entä jos hylkäisin perheeni

Hae apua perheneuvolasta. Ei ole tervettä kokea noin. Eroat mieluummin ja pidät lapset.

Onko sinulla todettu synnytyksen jälkeinen masennus ja voisiko käytöksesi johtua siitä? 

Soita neuvolaan maanantaina ja pyydä apua; sitä on saatavilla. Moni on ollu samassa tilanteessa ja saanut apua, nää on vaan tällasia tabuja joista ei uskalleta puhua. Voimia ap:lle, toivottavasti saatte asiat kuntoon.

Lähde ihmeessä. Niinhän sitä tehdään, kun ei huvitakaan hoitaa lapsiaan. :)

Mulla on ollu masennusta jo vuodesta 2008. Sitä ei ole koskaan diagnosoitu, mutta siitä asti on ollut välillä synkkiä kausia. En ole saanut apua tuolloin vaikka olen pyytänyt, nytkin pelottaa että lyövät vain reseptiä kouraan ha vievät lapsetkin. Nää lapset on ihania, ne ei vaan ansaitse tällaista paskaa äidikseen. Kyse ei ole siitä, etteikö huvittaisi, mä en vaan enää jaksa. En mä kyllä varmaan pitkään jaksaisi yksinkään. Ap

Ja syy, miksi olen tähän asti jaksanut, on ollut vauvan imetys. Nyt varmasti pärjäisi pullollakin, joten mua ei enää tarvita.. vauvallekin olen jo huutanut, raukka kaipaa vain hellyyttä ja syliä ja mä en tiedä enää edes rakastanko näitä. Oon vankina omassa kodissani, missään en oo käynyt yksin kohta vuoteen. Ap

Se että pystyt edes ajattelemaan sitä että voisit satuttaa lapsia on jo pelottavaa. Hae sitä apua nyt heti.

Jos et kerran rakasta lapsia ja ajattelet jo heidän satuttamisen mahdollisuutta niin miksi et anna lapsia pois? Parempaan, rakastavaan ja huolehtivaan kotiin.

Minä jätin ja lähdin monta vuotta sitten kun en enää jaksanut. Muutaman vuoden viikonloppuäitinä siis joka toinen viikonloppu. Sen jälkeen enemmän. Lapset ovat jo isoja ja hyvät rakastavat välit on heidän kanssa. Paras päätös mitä ikinä olen tehnyt oli kun lähdin. En ole hullu enkä ole ollut mielisairaalassa tms. ja käyn töissä.

No sitähän mä tässä ajan takaa, että jättäisin heidät isälleen! Ja neuvoja ja käytännön vinkkejä, miten onnistuu kun oon vielä äitiyslomalla, siis tuo huoltajuuden siirto? Ap

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 18:23"]

Mulla on ollu masennusta jo vuodesta 2008. Sitä ei ole koskaan diagnosoitu, mutta siitä asti on ollut välillä synkkiä kausia. En ole saanut apua tuolloin vaikka olen pyytänyt, nytkin pelottaa että lyövät vain reseptiä kouraan ha vievät lapsetkin. Nää lapset on ihania, ne ei vaan ansaitse tällaista paskaa äidikseen. Kyse ei ole siitä, etteikö huvittaisi, mä en vaan enää jaksa. En mä kyllä varmaan pitkään jaksaisi yksinkään. Ap

[/quote]

No mitä väliä sillä on jos ne lapset viedään, kun olet kuitenkin itse lähdössä?

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 18:40"]

No sitähän mä tässä ajan takaa, että jättäisin heidät isälleen! Ja neuvoja ja käytännön vinkkejä, miten onnistuu kun oon vielä äitiyslomalla, siis tuo huoltajuuden siirto? Ap

[/quote]

No mitä tossa nyt pitää sit neuvoa? Senku pakkaat kamat ja lähdet ja laitat avioeropaperit menemään. Muu loppu hoituu itsestään.

Eräs äiti muutti lapsineen takaisin vanhempiensa luokse, jolloin sai pari käsiparia auttamaan lasten kanssa.
.
Teet minkä ratkaisun tahansa. Älä satuta lapsia!!!!

Ok. Siksi en halua että lapsia viedään, että isänsä saa huoltajuuden. Ei tämmöistä ihmissaastaa voi äidiksi edes kutsua. Sitä mä mietinkin, että onko mitään mitä pitää tehä ennen kuin lähtee lätkimään, että isä varmasti saa huoltajuuden ja lapsiparkojen ei enää tartte olla mun kanssa tekemisissä. Kiitoksia neuvoista. Ap

Ei ole tervettä ajatella lasten satuttamista. Lähteminen on parempi. Mutta tarvitseeko lähteä lopullisesti? Miksei voisi ottaa vain vähän lomaa silloin tällöin? Vaikka viikko näin aluksi, ja sitten säännöllisesti vaikka yksi vapaapäivä viikossa tai silloin kun alkaa tuntua tarpeelliselta. Eikö miehesi kanssa voisi sopia näistä? Tai vaikka omien vanhempien tai muiden tukijoukkojen - toivottavasti sinulla on joku tai joitakin läheisiä, jotka voisivat välillä auttaa lastenhoidossa tai vaikka ottamalla sinut viikonlopuksi luokseen lepäämään. Jos tällaisia henkiöitä ei ole, niin pyydä apua neuvolasta. Ei sinun tarvitse ajaa itseäsi niin piippuun, että lopulta saat oikosulun ja teet jotain lopullista!!!

Älä ap lähde. Minä pakkasin aikoinaan laukkuni ja kävelin ulos ovesta. Olin yh. Tottakai lapset oli isällään mutta käytännössä olivat vuokralla itsekseen hetken aikaa. Asunto jäi tiskeineen kaikkineen siihen tilaan kuin se jäi. Koko omaisuus kannettiin roskalavalle myöhemmin. Perhe vain hävisi siitä kodista. Tulin järkiini muutama kuukausi myöhemmin. Voin sanoa että mikään tunne ei ikinä lyö niin maahan kun tajuaa mitä on tullut tehtyä. Vain oman lapsen kuolema on pahempi skenaario. Sinä olet ap väsynyt. Kun on väsynyt niin levätään. Pyydä apua. Älä tee tyhmiä kestämättömiä ratkaisuja.

Mies ei ole antanut mulle vapaa-aikaa. Itsellään niin paljon menoja. Mummut hoitaisi, mutta toinen on epäluotettava ja toinen vuorotyöntekijä. Ap

Älä ole tossukka, ap. Sinä ja miehesi olette yhdessä tehneet ne lapset. Sinulla on oikeus vaatia häntä osallistumaan lasten hoitamiseen. Mitä ihmeen menoja hänellä on niin paljon, eikö niitä muka voisi karsia? Ota ukkoa raivelista kiinni ja vaadi tekemään osuutensa! V*ttu kun pistää vihaksi tuommoiset.

Pyydä kotiapua neuvolasta! Nyt ei tunnu ehkä siltä, mutta parin vuoden päästä helpottaa. Sovitte lasten isän kanssa aluksi vaikka pari iltaa, että vahtii lapsia ja teet jotain mistä itse nautit. Mene töihin heti kun vauvalla tarpeeksi ikää, saat aikuista seuraa ja syödä lounaan rauhassa. Olet varmasti hyvä äiti, vain väsynyt!

Mutta kun ei vahdi. Ei halua. Mulla on aina vähintään toinen muksu mukana kun käyn kaupassa tai kylässä. En edes muista milloin olisin ollut keskenäni. Antaako ne kotiapua kun lapset ei valvota, äiti ei vain jostain syystä jaksa, ja isä ei auta vaikka saman katon alla asuu? :( Ap