaessa. Koko turvaverkkoasia on ihan höpötystä. Maailman sivu lapsia on kasvatettu jo ennen kuin koko turvaverkkosanaa ollut olemassakaan. Jos noin paljon mietityttää niin jättäkää se lapsi tekemättä. Loppujen lopuksi vanhemmat siitä ovat vastuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskaan ei voi tietää, millainen lapsi sattuu omalle kohdalle. Olin etukäteen kuullut monista juttuja hyvin nukkuvista vauvoista, jotka nukkuvat tuntikausien päikkäreitä ja hymyilevät vaan iloisina, kun vanhemmat kiertävät vauvan kanssa ystävien luona.
Omalla vauvalla oli paha koliikki 4 kk, refluksi ja maitoallergia. Ei nukkunut päiväunia lainkaan, ilta-aikaan huusi kurkku suorana tuntikausia. Allergioita löytyi myöhemmin lisää ja ruokavaliokokeilut huutoineen olivat tuskaa. Minulla hitaasti parantuvat vauriot synnytyksestä ja takana vaikea raskaus. Sairastuimme miehen kanssa vuorotellen masennukseen vauvavuoden aikana eli toinen joutui aina pitkälti yksin vastaamaan asioista, kun toinen yritti toipua.
Olisimme niin kaivanneet tukiverkkoja, mutta kukaan ei halunnut auttaa "vaikean" vauvan kanssa. Kerran anoppi lähti ovesta naureskellen, kun illan koliikkihuuto alkoi ja käski pärjäillä. Muistan tuon lopun ikääni.
Vierailija kirjoitti:
Harvalla on lapsiperhetuttavia valmiiksi.
Korona on toki muuttanut tilannetta, mutta itse löysin tuttavia vauvakerhosta ym, vaikka itse olenkin introvertti.
Toki se vaati sitä, että paikalle piti mennä useamman kerran. Mutta vauva yhdistää ja yhteistä juteltavaa löytyy kyllä.
Hyvin harva kykenee elää 20 vuotta lapsen kanssa ilman että tällä on ikinä yhtään kaveria tai itse ikinä törmää yhteenkään lapsiperheeseen.
Meidän tärkein tukiverkko on perhe, jolla on tyttö jonka kanssa meidän tyttö ystävystyi alakoulun ekalla. Eivät ole edes olleet samalla luokalla kolmosen jälkeen mutta silti pidämme yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin ketjussa näkee, että mussutetaan, jos jotkut tarvitsee tukiverkkoja.
Vaikka ei olisi kyse vauvasta/lapsesta, niin kuinka moni aikuinen jaksaisi 24/7 olla vastuussa jostakusta toisesta tai elää ilman vapaa-aikaa? Koskaan ei olisi omaa aikaa. Ei mahdollisuutta käydä hammaslääkärissä tai muussa tärkeässä menossa. Ei mahdollisuutta lähteä viettämään vapaailtaa vaikka elokuviin. Ei sitä pidettäisi ihmisarvoisena elämänä, jos joku raataisi vuorokauden ympäri ilman kunnon yöunia ja lepoa - mutta vauva/lapsiperheessä sen ajatellaan kuuluvan kuvioon ja vaan kettuillaan, että mitäs läksit.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa näkee, että mussutetaan, jos jotkut tarvitsee tukiverkkoja.
Vaikka ei olisi kyse vauvasta/lapsesta, niin kuinka moni aikuinen jaksaisi 24/7 olla vastuussa jostakusta toisesta tai elää ilman vapaa-aikaa? Koskaan ei olisi omaa aikaa. Ei mahdollisuutta käydä hammaslääkärissä tai muussa tärkeässä menossa. Ei mahdollisuutta lähteä viettämään vapaailtaa vaikka elokuviin. Ei sitä pidettäisi ihmisarvoisena elämänä, jos joku raataisi vuorokauden ympäri ilman kunnon yöunia ja lepoa - mutta vauva/lapsiperheessä sen ajatellaan kuuluvan kuvioon ja vaan kettuillaan, että mitäs läksit.
Jos on kaksi aikuista ja yksi lapsi, sitä omaa aikaa on mahdollisuus saada vaikka joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ap:n huoli on ihan aiheellinen. 80-luvulla kun kunnallista apua vielä sai (kotiin), perheillä meni paremmin. Ja toisaalta, kenenkään toisen ihmisen varaan ei voi laskea. Oikeastaan tärkein asia on kestääkö suhde ne lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvalla on lapsiperhetuttavia valmiiksi.
Korona on toki muuttanut tilannetta, mutta itse löysin tuttavia vauvakerhosta ym, vaikka itse olenkin introvertti.
Toki se vaati sitä, että paikalle piti mennä useamman kerran. Mutta vauva yhdistää ja yhteistä juteltavaa löytyy kyllä.
Hyvin harva kykenee elää 20 vuotta lapsen kanssa ilman että tällä on ikinä yhtään kaveria tai itse ikinä törmää yhteenkään lapsiperheeseen.
Meidän tärkein tukiverkko on perhe, jolla on tyttö jonka kanssa meidän tyttö ystävystyi alakoulun ekalla. Eivät ole edes olleet samalla luokalla kolmosen jälkeen mutta silti pidämme yhteyttä.
Kyllä meidän lapsilla on paljon kavereita mutta en mä niiden perheiden kanssa ole missään tekemisissä.
Meidän tukiverkot koostuu omista sukulaisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vauva 10 kk. Meillä kahdet isovanhemmat, toiset asuvat kaukana ja toiset eivät ole halunneet auttaa, vaikka asuvat melko lähellä. Ovat siis terveitä ja virkeitä. Tukiverkkoja ei arjessa ole, eikä nyt korona-aikana ole oikein ulkopuolista apua uskaltanut hankkia kotiin, kun muutenkin on rajoitettu ihmisten näkemistä. Jos haluan päästä kauppaan tai edes yksin lenkille, täytyy miehen katsoa vauvaa sen aikaa.
Meillä on vauvavuonna ollut 2 kertaa 2 tunnin "parisuhdeaika" miehen kanssa, kun toiset isovanhemmat ovat katsoneet vauvaa sen aikaa. Rehellisesti sanottuna välillä on rankkaa, kun vauva on sairastellut paljon, on allerginen, nukkuu huonosti jne. Luulen, että jos koronaa ei olisi, niin voisi vaikka palkata satunnaisesti lastenvahdin.
P.S. Kannattaa ottaa huomioon, että vaikka etukäteen kuvittelee, että tukiverkkoja on, niin näin ei välttämättä ole. Meilläkin nuo lähellä asuvat isovanhemmat etukäteen lupasivat auttaa, mutta vauvan synnyttyä ei enää kiinnostanut. Meillä tämä tukiverkottomuuden paljastuminen lapsen syntymän jälkeen on saanut miettimään, jääkö lapsiluku vain yhteen.
Miksi 2 tervettä aikuista tarvitsee tukiverkkoja yhden vauvan hoitamiseen? 10 kk ikäisen saa päivähoitoon, joten lapsi hoitoon ja vanhemmille parisuhdeaikaa vaikka viikkoja peräkkäin, jos sen katsoo itselleen tärkeäksi. Mutta ehkäisy kuntoon, toinen lapsi pilaisi leikit miehen kanssa samantien.
En ole ap, mutta vastaan kuitenkin, miksi itse olen tarvinnut tukiverkkoja vauvan kanssa.
Toinen lapsi on tulossa ja minulla on 2 kertaa kuussa terveydenhuollon käyntejä, jonne ei saa viedä lasta mukaan -> isäni käyttää minut asioilla autolla, jottei tarvitse riskiryhmäläisenä mennä julkisilla -> äitini vahtii sillä välin lasta, koska mies on töissä, eikä aikoja saa työpäivän ulkopuolella (ajat klo 9-15). Jos ei kukaan vahtisi lasta, en pääsisi edes diabeteskäynneille, saatikka sitten raskauteen liittyville käynneille. Sanomattakin selvää, että sitten ei olisi toista tulossa niin kauan kuin esikoinen on kotona, koska töistä pääsee kyllä käymään pakollisilla asioilla, mutta kotona olevaa lasta ei voi yksin jättää.
Toisekseen nykyinen raskaus on ollut niin paljon ensimmäistä vaikeampi, kun imetän vielä esikoistakin, että jaksaminen on pahasti koetuksella, joten on helpottanut, kun voi vauvan kanssa mennä isovanhempien luo ja istua itse vaikka puoli tuntia samalla, kun joku muu viihdyttää lasta. Äitini on myös tullut monesti meille pitämään lapselle seuraa, että pystyin esim. paistamaan lapsen 1v-synttäreille tarjottavia ja että sain tehtyä jouluruoat, koska mies ei jaksa olla edes tuntia lapsen kanssa niin, ettei pyörisi jaloissa keittiössä. Olevinaan vahtii, mutta kuitenkin lapsi on keittiön kaappeja tonkimassa, kun ukko pelaa. Jos olisin tiennyt, että heittäytyy tuollaiseksi, niin en olisi toista lasta tehnyt, vaikka tukiverkkoja onkin, mutta ei lasta voi sen takia hoitoon heittää, että mies ei hoida omaa osuuttaan. Hoidossa on tasan silloin, kun on pakko.
Jaa mulla ihan samantyyppistä, vaikea 3. raskaus ja lääkärikäyntejä yms. Mutta kyllä ne lapset ihan kulkee mukana lääkäriin, jos eivät saisi tulla mukaan, niin sitten en pääsisi itse ollenkaan. Tai sitten on mentävä illalla, jolloin mies on lastdn kanssa. Jouluruuat yms tehtävät hoituvat ihan silloin kun olen lasten kanssa kotona.
Minkä ikäisiä ne muut lapset on? Kävelemään opettelevan, kaiken suuhun laittavan ja kaikki kaapit penkovan ja tavarat levittävän 1-vuotiaan kanssa on vähän erilaista kuin vaikka 4-vuotiaan kanssa, jonka voi jättää hetkeksi yksinäänkin. Ei siinä keitellä 40 minuuttia riisipuuroa lieden ääressä, kun se 1-vuotias kaataa pyykkitelineen niskaansa tai levittää roskiksen sisällön pitkin lattioita, ja sillä aikaa kun siivoat jäljet, puuro palaa pohjaan. Jonkun lanttulaatikon tai kinkun nyt saakin tehtyä, mutta sama homma pipareiden kanssa, että ne on saatava heti ulos, kun ovat valmiita eikä se lapsi voi silloin olla jaloissa pyörimässä, ettei pala sekä lapsi että piparit.
Ilta-aikoja täällä ei ole. Kaikki ajat klo 9-15 ja kun mies on kolmelta kotona, niin eipä noihin pääse. Äitipolille ja sairaalaan (diabetespolille) lasta ei saa ottaa mukaan, on ihan järjestyssäännöissä kielletty. Neuvolaan voisi ottaa hätätilassa mukaan, mutta kuka sitä 1-vuotiasta hulisijaa vahtii, kun äiti makaa lettu levällään alapäätutkimuksessa? Isommat lapset vielä malttaa olla hetken paikallaan, joten heidän kanssaan varmaan onnistuisikin.
Ne muut lapset on juurikin 1 ja 4 vuotiaat :D 1v:n köytän lääkärimtutkimuksien ajaksi rattaisiin ja puhelin käteen. Kaikki juhlat ja synttärit olen aina järjestänyt ilman mitään apua ja kyllä mulla muut lapset tulee neuvolaan mukaan, siellähän on leluja niille, niin viihtyvät! Ehkä ero tässä on se, että mä en ole ikinä tottunut tukiverkkoihin, joten ei ole kokemusta siitä, että joku muu voisi katsoa lasteni perään. Toki mies meillä hoitaa osansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ne lapset ihan itseni takia tein, en muiden takia. Iso suku on minulla. Serkkujakin kymmeniä, enkä edes tuntisi vaikka kävelisi vastaan. En pidä keneenkään yhteyttä. Pari tätiä ja setää tunnen kasvoilta, nimistä en ole varma.
Juu juu, uskotaan kyllä :D
En ole sama, mutta mulla on sama tilalle. Tätejä, setiä ja enoja on ehkä n. 15. Muutama jo kuollut. Yhden enon luona käyn silloin tällöin, mutta muita en ole nähnyt sitten omien yo-juhlieni, jotka oli 20 vuotta sitten. Serkuista en tunnistaisi varmaan yhtäkään. Tiedän, että heitä on n. 30. Olen ollut serkkuni ajamassa taksissa asiakkaana ja minulle selvisi asia vasta jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vauva 10 kk. Meillä kahdet isovanhemmat, toiset asuvat kaukana ja toiset eivät ole halunneet auttaa, vaikka asuvat melko lähellä. Ovat siis terveitä ja virkeitä. Tukiverkkoja ei arjessa ole, eikä nyt korona-aikana ole oikein ulkopuolista apua uskaltanut hankkia kotiin, kun muutenkin on rajoitettu ihmisten näkemistä. Jos haluan päästä kauppaan tai edes yksin lenkille, täytyy miehen katsoa vauvaa sen aikaa.
Meillä on vauvavuonna ollut 2 kertaa 2 tunnin "parisuhdeaika" miehen kanssa, kun toiset isovanhemmat ovat katsoneet vauvaa sen aikaa. Rehellisesti sanottuna välillä on rankkaa, kun vauva on sairastellut paljon, on allerginen, nukkuu huonosti jne. Luulen, että jos koronaa ei olisi, niin voisi vaikka palkata satunnaisesti lastenvahdin.
P.S. Kannattaa ottaa huomioon, että vaikka etukäteen kuvittelee, että tukiverkkoja on, niin näin ei välttämättä ole. Meilläkin nuo lähellä asuvat isovanhemmat etukäteen lupasivat auttaa, mutta vauvan synnyttyä ei enää kiinnostanut. Meillä tämä tukiverkottomuuden paljastuminen lapsen syntymän jälkeen on saanut miettimään, jääkö lapsiluku vain yhteen.
Miksi 2 tervettä aikuista tarvitsee tukiverkkoja yhden vauvan hoitamiseen? 10 kk ikäisen saa päivähoitoon, joten lapsi hoitoon ja vanhemmille parisuhdeaikaa vaikka viikkoja peräkkäin, jos sen katsoo itselleen tärkeäksi. Mutta ehkäisy kuntoon, toinen lapsi pilaisi leikit miehen kanssa samantien.
En ole ap, mutta vastaan kuitenkin, miksi itse olen tarvinnut tukiverkkoja vauvan kanssa.
Toinen lapsi on tulossa ja minulla on 2 kertaa kuussa terveydenhuollon käyntejä, jonne ei saa viedä lasta mukaan -> isäni käyttää minut asioilla autolla, jottei tarvitse riskiryhmäläisenä mennä julkisilla -> äitini vahtii sillä välin lasta, koska mies on töissä, eikä aikoja saa työpäivän ulkopuolella (ajat klo 9-15). Jos ei kukaan vahtisi lasta, en pääsisi edes diabeteskäynneille, saatikka sitten raskauteen liittyville käynneille. Sanomattakin selvää, että sitten ei olisi toista tulossa niin kauan kuin esikoinen on kotona, koska töistä pääsee kyllä käymään pakollisilla asioilla, mutta kotona olevaa lasta ei voi yksin jättää.
Toisekseen nykyinen raskaus on ollut niin paljon ensimmäistä vaikeampi, kun imetän vielä esikoistakin, että jaksaminen on pahasti koetuksella, joten on helpottanut, kun voi vauvan kanssa mennä isovanhempien luo ja istua itse vaikka puoli tuntia samalla, kun joku muu viihdyttää lasta. Äitini on myös tullut monesti meille pitämään lapselle seuraa, että pystyin esim. paistamaan lapsen 1v-synttäreille tarjottavia ja että sain tehtyä jouluruoat, koska mies ei jaksa olla edes tuntia lapsen kanssa niin, ettei pyörisi jaloissa keittiössä. Olevinaan vahtii, mutta kuitenkin lapsi on keittiön kaappeja tonkimassa, kun ukko pelaa. Jos olisin tiennyt, että heittäytyy tuollaiseksi, niin en olisi toista lasta tehnyt, vaikka tukiverkkoja onkin, mutta ei lasta voi sen takia hoitoon heittää, että mies ei hoida omaa osuuttaan. Hoidossa on tasan silloin, kun on pakko.
Ihan ohiksena, mutta tuohon lääkärissäkäyntiin riittäisi helposti yksikin tukihenkilö eli kuski voisi odotellessaan katsoa esikoistakin. Tietysti kiva, että äitisi auttaa myös. Kaiken kaikkiaan selviäisit lääkärikäynnistä yksinkin jos sinulla ei olisi vanhempia auttamassa.
Imetyksestä ja rankkuudesta sen verran, ettei se ole ensinnäkään pakollista ja tissi on enemmänkin tutti esikoiselle tuossa vaiheessa, mikä kyllä helpottaa nukkumaanmenoa ym. Imetys tuossa ei tee hoidosta sen rankempaa, mutta sitoo siihen juuri nimenomaan sinut äitinä. Kannattaa kenties vieroitella hyvissä ajoin ennen toisen lapsen syntymää jos toivot, että mieskin voi vahtia esikoista yhtään tuon paremmin kun sinä imetät esikoista. T. Kolmen tenavan äiti
Tukiverkostojen puuttuessa on hyvä muistaa, että puolison täytyy olla lapsen kanssa, jos itsellä täytyy päästä johonkin. Jos hampaasi lohkeaa ja joudut hammaslääkäripäivystykseen, voi siellä mennä useampi tunti (näin kävi itselleni vauvan ollessa 4 kk, onneksi mies pystyi jäämään kotiin). On paljon paikkoja, joihin ei saa ottaa vauvaa/lasta mukaan. Nyt korona-aikana on rajattu tuota mukaan ottamista vielä entisestään. Toki "ylimääräisiä" menoja voi karsia vauvavuonna, mutta äkilliset sairastumiset ovat se vaikein homma. Meillä mies on ollut koronan takia liki pari vuotta etätöissä, niin esimerkiksi taannoin katsoi etäpalaverin ohessa taaperon perään, kun minä ripuloin mahataudin kourassa vessassa useamman tunnin. Tukiverkostojen sijaan olennaisempi kysymys musta on se, kuinka paljon miehesi voi ottaa koppia lapsesta?
Masennusta on eri oireilla, kaikki masennus ei ole yhtä vakavaa äiti voi masennuksesta huolimatta olla toimintakyinen. Joskus pelkkä perhetyöntekijä on riittävästi tukea, joskus äiti ja vauva voidaan sijoittaa ensikotiin, tai jos tilanne on erittäin paha niin tietysti äiti saa sairaalahoitoa ja vauvan hoito järjestetään siksi aikaa.