entä jos hylkäisin perheeni
Kun en enää jaksa. Mä pelkään että satutan pieniä lapsiani, ja isänsä, vaikkei heitä juuri hoidakaan, ei haluaisi heitä erossa menettää. Meillä on nyt mennyt lasten syntymästä asti huonosti, mä oon aina vaan kotona ja mies milloin missäkin. Ja ennen kuin tuomitsette, lapset oli haluttuja ja luulin jaksavani. En vaan jaksa. Uhmaikäinen vie hetkessä hermot, huudan hälle jatkuvasti, vauva on miltei koko ajan kiinni minussa. Mies ei juuri auta. Jos vaan lähtisin? Ennen kuin satutan, en halua enempää traumoja pienille. Unohtaisivat minut varmaan pian. Onko kukaan tehnyt vastaavaa? Vinkkejä, neuvoja, miten rattaat pyörimään. Oon siis vielä äitiyslomalla.
Kommentit (55)
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:04"]Mutta enhän mä voi jättää tuota tissimaakaria.. vaatii välillä rintaa lohdukkeeksi, öisin ruoaksi. Pakko yrittää ottaa itseään niskasta kiinni, että saisi itselleen apua. Ei lapset ole valinneet syntyä tämmöiselle idiootille, joka itseään äidiksi luulee. Kiitos, avasitte hieman maailmaani minullekin. :) Ap
[/quote]
Ap, minkä ikäinen rintalapsesi on? Mitä jos lopettaisit yösyötöt häneltä, että saisit paremmin nukuttua?
Kuulostaapa epäreilulta tilanteelta.!Mitä menoja miehellä on ja miksi ei halua niitä vähentää? Hoitaako mies kotitöitä vai onko nekin sinun harteillasi?
Mä teen kaikki kotityöt. Ei tää vauppi onneksi enää syö kuin 4ltä ja 7ltä ennen heräämistä, nukahtaa viimeistään 9ltä. Kavereilla kulkee, pelaa pleikkariaan, harrastusjuttuja.. pian lähtee taas harrastusreissuun viikonlopuksi. Arvatkaa olenko katkera, vaikka nautinkin kun on välillä poissa. Ap
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 18:23"]
Mulla on ollu masennusta jo vuodesta 2008. Sitä ei ole koskaan diagnosoitu, mutta siitä asti on ollut välillä synkkiä kausia. En ole saanut apua tuolloin vaikka olen pyytänyt, nytkin pelottaa että lyövät vain reseptiä kouraan ha vievät lapsetkin. Nää lapset on ihania, ne ei vaan ansaitse tällaista paskaa äidikseen. Kyse ei ole siitä, etteikö huvittaisi, mä en vaan enää jaksa. En mä kyllä varmaan pitkään jaksaisi yksinkään. Ap
[/quote]
Mitä vikaa on lääkereseptissä? Taas näitä lääkevastaisia mt-potilaita joille ei hoito kelpaa, uskovat vain terapiaan. Masennukseen on sekä ulkoisia että sisäisiä syitä, eli johtuvat usein myös aivokemiasta. Ei kukaan mene ehdottamaan esim. skitsofreenikolle tai kaksisuuntaiselle, että jätä lääkkeet pois. Terapia ei poista em. sairauksia, auttaa kyllä oppimaan sairauden kanssa elämisessä.
Nimimerkki yhden lääkevastaisen mt-potilaan lähiomainen.
Onko sinulla ketään jolle uskoutua tai joka voisi auttaa ihan konkreettisesti vaikka hoitamalla lapsia? Isompi päivähoitoon.
Nyt alat huolehtia itsestäsi!
Tarkoitin tuolla "lyövät vain reseptiä kouraan" -ilmaisullani sitä, että täällä on kuulemma tapana antaa lääkkeet ja jättää oman onnensa nojaan, terapiaa saa jos on resursseja. mennäön siektä mistä aita on matalin. Valitettavasti mun kaveripiirissä on monta masennuksesta kärsivää, jotka ovat apua hakeneet. Vain osa on sitä oikeasti saanut. Ap
Mä en luota keneenkään niin paljoa että voisin puhua näin kamalista tunteista. Miehelle joskus sanoin niin se totesi että oon varmaan seuraava joka ajaa bussinnokkaan muksut kyydissä. Hoitoapua ois, mutta en luota enää toiseen mummoon joka tekee asioita luvatta ja salassa. Ja nää on siis lapsen kannalta ihan terveyskysymyksiä, ei mitään "vaihdat vaipan väärin" -höpötystä. Toinen mummo on jatkuvasti töissä, eikä ehdi hoitaa vaikka haluaisikin. Ap
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:40"]Mä en luota keneenkään niin paljoa että voisin puhua näin kamalista tunteista. Miehelle joskus sanoin niin se totesi että oon varmaan seuraava joka ajaa bussinnokkaan muksut kyydissä. Hoitoapua ois, mutta en luota enää toiseen mummoon joka tekee asioita luvatta ja salassa. Ja nää on siis lapsen kannalta ihan terveyskysymyksiä, ei mitään "vaihdat vaipan väärin" -höpötystä. Toinen mummo on jatkuvasti töissä, eikä ehdi hoitaa vaikka haluaisikin. Ap
[/quote]
No entä kummit, ystävät, tädit, sedät?
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:36"]
Tarkoitin tuolla "lyövät vain reseptiä kouraan" -ilmaisullani sitä, että täällä on kuulemma tapana antaa lääkkeet ja jättää oman onnensa nojaan, terapiaa saa jos on resursseja. mennäön siektä mistä aita on matalin. Valitettavasti mun kaveripiirissä on monta masennuksesta kärsivää, jotka ovat apua hakeneet. Vain osa on sitä oikeasti saanut. Ap
[/quote]
Et ymmärtänyt pointtiani, joka oli siis että lääkkeellä masennus voisi poistua, etkä edes tarvitsisi terapiaa. Siitä se aloitetaan. Jos pelkkä lääke ei auta, niin sitten on mahdollisuus terapiaan, ja kokeillaan erilaisia lääkevaihtoehtoja.
Minkälaiset tämän päivän mietteet?
Lähde hetkeksi. Ota kuukausi kaksi omaa aikaa ja näet, miltä elämä tuntuu. Miehesi joutuu tällä välin kantamaan oman vastuunsa, mikä on hänelle oikein. Lapsillekin tekee hyvää, jos äiti lepää välissä. Voit lapsille kertoa, että äiti menee lomalle. Mene vaikka vanhemmillesi, ystävällesi tai jonnekin.
Ongelmasi on kyllä se, että sinulla on jo 3 lasta. Miehesi on täysi turhake, josta ie ole pienintäkään tukea ja apua vaan leikkii vastuutnonta lasta itsekin. Tekisi todellakin miehelle hyvää nähdä, mitä vastuu todella on.
Kyllä sullakin on oikeus elämään. Lapset voi huonosti, et jos pääse lepäämään. Hae samalla apua terapiasta, kun olet vapaalla. Se auttaa hahmottamaan tilannetta.
Voimia! Et todellakaan ole huono ihminen tai äiti. Miesti on paska ihminen ja huono isä.
En tiedä. Sekavat. Toistaiseksi en ole joutunut edes huutamaan esikoiselle, mikä sinänsä on jo saavutus. Ap
Tsemppiä ja voimia ratkaisun tekemiseen, oli se sitten mikä vaan <3