Perheen perustaminen ilman tukiverkostoa?

Meillä vauva 10 kk. Meillä kahdet isovanhemmat, toiset asuvat kaukana ja toiset eivät ole halunneet auttaa, vaikka asuvat melko lähellä. Ovat siis terveitä ja virkeitä. Tukiverkkoja ei arjessa ole, eikä nyt korona-aikana ole oikein ulkopuolista apua uskaltanut hankkia kotiin, kun muutenkin on rajoitettu ihmisten näkemistä. Jos haluan päästä kauppaan tai edes yksin lenkille, täytyy miehen katsoa vauvaa sen aikaa.

Meillä on vauvavuonna ollut 2 kertaa 2 tunnin "parisuhdeaika" miehen kanssa, kun toiset isovanhemmat ovat katsoneet vauvaa sen aikaa. Rehellisesti sanottuna välillä on rankkaa, kun vauva on sairastellut paljon, on allerginen, nukkuu huonosti jne. Luulen, että jos koronaa ei olisi, niin voisi vaikka palkata satunnaisesti lastenvahdin.

P.S. Kannattaa ottaa huomioon, että vaikka etukäteen kuvittelee, että tukiverkkoja on, niin näin ei välttämättä ole. Meilläkin nuo lähellä asuvat isovanhemmat etukäteen lupasivat auttaa, mutta vauvan synnyttyä ei enää kiinnostanut. Meillä tämä tukiverkottomuuden paljastuminen lapsen syntymän jälkeen on saanut miettimään, jääkö lapsiluku vain yhteen. 

Kyllä mä ne lapset ihan itseni takia tein, en muiden takia. Iso suku on minulla. Serkkujakin kymmeniä, enkä edes tuntisi vaikka kävelisi vastaan. En pidä keneenkään yhteyttä. Pari tätiä ja setää tunnen kasvoilta, nimistä en ole varma.

Koko tukiverkostohömpötys keksittiin 10 vuotta sitten. Te pärjäätte aivan mainiosti.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vauva 10 kk. Meillä kahdet isovanhemmat, toiset asuvat kaukana ja toiset eivät ole halunneet auttaa, vaikka asuvat melko lähellä. Ovat siis terveitä ja virkeitä. Tukiverkkoja ei arjessa ole, eikä nyt korona-aikana ole oikein ulkopuolista apua uskaltanut hankkia kotiin, kun muutenkin on rajoitettu ihmisten näkemistä. Jos haluan päästä kauppaan tai edes yksin lenkille, täytyy miehen katsoa vauvaa sen aikaa.

Meillä on vauvavuonna ollut 2 kertaa 2 tunnin "parisuhdeaika" miehen kanssa, kun toiset isovanhemmat ovat katsoneet vauvaa sen aikaa. Rehellisesti sanottuna välillä on rankkaa, kun vauva on sairastellut paljon, on allerginen, nukkuu huonosti jne. Luulen, että jos koronaa ei olisi, niin voisi vaikka palkata satunnaisesti lastenvahdin.

P.S. Kannattaa ottaa huomioon, että vaikka etukäteen kuvittelee, että tukiverkkoja on, niin näin ei välttämättä ole. Meilläkin nuo lähellä asuvat isovanhemmat etukäteen lupasivat auttaa, mutta vauvan synnyttyä ei enää kiinnostanut. Meillä tämä tukiverkottomuuden paljastuminen lapsen syntymän jälkeen on saanut miettimään, jääkö lapsiluku vain yhteen. 

Miksi 2 tervettä aikuista tarvitsee tukiverkkoja yhden vauvan hoitamiseen? 10 kk ikäisen saa päivähoitoon, joten lapsi hoitoon ja vanhemmille parisuhdeaikaa vaikka viikkoja peräkkäin, jos sen katsoo itselleen tärkeäksi. Mutta ehkäisy kuntoon, toinen lapsi pilaisi leikit miehen kanssa samantien.

Mun lapset on 19 ja 21 eikä meillä ollut tuonkaan vertaa tukiverkostoa. Jos te hankitte vain yhden lapsen, tukiverkostoa syntyy ihan jo hänen kaveriensa perheistä, esimerkiksi yökyläilyn merkeissä.

Meillä suurin apu on ollut juurikin sitä vastavuoroista lapsiperheiden välistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vauva 10 kk. Meillä kahdet isovanhemmat, toiset asuvat kaukana ja toiset eivät ole halunneet auttaa, vaikka asuvat melko lähellä. Ovat siis terveitä ja virkeitä. Tukiverkkoja ei arjessa ole, eikä nyt korona-aikana ole oikein ulkopuolista apua uskaltanut hankkia kotiin, kun muutenkin on rajoitettu ihmisten näkemistä. Jos haluan päästä kauppaan tai edes yksin lenkille, täytyy miehen katsoa vauvaa sen aikaa.

Meillä on vauvavuonna ollut 2 kertaa 2 tunnin "parisuhdeaika" miehen kanssa, kun toiset isovanhemmat ovat katsoneet vauvaa sen aikaa. Rehellisesti sanottuna välillä on rankkaa, kun vauva on sairastellut paljon, on allerginen, nukkuu huonosti jne. Luulen, että jos koronaa ei olisi, niin voisi vaikka palkata satunnaisesti lastenvahdin.

P.S. Kannattaa ottaa huomioon, että vaikka etukäteen kuvittelee, että tukiverkkoja on, niin näin ei välttämättä ole. Meilläkin nuo lähellä asuvat isovanhemmat etukäteen lupasivat auttaa, mutta vauvan synnyttyä ei enää kiinnostanut. Meillä tämä tukiverkottomuuden paljastuminen lapsen syntymän jälkeen on saanut miettimään, jääkö lapsiluku vain yhteen. 

Miksi 2 tervettä aikuista tarvitsee tukiverkkoja yhden vauvan hoitamiseen? 10 kk ikäisen saa päivähoitoon, joten lapsi hoitoon ja vanhemmille parisuhdeaikaa vaikka viikkoja peräkkäin, jos sen katsoo itselleen tärkeäksi. Mutta ehkäisy kuntoon, toinen lapsi pilaisi leikit miehen kanssa samantien.

Jos luit yhtään viestiäni, niin huomaat, että meidän vauva on sairastellut paljon, on allerginen ja nukkuu huonosti. Eiköhän sinuakin kuluttaisi, jos vauva huutaisi vatsakipuja kuukausia, pulauttelisi pitkin lattioita, ei nukkuisi päiväunia ja yötkin tunnin pätkissä. Ei ole vauvan syy, että hänellä on sairauksia eikä siitä tarvitse vanhempiakaan pilkata. Kukaan ei "tilaa" sairasta vauvaa. Tukiverkkojen tarve on ihan luonnollinen asia, vaikka vauva olisi helppo. Jokainen tarvitsee joskus omaa/yhteistä aikaa puolison kanssa.

T. Aiempi kommentoija

sinä nihkeä kommentoija ketjussa:

kuvitellaan, että olisit vaikka puolisosi omaishoitaja. koko ajan vastuussa puolisosta ja hoitamassa häntä. päivin ja öin. sinä kaipaisit välillä lepoa, että saisit lähteä vaikka yksin jonnekin, nukkua rauhassa tms. miltä tuntuisi, jos sinua sanottaisiin mielenterveyspotilaaksi ja itsekkääksi, kun kehtaat toivoa itsellesi joskus omaa aikaa?

Aika monen vanhemmat ovat sen ikäisiä että ovat vielä työelämässä ja asuvat vielä eri kaupungissa joten ihan itse se arki pyöritetään. En kyllä ymmärrä mikä siinä muka on niin ylivoimaista ettei itse selviäisi? 

Ymmärrän. Olisin jättänyt hankkimatta sen yhdenkin lapsen jos olisin tiennyt, miten yksin olen. Kun lapsi oli pieni oli sentään äiti ja muutama sisarkin. Nyt äitini on huonokuntoinen, sisaruksiin välit katkenneet (taustalla kaikkea huumehommaa jne). eronnut lapsen isästä, joka myöskin erakko. Olen siis yksinäinen kaikin tavoin. Itken tätä tilannetta paljon. Onneksi aikuinen lapseni on sosiaalinen ja on kavereita jotka olleet lapsuudesta lähtien. Toivon, että hän loisi ympärilleen verkon. 

Osalle suku on enemmänkin rasite kuin tukiverkko lastenhoidon kannalta. Yllättävänkin isolle osalle. Sinänsä olette hyvin keskimääräisessä tilanteessa, keskimääräisemmässä ei sen suhteen voi olla.

Meillä oli isovanhempia ym. aika lähellä. Mutta juuri kukaan ei pystynyt tai ehtinyt hoitamaan lapsia. Erittäin harvoin saimme lapsia viedä yökylään. Appiukko oli lähes ainoa, mutta hänelläkin alkoi terveys reistailemaan. Lasten hankinta ei saa olla tukiverkosta kiinni. Ette voi elämää etukäteen suunnitella tuolla tavalla, koska kuitenkaan se elämä ei mene suunnitelman mukaan. Jos haluatte lapsia, tehkää ne heti. Ei se ole mitään rakettitiedettä.

t. 2xisä

Kannattaa muistaa, että sinä tai puolisosi saatatte sairastua eli ei välttämättä ole edes teitä kahta aikuista hoitamassa lasta. Tiedän perheen, jossa isä sairastui vauvan synnyttyä pitkäksi aikaa ja äidille kaatui vauvasta ja kodista huolehtiminen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ne lapset ihan itseni takia tein, en muiden takia. Iso suku on minulla. Serkkujakin kymmeniä, enkä edes tuntisi vaikka kävelisi vastaan. En pidä keneenkään yhteyttä. Pari tätiä ja setää tunnen kasvoilta, nimistä en ole varma.

Juu juu, uskotaan kyllä :D

Ap jatkaa.

Huoli on myös siitä, että lähellä ei ole ihmisiä joilla on itsellään perhe. Ei voi edes kysyä mitään lapsiin liittyvää eikä ole mitään ns mahdollisuutta lähteä vaikka leikkipuistoon porukalla, kun ei ole niitä lapsia lähimaillakaan. Pelkään, että jään yksin!

Mulla oli vauvan saadessa tukiverkkoja ja niitä jopa näkyi joskus ja vauva kävi pari kertaa yökylässäkin, pidin pitkät vapaat työstä.

Taaperon/tarhaikäisen kanssa mulla sitten oli vaativa työ, dementoitunut äiti, muualle muuttanut veli ja olisi vielä pitänyt olla tukiverkkona käytännössä isättömäksi jäänelle veljentytölle. Että se ilo niistä verkoista.

Mies halusi perheen ja meillä asuu läheisiä tässä lähellä ja molemmat tulevat mummut olivat todella innoissaan raskaudestani. Vauvan syntymän jälkeen kävi ilmi että lupauksista huolimatta he eivät käytännössä auta mitenkään. Mies sairastui masennukseen ja häipyi omiin maailmoihinsa. Eli varaudu että näinkin voi käydä että äitinä joutuu hoitamaan lapsen ihan yksin ilman apua mistään.

Meillä oli suku 500 km päässä ja isovanhemmat siinä kunnossa, ettei tukiverkostoa ollut. Miehen kanssa yhdessä hoidettiin lapsi eli mieskin hoiti osansa.

minullakaan ei ole oikeastaan sukulaisia suomessa, siis itseäni vanhempia. nuorempia serkkuja on muutama. sukulaiseni asuvat ulkomailla. ja isovanhemmat ovat kuolleet. vanhemmat sairastavat psyykkisesti, emmekä voi olla väleissä heidän tilastaan johtuen. tämä kaikki tuki päätöstäni olla hankkimatta lapsia, koska mitään tukiverkkoa ei ole lähellä. tämä on minun valintani. te teette omanne. tsemppiä!

Aina pitää ymmärtää että vaikka vauva on yhteinen toive, voit joutua jäämään vauvasta yksin vastuuseen. Oma tilanne on juuri tämä. Yksin lasten kanssa ilman mitään tukiverkostoa. Raskasta se on. Helpottaa kyllä kun lapset kasvavat ja ovat omatoimisempia.

Aina on myös riski siihen että lapsi ei olekaan terve.

Lastensuojelusta ainakin saa tarvittaessa apua, joten ihan ilman mitään tukea ei tässä maassa tarvitse jäädä.

Olen sitä mieltä, että tukiverkkoja tulee olla ja vielä riittävän lähellä. Olin epäröivä tyttäreni avomiestä kohtaan, kun hän vaikutti melko lapselliselta. Ristiäisten jälkeen tämä häipyi kuvioista. Jouduin muuttamaan samaan kaupunkiin, jotta voin auttaa lapsen hoidossa. Nyt kun toiset isovanhemmat ovat jo kuolleet  ja lapsi on ehtinyt kouluikäiseksi, on todettava, että meidän apumme on ollut välttämätöntä.