Äidin hautajaiset vuosia sitten oli karmea farssi

Vierailija kirjoitti:

Onko yleistä miettiä ja suunnitella arkunkantajia vanhuksen vielä eläessä? Kyllähän niitä tietty tarvitaan niitä kantajia, mutta että oikein suvun (jopa riitaisan) kesken suunnitellaan kuka kantaa?

Siskoni ne oli suunnitellut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko yleistä miettiä ja suunnitella arkunkantajia vanhuksen vielä eläessä? Kyllähän niitä tietty tarvitaan niitä kantajia, mutta että oikein suvun (jopa riitaisan) kesken suunnitellaan kuka kantaa?

Siskoni ne oli suunnitellut. Ap

Niin, onkohan tuollainen yleistä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko yleistä miettiä ja suunnitella arkunkantajia vanhuksen vielä eläessä? Kyllähän niitä tietty tarvitaan niitä kantajia, mutta että oikein suvun (jopa riitaisan) kesken suunnitellaan kuka kantaa?

Siskoni ne oli suunnitellut. Ap

Niin, onkohan tuollainen yleistä? 

No miksei olisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko yleistä miettiä ja suunnitella arkunkantajia vanhuksen vielä eläessä? Kyllähän niitä tietty tarvitaan niitä kantajia, mutta että oikein suvun (jopa riitaisan) kesken suunnitellaan kuka kantaa?

Siskoni ne oli suunnitellut. Ap

Niin, onkohan tuollainen yleistä? 

En tiedä. Silloin kun äitini kuoli, niin lapsen isää pyysi arkunkantajaksi. Hautajaiset olivat tosi pienet ja on tosi vähän ketään arkunkantajia. Toki seurakunnasta ventovieraita saa arkkua kantamaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko yleistä miettiä ja suunnitella arkunkantajia vanhuksen vielä eläessä? Kyllähän niitä tietty tarvitaan niitä kantajia, mutta että oikein suvun (jopa riitaisan) kesken suunnitellaan kuka kantaa?

Siskoni ne oli suunnitellut. Ap

Niin, onkohan tuollainen yleistä? 

No miksei olisi?

Niin kai sitten. Tosin tässä kyseisessä tapauksessa voivat asiat olla oikeasti ihan toisin, sillä ap ei kerro kaikkea palstalla. 

Onpa käsittämättömän tylyjä kommentteja täällä siihen nähden, mikä on aihe ja AP:n kokemus! Emme tietenkään tunne tarinaa juurikaan ja meillä on kaikesta vain AP:n lyhyt kertomus, mutta silti hämmästelen näitä täysin hedelmättömiä "mitäs odotit" -kommentteja. Jos jossain, niin hautajaisissa pitäisi voida odottaa asiallista käytöstä muilta (vaikka sitten viileää, jos jotain suvun sisäistä kinaa on), varsinkin vainajan lapsen roolissa. Todella kurjaa kuulla että äidin saattamiseen viimeiselle matkalle liittyy tällainen muisto. Ymmärrän, että aiheesta ei ehkä huvita puhua niiden kanssa joiden taholta on kokenut asiatonta suhtautumista (vaikka se tietenkin olisi paras pää lähteä purkamaan asiaa), mutta voisitko AP ehkä puhua kokemastasi jonkun läheisen (mielellään sukuun tai muuhun lähipiiriin kuuluvan ja nämä ihmiset tuntevan) kanssa? Esim. isäsi? Puhuminen voisi auttaa purkamaan ikävää kokemusta, ja toki ehkä avata jotain uusia näkökulmiakin. Ehkä kaikki eivät nähneet tilannetta samanlaisena tai ainakaan ihan yhtä räikeänä kuin sinä?

Vierailija kirjoitti:

Onpa käsittämättömän tylyjä kommentteja täällä siihen nähden, mikä on aihe ja AP:n kokemus! Emme tietenkään tunne tarinaa juurikaan ja meillä on kaikesta vain AP:n lyhyt kertomus, mutta silti hämmästelen näitä täysin hedelmättömiä "mitäs odotit" -kommentteja. Jos jossain, niin hautajaisissa pitäisi voida odottaa asiallista käytöstä muilta (vaikka sitten viileää, jos jotain suvun sisäistä kinaa on), varsinkin vainajan lapsen roolissa. Todella kurjaa kuulla että äidin saattamiseen viimeiselle matkalle liittyy tällainen muisto. Ymmärrän, että aiheesta ei ehkä huvita puhua niiden kanssa joiden taholta on kokenut asiatonta suhtautumista (vaikka se tietenkin olisi paras pää lähteä purkamaan asiaa), mutta voisitko AP ehkä puhua kokemastasi jonkun läheisen (mielellään sukuun tai muuhun lähipiiriin kuuluvan ja nämä ihmiset tuntevan) kanssa? Esim. isäsi? Puhuminen voisi auttaa purkamaan ikävää kokemusta, ja toki ehkä avata jotain uusia näkökulmiakin. Ehkä kaikki eivät nähneet tilannetta samanlaisena tai ainakaan ihan yhtä räikeänä kuin sinä?

Olen mä isäni kanssa kaikesta jutellut. Hän tietää, kuinka sisareni ja muu suku inhoavat minua. Ap

Kyllä mä nyt silti menisin sinne isäni hautajaisiin. Itse myös jännitän isämme hautajaisia, luulen, että ne jäävät minun järjestettäväkseni. Paikalle pitää kutsua kuitenkin narkomaaanisisko (en vöitä että ap olisi, mitta esimerkkinä ei-pidetystä henkilöstä). Valitettavasti ei voi toivoa, että kaikki menisi hyvin ja odotukseni ihmisten käytöksestö ovat aika matalat. Omaan käytökseensä voi vaikuttaa. Itselle koko ajatus vanhempien hautajaisista/kuolemasta oli nuorempana jotenkin kamalampi. Nyt kun heistä on ehtinyt huolehtia samoin kuin he minusta, ei ajatus ole enää yhtä hirveä. Ainakaan itsellä ei ole mitään hävettävää siellä hautajaisissa. Luulen, että huonosti käyttäytyvillä on usein itselläänkin häpeää ja kriisiä jos eivät kykene käyttäytymään edes hautajaisissa vainakaa kunnioittavasti eli unohtaa keskinäiset kismansa.