Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi naiset eivät peräkammaroidu kuten miehet?
17.01.2022 |
Miksi naiset muuttavat monet jo 16 vuotiaana peräkyliltä isompiin kaupunkeihin, mutta minä tunnen pääministeriämme vanhempia peräkammarinpoikia takahikiältä? Eräänkin kaverini pikkusisko asuu nykyään Birminghamissa ja täältä pieneltä kylältä lähti heti lukion jälkeen.
Miksi ne on aina miehet,ketkä jäävät peräkammareihin?
Sivuhuomiona mainittakoon, että em. syystä isoissa kaupungeissa on miesten markkinat.
Kommentit (879)
Minulle tehtiin selväksi jo alakouluikäisenä, että minun on muutettava pois ja pärjättävä kaikessa itse ja yksin. Ei puhettakaan että saisi jäädä lapsuuden kotiin. Tiesin aina että se ei ole MINUN kotini, vaan minun pitää itse ansaita omalla työllä ja rahalla oma kotini. Tiesin myös että olen vain taakka vanhemmilleni, joten minun piti olla mahdollisimman tarpeellinen ja ansaita paikkani (ja ruokani, sähkö, veden yms. mitä kulutin).
Olisiko peräkammarin pojilla sitten läheisriippuvaiset vanhemmat, jotka tarvitsevat lapseltaan jotain? Lapsi tuo läsnäolollaan jotain turvaa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti suutin osa peräkammarinpojista on enemmän tai vähemmän autismikirjolla. Heille ulos meneminen tai omasta huoneesta poistuminen voi olla hyvin epämiellyttävää.
Sellainen oireilu on tyypillistä miehille. Autismikirjon naiset ovat keskimäärin joustavampia ja sopeutuvampia, ja siksi he tyypillisesti eivät saa edes diagnoosia.
Poikani on lievästi autistinen. Ihan normaalin oloinen lapsi, joka pärjää hyvin tavallisessa koulussa. Ei kuitenkaan halua mennä ulos. Mieluiten olisi vaan omassa huoneessaan. Hän sanoo että auringon valo sattuu ja monessa julkisessa paikassa valittaa, että valaistus sattuu ja ympärillä olevat ihmiset ahdistaa.
Terapeutin kanssa harjoittelee mm. ulos menemistä ja erilaisissa paikoissa käymistä. Terapeutin kanssa siksi, että oppisi tekemään näitä itsenäisesti, ilman vanhempia. Siitä harjoittelusta on ollut hänelle paljon apua.
Vierailija kirjoitti:
Kumma, kun näiltä mollatuilta yksinäisiltä miehiltä jää kohtalaisia rahatukkoja valtion ja kuntien hassattavaksi.
Sekö on ihmiselon suurin tarkoitus?! 😀
Jättää mahdollisimman suuri rahatukko valtion ja kuntien hassattavaksi, jee!
Nythän se löyty se elämän tarkoitus myös vapaa-ehtoisesti lapsettomille, ei tarvi enää syyllistää, jipii!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aha. No sitten isäni oli peräkammarinmies, koska huolehti sairaista vanhemmistaan samassa kupunginosassa Helsingissä, ja äitini oli peräkammarintyttö, kun toimi osa-aikaisena äitinsä omaishoitajana asuen 20 m päässä hönestä. Riippumatta siitä, että kumpikin eli monipuolisen jännittävän elämän, opiskeli maisteriksi ja teki uraa, oli lopulta kumpikin toimitusjohtajia, harrasti ja matkustelu, perustivat perheen ja saivat lapsia. Mutta kun he asuivat lähellä vanhempiaan ja auttoivat vanhempiaan näiden vanhuudessa, niin se teki heistä peräkammarinasukkaita. Asia selvä. Olet myös määritellyt peräkammarinpojalle ihan uuden merkityksen noin. 👍
Niin, näinhän yritetään määritellä erityisesti maaseudun kaikki poikamiehet. Kovin lähelle he eivät vanhempiaan pääse asumaan tai pitäisi rakentaa uusi talo viereen. Kätevintä on silloin asua kotona vaikka se muista tuntuukin omituiselta.
Et ehkä ole ymmärtänyt, että poikamies on eri asia kuin peräkammarinpoika.
Poikamies elättää itsensä ja huolehtii arkiaskareista, opiskelee/käy töissä/on sosiaalisia suhteita ja mielekästä elämää ja asuu itsenäisesti omassa kodissa.
Peräkammarinpoika ei ole muuttanut omaan kotiinsa, vaan asuu yhä lapsuudenkodissa. Hän ei huolehdi arjen askareista itse, vaan äiti hoitaa kuten lapsenakin. Todennäköisesti ei ole opiskellut ammattiakaan, eikä käy töissä. On siis lapsen asemassa lapsuudenperheessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojilla ON erilainen suhde äitiinsä. Tyttären ei edes ole mitään mahdollisuutta jäädä äidin reviirille asustelemaan, vaan pois on lähdettävä. Sen sijaan poika se on äidin tuki ja turva, auttelee, tekee raskaammat hommat, tottelee. Poika ajattelee äidistään että äiti on hyvää tarkoittava hömelö, joka rakkaudessaan passaa ja käskee. Tytär ajattelee aika erilailla :D T: Peräkammarin pojan sisko
Teillä oli tuollaista, ei siitä voi mitään yleistää.
Voit vapaasti kertoa tällä keskustelupalstalla myös OMAN kokemuksesi. Moni muu on sanonut ihan samaa, että tytöille on eri säännöt kuin pojille. Ikävää että koet yleistyksenä sen että pojat jäävät peräkammarin pojiksi useammin kuin tytöt. Ikävästi tätä seikkaa tukee myös todellisuus. Harmi kannaltasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse tavallaan peräkammarinpoika. Asun kyllä kaupungissa ja vanhemmat maalla 30 km päässä. Käyn töissä ja asun pienessä yksiössä. Ikää yli 40v.
Ei ole harrastuksia ja introverttina antisosiaalisena ei ole kavereita eikä ole oikein tarvettakaan. Tarpeeksi sosiaalista elämää saa töissä, ehkä liikaakin. Pari kertaa vuodessa voi käydä juhlissa jne., sekin tuntuu riittävän.
Ei ole ollut oikeaa seurustelusuhdetta koskaan, eikä montaa ihastustakaan. Moni töissä ihmettelee miten olen sinkku. En kerro elämästäni pahemmin.
Ihan tyytyväinen olen, mutta luulen että se naisseuran puute on iso syy ettei ole oikein mitään elämässä. En koe olevani masentunut.
Auttelen vanhempiani toki, sisko ei niinkään vaan on tosiaan 'lähtenyt maailmalle'.
Et ole peräkammarinpoika. Olet normaali sinkkumies.
N51
Vierailija kirjoitti:
Naiset tietävät että viimeistään sosiaaliturva elättää sillä missä itse haluaa asua. Miehille ei ole tuommoista vaihtoehtoa kun ei saa niin paljoa tukia että voisi itse päättää asuin paikan vaan on pakko asua halvemmalla paikkakunnalla että saa edes tukia. Mies ei voi heittäytyä muiden elätettäväksi niin kuin naiset. Suomessa asunnottomuus on lähes ainoastaan miehiä koskeva asia
Kerrotko vielä, mikä on sellainen sosiaaliturva mitä maksetaan vain naisille?
Itse tiedän vain äitiyspäivärahan. Se on melko pieni ja sitä saa vain hyvin lyhyen aikaa sellaisessa elämäntilanteessa jolloin menot ovat suuret ja töissä käyminen mahdotonta. Ei sen varaan voi elämäänsä rakentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä näyttäisi edelleen olevan niin, että etenkin äidit passaa poikalapsensa "piloille". Huolehditaan kouluasiat, voidellaan leivät, ei vaadita kotitöiden tekemistä. Kehutaan pienistäkin asioista, esim. Jos on läksyt tehty tai huone siivottu. Ei tytöistä huolehdita samalla tavalla, ei kehuta eikä kannusteta. Nää äidit tunnustaa itsekin, että kohtelevat eri tavalla poikiaan.
Peräkammarinpoika ei tiedä kuinka kalsarit pestään, pulla tehdään, makaroonilaatikko paistetaan. Vaatehuolto ontuu ja sosiaaliset taidot myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset tietävät että viimeistään sosiaaliturva elättää sillä missä itse haluaa asua. Miehille ei ole tuommoista vaihtoehtoa kun ei saa niin paljoa tukia että voisi itse päättää asuin paikan vaan on pakko asua halvemmalla paikkakunnalla että saa edes tukia. Mies ei voi heittäytyä muiden elätettäväksi niin kuin naiset. Suomessa asunnottomuus on lähes ainoastaan miehiä koskeva asia
sosiaaliturva ei katso sukupuolta se on sama kaikille.
Ei ole. Esimerkkinä omasta elämästäni voin sanoa kun oma tietokoneeni hajosi pyysin sosiaalihuollosta apua uuden hankintaan. Pyysin apua naiselta hakemuksen tekoon joka 3kk aikaisemmin sai sieltä apua uuden koneen hankintaan. Nainen sai uuden tietokoneen ilman minkäänlaista ongelmaa ja sama henkilö joka teki naiselle myönteisen päätöksen teki minulle kielteisen päätöksen ja kehoitti minua käyttämään julkisia tietokoneita kun omaa tietokonetta ei kuulemma tarvitse.
Kuinka paljon niitä peräkammarin poikia oikein on?
Täällä muutama on kertonut tietävänsä jokusen. Ehkäpä siis maksimissaan parikymmentä poikaa.
Onko jossain tilastoja juuri peräkammarin poikien lukumääristä?
Toki määritelmä olisi ensiksi luonnosteltava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näyttäisi edelleen olevan niin, että etenkin äidit passaa poikalapsensa "piloille". Huolehditaan kouluasiat, voidellaan leivät, ei vaadita kotitöiden tekemistä. Kehutaan pienistäkin asioista, esim. Jos on läksyt tehty tai huone siivottu. Ei tytöistä huolehdita samalla tavalla, ei kehuta eikä kannusteta. Nää äidit tunnustaa itsekin, että kohtelevat eri tavalla poikiaan.
Tässä ei ole kyse vain kodeista ja äideistä vaan yhteiiskunnan normeista. Tytöiltä vaaditaan enemmän myös päiväkodeissa ja koulussa.
Lapsuudenkodissa pojat usein nukkuvat pitkään ja sitten makaava sohvalla. Tytot ovat olleet luistelemassa, leffassa, ja käyvät kaupassa ja tulevar kotiin tekemään ruokaa. Poika nousee vasta syömään. Minulla oli tällainen sisko.oli aina puolipukeissa iltapivään asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojilla ON erilainen suhde äitiinsä. Tyttären ei edes ole mitään mahdollisuutta jäädä äidin reviirille asustelemaan, vaan pois on lähdettävä. Sen sijaan poika se on äidin tuki ja turva, auttelee, tekee raskaammat hommat, tottelee. Poika ajattelee äidistään että äiti on hyvää tarkoittava hömelö, joka rakkaudessaan passaa ja käskee. Tytär ajattelee aika erilailla :D T: Peräkammarin pojan sisko
Teillä oli tuollaista, ei siitä voi mitään yleistää.
Voit vapaasti kertoa tällä keskustelupalstalla myös OMAN kokemuksesi. Moni muu on sanonut ihan samaa, että tytöille on eri säännöt kuin pojille. Ikävää että koet yleistyksenä sen että pojat jäävät peräkammarin pojiksi useammin kuin tytöt. Ikävästi tätä seikkaa tukee myös todellisuus. Harmi kannaltasi.
Miten niin harmi minun kannaltani?
En minä tunne tuollaisia tai tiedä peräkammarin poikia.
Ei myöskään ole kokemusta tuollaisesta, että pojille olisi eri säännöt kuin tytöille.
Kuulostaa ennemminkin siltä, että harmi niille ihmisille, jotka ovat sattuneet syntymään tuollaisiin aivan käsittämättömiin perheisiin, joissa on eri säännöt tytöille ja pojille.
Autisminkirjo on yleisempää miehillä kuin naisilla ja toisaalta naiset pärjäävät oireineen paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon niitä peräkammarin poikia oikein on?
Täällä muutama on kertonut tietävänsä jokusen. Ehkäpä siis maksimissaan parikymmentä poikaa.
Onko jossain tilastoja juuri peräkammarin poikien lukumääristä?
Toki määritelmä olisi ensiksi luonnosteltava.
En tiedä, tämän ketjun perusteella on paljonkin?
Itse en tunne yhtään, mutta en toisaalta näe omassa elämässäni monia muitakaan ilmiöitä joista täällä palstalla puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen näin helsinkiläisenä huomannut jännän ilmiön, jossa pojat/miehet kyllä näennäisesti muuttavat omilleen mutta muuttavat ihan kivenheiton päähän lapsuudenkodistaan, jonne napanuora edelleen jää kiinni. Esimerkiksi setäni oli tällainen. Hän asui näennäisesti omillaan, mutta muutaman sadan metrin päässä asunut äitinsä kävi pesemässä poikansa pyykit. Myös veljeni (26 v.) asuu aivan vanhempiemme vieressä ja oikein ylpeilee sillä, kuinka paljon rahaa säästyy, kun ruoat voi käydä syömässä vanhempien jääkaapista. Eli siis 26-vuotiaana vanhempien luona asuminen on noloa, mutta "omillaan asuminen" on ok, vaikka käytännössä viettäisi puolet ajastaan lapsuudenkodissa. Ok.
Yllättävän moni omillaan asuva nainen saa miehiltä palveluksia. Renkaiden vaihtaminen, remonttiapu, tietokoneen asennukset, ja vaikka mitä.
Omillaan suva mies joutuu oikeasti tekemään kaiken itse, koska "miesten töihin" on sosiaalisesti hyväksyttyä pyytää apua mutta "naisten töihin" ei.
Voi hitto, onko näin? Minulla on nyt mennyt jotain ihan totaalisen ohi, kun olen tässä 20 vuoden yksinasumisen aikana hoitanut naisena kaiken itse. Mistä tällaisia ilmaisia miespalvelijoita saa hoitamaan asioita? Minun on pitänyt maksaa kaikesta ylimääräisestä avusta, kuten viimeksi vanhan television pois viemisestä. Minä pölvästi! Ilmaisia miespalvelijoitakin olisi ollut saatavilla näemmä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se peräkammaroituminen onnistuu kaupungeissakin eli aikuiset lapset jäävät asumaan vanhempiensa luokse koska siellä on tilaa ja se on edullista. Suomessakin niitä peräkammarin poikia ja tyttöjä taitaa olla enemmän Helsingissä kuin Kainuussa. Jossain vaiheessa nainen tai mies saattaa päätyä myös huolehtimaan omista vanhenevista vanhemmistaan etenkin jos hänellä ei ole muuta omaa perhettä.
Hieman ohis, mutta onko tämä jokin nykynuorten ilmiö? Tai ainakin lisääntynyt viimeisen 10 vuoden aikana tämä, että päälle parikymppiset asuvat vielä kotona? Sekä tytöt että pojat..
En itsekään ole mikään ikäloppu, olen syntynyt vuonna 1989, mutta kyllä omassa nuoruudessani se oli ihan normi, että muutettiin omilleen viimeistään lukion/amiksen jälkeen tai sitten, kun intti on suoritettu! Moni tuttu, itseni mukaanlukien, muutti omilleen jo 18-vuotiaana. Ja kyllä, ihan omasta halusta, vanhempiin oli ja on yhä todella hyvät ja läheiset välit, eli kyse ei ollut mistään "Nyt potkitaan tuo pihalle kun 18v täytti" :D
Se vain tuntui kuuluvan aikuistumisprosessiin, että otetaan vastuu omasta pärjäämisestä.
Nykyään tiedän useita 20-25-vuotiaita nuoria, jotka asuu yhä vanhempien hoteissa, eikä kyse ole mistään mt-ongelmaisista!?! Osaako joku selittää mikä ihmeen juttu tää on??
Eipä siinä mitään, hyvä jos sekä vanhemmat että nuoret on tyytyväisiä moiseen. Mietin vain, kun aivojen kehityskin loppuu siinä 25v paikkeilla, niin millainenkohan elämää sä pärjäämisen kyky näille tyypeille kehittyy, jotka eivät ole siihen mennessä itsenäistyneet... Lisääntyykö uusavuttomuus esimerkiksi?
Alue: Aihe vapaa
Huomasitko, että edellisen kirjoittajan perhe oli helsinkiläinen? Ei silloin puhuta peräkammariudesta. Kiihkoissanne vastustaa faktaa ette huomaa väärinkäsitystänne.
Mihin sielä stadista ne tyttäret muuttavat, pois peräkylästä? No juu, ulkomaille ehkä, mutta eivät siksi, että sosiaalinen ilmapiiri on ahdas.