Miten te vakavasti masentuneet ootte parantuneet?

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:17"]

On ollut psykoosi, mutta ei pitkiin aikoihin. Diagnoosi psykoottinen masennus. Diagnoosikin tuntuu väärältä. 

Pitää ottaa puheeksi lääkärin kanssa tuo neuroleptien lopetus ja vaihto vaikka unilääkkeisiin. 

ap

[/quote]

Jos sinulla on ollut psykoosi, ei diagnoosi kuulosta väärältä. Luultavasti psykoosia ei ole ollut pitkiin aikoihin, koska lääkkeet ovat estäneet sen.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:14"]

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:07"]

Tohtori Tolosen E-EPA-kapseleilla. Ja tämä on taivahan tosi!

[/quote]

Ei niiden omega3-kapseleiden tarvitse olla Humpuuki-Tolosen ylihintaisia tuotteita. Katsoo vain, että EPA-DHA -suhde on hyvä.

"Supplements containing EPA ≥ 60% of total EPA + DHA, in a dose range of 200 to 2,200 mg/d of EPA in excess of DHA, were effective against primary depression."

[/quote]

Totta. Muutkin laadukkaat ja edullisemmat kapselit käyvät. Tuolloin tosin oli niitä Tolosen tuotteita parhaiten saatavilla siellä päin, jossa asuin. 

T. Se, jolle auttoivat aivan radikaalin tehokkaasti E-EPA- & DHA-ravintolisät

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:03"]Itse en halua neuroleptejä syödä. Niitä on kuitenkin pakko syödä lääkärini mielestä. Syön illalla olantsepiinia ja aamulla abilifyä. En vain halua lihoa enää. Koko ajan syötättää lääkkeet. Voinko vain jättää ne syömättä vaikka lääkäri on eri mieltä? Ongelma on että minulla välillä menee yöunet. 

ap
[/quote]

Voi luoja... kaksi läskilääkettä. Olanzapiini surkastuttaa sitten aivoja. Kumpaakin olen syönyt ja yhtäaikaa kuten sinäkin. Muistinhan ne vie ja tekee tajuttoman tyhmäksi.

Minä sairastin pitkään, ja lopulta päädyin laitoshoitoon pitkäksi aikaa. Siellä aloin nähdä itseni ulkopuolisen silmin, ja vihasin sitä mitä minusta oli tullut. 20-v, eläkkeellä, lihava väsynyt masentunut ilman tulevaisuutta siellä skitsofreenikkojen kanssa ketjussa tupakoimassa. En silti tiennyt, miten pääsisin eteenpäin, tiesin vain että minun on pakko.

Kun pääsin viimeisen kerran sairaalasta, otin hetken mielijohteesta koiran. Päätin, että kun minulla on koira, en voi joutua enää sairaalaan koska silloin joutuisin koirasta luopumaan. Siitä se sitten vaan lähti, pikkuhiljaa. Sain sattumalta samoihin aikoihin mielenterveystoimistoon uuden työntekijän, jonka kanssa synkkasi tosi hyvin. Hän sai minut ymmärtämään, miten vaikeita asioita minulle oli lapsena tapahtunut ja että ne oli pakko käsitellä ja surra pois. Niin minä sitten surin, vuosikaudet. Mutta se oli oikeaa surua, ei masennusta. Masennus hälveni hyvin nopeasti, ja vaikka surunkin kanssa oli vaikeaa niin se sentään meni eteenpäin ja jäti tilaa myös muille tunteille. Aina kun pääsin eteenpäin, itsetuntoni vahvistui. Aloin nähdä itseni selviytyjänä. Olinhan aivan itse saavuttanut jotain. Isoin työ oli päästä irti lapsuuden hyvin epäterveistä käyttäytymismalleista, joita oli syntynyt jatkuvan väkivallan keskellä elämisestä. Mutta pääsin niistäkin!

Mutta koirasta se kaikki lähti :) Sen vielä sanon, että kun jätin neuroleptit pois, elämäni kirkastui 200%. En edelleenkään käsitä, miksi minulle oli niitä määrätty ja vieläpä todella isolla annoksella...en ollut psykoottinen.

Neuroleptejä sitten määrätään kuin karkkeja ja ilman syytä. Minullekin määrättiin neurolepti nukahtamiseen. Nukuin ilman lääkkeitäkin 12 tunnin yöunet...

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:27"]

Neuroleptejä sitten määrätään kuin karkkeja ja ilman syytä. Minullekin määrättiin neurolepti nukahtamiseen. Nukuin ilman lääkkeitäkin 12 tunnin yöunet...

[/quote]

Tähän on Suomessa menty. Nykypäivänä kannattaa ottaa perusteellisesti selvää, mitä suuhunsa työntää, eikä uskoa lääkäreitä.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:29"]

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:27"]

Neuroleptejä sitten määrätään kuin karkkeja ja ilman syytä. Minullekin määrättiin neurolepti nukahtamiseen. Nukuin ilman lääkkeitäkin 12 tunnin yöunet...

[/quote]

Tähän on Suomessa menty. Nykypäivänä kannattaa ottaa perusteellisesti selvää, mitä suuhunsa työntää, eikä uskoa lääkäreitä.

[/quote]

Mulle ei kukaan kertonut ettei noita kannata alkaa syömään. On ihan huijattu olo. Nyt en tiedä mitä tehdä enää.

ap

Sama minullakin. Elämä kirkastui kun jätin neuroleptit. 3kk niiden jättämisen jälkeen koin ensimmäisen tunteen vuosiin. Sitten opin kuuntelemaan musiikkia ja katsomaan tv:tä. Tutustuin ihmisiin jaksoin harrastaa taas. Pikkuhiljaa muistikin on palautunut. Pystyn jo tuomaan kaupasta 5 tuotetta. Ennen saattoi se yksikin olla ongelma. Pyörää en opi enää kunnolla varmaankaan ajamaan ja motorinen kömpelyys jäi.

Käytin venlafaxinia 3 kuukautta. Se heikensi muistiani, joten ajattelin, että niitä syömällä olen pian hoitohenkilökunnan armoilla oleva hankala dementikko. Niiden käyttöä ei ole tutkittu 3 kuukautta pidempään, joten en uskaltanut jatkaa. Jäin pois töistä. Pysähdyin, enkä antanut kenenkään syyllistää tai patistella itseäni. Vietin aikaa omissa oloissa antaen itselleni rauhan.

Minä sain tehdä itse hankkimillani rahoilla mitä halusin, olla vaikka pois töistä ja koittaa parantaa itseni. Lähipiirini mielestä minun olisi pitänyt tappaa itseni töihin. Senkin sain kuulla, kuinka ei voi olla töistä poissa, vaan pitää olla työpaikka tiedossa jos jonkun työn lopettaa. jankuttivat työn tärkeyttä, vaikka sanoin kuolevani, jos jään mihinkään työhön. Liioittelin kuulemma.

Aloin kiinnittää ruokavalioon huomiota. Söin monipuolisesti. Jätin valkoisen vehnän, sokerin ja kofeiinin pois. Lisäsin hieman d-vitamiinia purkista ruokavaliooni. Ostin maksalaatikkoa ja söin sitä jonkin verran, koska oli rauta ym arvot alhaalla. Söin joka ilta omega 3-kapselin nukkumaan mennessä. Näin unia jälleen! Lisäsin ruokavalioon kasviksia ja juureksia ja lihaa ja kalaa. Kävin luonnossa kävelyllä ja kuuntelin radiota samalla... Lähdin matkalle.

Rauhoittelin itseäni. En ole huono ihminen, vaikka ilkeät tyypit ovat saaneet minut tuntemaan niin. Jos tästä selviän hengissä, selviän ehkä mistä vaan. Olin oikeasti ihan valmis luovuttamaan. Möin jo tavaroitani pois, kirjoitin testamentin ja olin aikeissa ottaa hautaustoimistoon yhteyttä.

Olen perheestä missä toisen rajoja ja EI sanaa ei tunneta. Kotiini tullaan ja tehdään mitä halutaan. Edes 10 kertaa, kun sanotaan ei, se ei mene perille. Se on hyvin raskasta. Ihmisellä pitäisi olla määräysvalta kotonaan. Jos joku tulee vieraaksi sillä ehdolla, että tulee vain nätisti teelle, ei mielestäni tämä vieras saisi alkaa touhuamaan omiaan. Kyse on pienestä asiasta, mutta kun vuosikausia rikotaan rajoja tavalla tai toisella, niin ei sitä vain jaksa. Nykyään annan pari varoitusta ja lopulta heitän vieraan tavarat ulos, jotta häipyy miettimään tekosiaan. Toimi, ainakin edellisen kerran. Myönsi vihdoin ja viimein ettei saisi toimia niin. Sanoi vielä ettei tule enää vieraakseni. Eli vieritti taas ikävästi syyn niskoilleni. Eli ei tule vieraakseni ellei saa toimia kotonani miten itse lystää. Mielestäni törkeätä vallankäyttöä tuokin. Joku tulee jäkättämään minun lapsellisuuttani varmaan tässäkin ketjussa... Mutta ette tiedä kun ette ole kokenut. Perheeseeni ei päde puhe, eikä se, että heittää ei kieltojen välissä esim. lautasia seinään ja kertoo aina syyn miksi ja mihin se loppuu. "Raiskaus" sen kun vaan jatkuu. Ja kyse on tosiaan sen ihmisen henkilökohtaiselle reviirille tunkeutumisesta, joka sanoo ei. Ei mistään narsistisesta vallan käytöstä.

Vanhempi joka pitää lastaan omana jatkeenaan, on hyvin raskas. Ei tajua lapsen olevan ihminen, saati sitten aikuinen ihminen. Lapsuudessa aloitettua showta pyritään vain jatkamaan. Eiväthän vanhempi ja lapsi voi olla kavereita edes aikuisena. Joku ihme vallankäytön tarve aikuisiin lapsiinsa...

Mutta joo.. paranin alussa kirjoittamieni vinkkien avulla ja sillä, että aloin oikeasti tajuamaan kuinka hyvä ihminen olen (jeesustelijoiden mielestä kukaan ei ole hyvä, vaan syntinen, mutta en halua puhua jeesustelun kautta tässä, vaan ihan tavan ihmisenä) En minä ole se miten minua kohdellaan, vaan olen ihan arvokas omana itsenäni ja sinä miten itse muita kohtelen ja katson maailmaa.

Tajusin ettei minun tarvitse ottaa tosissani kaikkea mitä muut päästävät suustaan ja ettei muut välttämättä ole minua fiksumpia, vaikka minua on usein tyhmäksi yritetty leimata. Tajusin olevani ihan oikeasti ihan yhtä älykäs kuin keskivertoihminen, mutta luonteeltani montaa lähipiirissäni olevaa ihmistä reilumpi. En ole myöskään leuhka, vaikka uskallan sanoa näin anonyymisti.

Uskon, että hyväntahtoisimmat reilut ihmiset sairastuvat helpommin masennukseen, varsinkin jos on itsekkäiden minä-minä-ihmiten ympäröimä...

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:22"]

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:17"]

On ollut psykoosi, mutta ei pitkiin aikoihin. Diagnoosi psykoottinen masennus. Diagnoosikin tuntuu väärältä. 

Pitää ottaa puheeksi lääkärin kanssa tuo neuroleptien lopetus ja vaihto vaikka unilääkkeisiin. 

ap

[/quote]

Jos sinulla on ollut psykoosi, ei diagnoosi kuulosta väärältä. Luultavasti psykoosia ei ole ollut pitkiin aikoihin, koska lääkkeet ovat estäneet sen.

[/quote]

Psykoottinen masenuus ei ole psykoosi!!!

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 14:51"]

Muutin pois Suomesta

[/quote]

Hei, ohiksena kysyn, että miten Suomesta muuttaminen auttoi sinua? Itse suunnittelen samaa. Masennus on osaltani ohi (tällä erää), mutta en haluaisi elää täällä. En tiedä miksi.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:31"][quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:29"]

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:27"]

Neuroleptejä sitten määrätään kuin karkkeja ja ilman syytä. Minullekin määrättiin neurolepti nukahtamiseen. Nukuin ilman lääkkeitäkin 12 tunnin yöunet...

[/quote]

Tähän on Suomessa menty. Nykypäivänä kannattaa ottaa perusteellisesti selvää, mitä suuhunsa työntää, eikä uskoa lääkäreitä.

[/quote]

Mulle ei kukaan kertonut ettei noita kannata alkaa syömään. On ihan huijattu olo. Nyt en tiedä mitä tehdä enää.

ap
[/quote]

Sinua on huijattu. Minuakin huijattiin kolme vuotta! Usko tai älä niin täällä neuroleptin ulkopuolella on elämä ja uskomattomia sävyjä. Minuakin lääkittiin vain siksi että ympäristöni oli sairas. Koska minä panikoin narsistimieheni henkisestä ja fyysisestä pahoinpitelystä niin minut lääkittiin ympyrää kiertäväksi hiireksi. Abilify on juuri se painoneutraali +16kg vuodessa lääke ja olanzapiinin on todettu apinakokeissa kutistavan aivoja jopa 10% muutaman kuukauden jälkeen. Voin sanoa että vaikka sitä on muutamaan kertaan hajottu neuroleptien jälkeen niin minunkin kohtaukset kestää muutamasta minuutista noin 3 tuntiin. Niidenkö takia pitäisi pilata koko elämä?

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:31"]

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:29"]

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:27"]

Neuroleptejä sitten määrätään kuin karkkeja ja ilman syytä. Minullekin määrättiin neurolepti nukahtamiseen. Nukuin ilman lääkkeitäkin 12 tunnin yöunet...

[/quote]

Tähän on Suomessa menty. Nykypäivänä kannattaa ottaa perusteellisesti selvää, mitä suuhunsa työntää, eikä uskoa lääkäreitä.

[/quote]

Mulle ei kukaan kertonut ettei noita kannata alkaa syömään. On ihan huijattu olo. Nyt en tiedä mitä tehdä enää.

ap

[/quote]

Keskustele lääkärin kanssa. Kuten sanottu, koska sulla on ollut psykoosi/harhoja, voivat nuo olla ihan tarpeen.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:38"]

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:22"]

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:17"]

On ollut psykoosi, mutta ei pitkiin aikoihin. Diagnoosi psykoottinen masennus. Diagnoosikin tuntuu väärältä. 

Pitää ottaa puheeksi lääkärin kanssa tuo neuroleptien lopetus ja vaihto vaikka unilääkkeisiin. 

ap

[/quote]

Jos sinulla on ollut psykoosi, ei diagnoosi kuulosta väärältä. Luultavasti psykoosia ei ole ollut pitkiin aikoihin, koska lääkkeet ovat estäneet sen.

[/quote]

Psykoottinen masenuus ei ole psykoosi!!!

[/quote]

Mitä sä riehut siellä? AP:lla luultavasti psykoottisia oireita = psykoottinen masennus.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 15:07"]

Eipä ole kehitysmaissa masennusta. Hyvinvointivaltion tuotetta nämä masistelijat.

[/quote]

Kuuluista viimeiset sanat. Toivottavasti masis tulee sinullekin, niin voit sitten arvioida millainen hyvinvointivaltion tuote masennus on. Ja olet muuten väärässä, kehitysmaissa on masennusta, tosin monissa maissa yhteisöllisyys suojelee ihmisiä. Mutta sotia käyvissä maissa mielenterveysongelmia piisaa.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:45"]

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:38"]

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:22"]

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:17"]

On ollut psykoosi, mutta ei pitkiin aikoihin. Diagnoosi psykoottinen masennus. Diagnoosikin tuntuu väärältä. 

Pitää ottaa puheeksi lääkärin kanssa tuo neuroleptien lopetus ja vaihto vaikka unilääkkeisiin. 

ap

[/quote]

Jos sinulla on ollut psykoosi, ei diagnoosi kuulosta väärältä. Luultavasti psykoosia ei ole ollut pitkiin aikoihin, koska lääkkeet ovat estäneet sen.

[/quote]

Psykoottinen masenuus ei ole psykoosi!!!

[/quote]

Mitä sä riehut siellä? AP:lla luultavasti psykoottisia oireita = psykoottinen masennus.

[/quote]

Kuka riehuu?

Jos henkilöllä on psykoosi, ei hänellä ole psykoottinen masennus, vaan psykoosi.

Parannuin LSD-tripin avulla. Suosittelen viimeisenä keinona.

Mua auttaa huumeet. Amfetamiini ja MDMA on hyvää stuffii

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:36"]

Käytin venlafaxinia 3 kuukautta. Se heikensi muistiani, joten ajattelin, että niitä syömällä olen pian hoitohenkilökunnan armoilla oleva hankala dementikko. Niiden käyttöä ei ole tutkittu 3 kuukautta pidempään, joten en uskaltanut jatkaa. Jäin pois töistä. Pysähdyin, enkä antanut kenenkään syyllistää tai patistella itseäni. Vietin aikaa omissa oloissa antaen itselleni rauhan.

Minä sain tehdä itse hankkimillani rahoilla mitä halusin, olla vaikka pois töistä ja koittaa parantaa itseni. Lähipiirini mielestä minun olisi pitänyt tappaa itseni töihin. Senkin sain kuulla, kuinka ei voi olla töistä poissa, vaan pitää olla työpaikka tiedossa jos jonkun työn lopettaa. jankuttivat työn tärkeyttä, vaikka sanoin kuolevani, jos jään mihinkään työhön. Liioittelin kuulemma.

Aloin kiinnittää ruokavalioon huomiota. Söin monipuolisesti. Jätin valkoisen vehnän, sokerin ja kofeiinin pois. Lisäsin hieman d-vitamiinia purkista ruokavaliooni. Ostin maksalaatikkoa ja söin sitä jonkin verran, koska oli rauta ym arvot alhaalla. Söin joka ilta omega 3-kapselin nukkumaan mennessä. Näin unia jälleen! Lisäsin ruokavalioon kasviksia ja juureksia ja lihaa ja kalaa. Kävin luonnossa kävelyllä ja kuuntelin radiota samalla... Lähdin matkalle.

Rauhoittelin itseäni. En ole huono ihminen, vaikka ilkeät tyypit ovat saaneet minut tuntemaan niin. Jos tästä selviän hengissä, selviän ehkä mistä vaan. Olin oikeasti ihan valmis luovuttamaan. Möin jo tavaroitani pois, kirjoitin testamentin ja olin aikeissa ottaa hautaustoimistoon yhteyttä.

Olen perheestä missä toisen rajoja ja EI sanaa ei tunneta. Kotiini tullaan ja tehdään mitä halutaan. Edes 10 kertaa, kun sanotaan ei, se ei mene perille. Se on hyvin raskasta. Ihmisellä pitäisi olla määräysvalta kotonaan. Jos joku tulee vieraaksi sillä ehdolla, että tulee vain nätisti teelle, ei mielestäni tämä vieras saisi alkaa touhuamaan omiaan. Kyse on pienestä asiasta, mutta kun vuosikausia rikotaan rajoja tavalla tai toisella, niin ei sitä vain jaksa. Nykyään annan pari varoitusta ja lopulta heitän vieraan tavarat ulos, jotta häipyy miettimään tekosiaan. Toimi, ainakin edellisen kerran. Myönsi vihdoin ja viimein ettei saisi toimia niin. Sanoi vielä ettei tule enää vieraakseni. Eli vieritti taas ikävästi syyn niskoilleni. Eli ei tule vieraakseni ellei saa toimia kotonani miten itse lystää. Mielestäni törkeätä vallankäyttöä tuokin. Joku tulee jäkättämään minun lapsellisuuttani varmaan tässäkin ketjussa... Mutta ette tiedä kun ette ole kokenut. Perheeseeni ei päde puhe, eikä se, että heittää ei kieltojen välissä esim. lautasia seinään ja kertoo aina syyn miksi ja mihin se loppuu. "Raiskaus" sen kun vaan jatkuu. Ja kyse on tosiaan sen ihmisen henkilökohtaiselle reviirille tunkeutumisesta, joka sanoo ei. Ei mistään narsistisesta vallan käytöstä.

Vanhempi joka pitää lastaan omana jatkeenaan, on hyvin raskas. Ei tajua lapsen olevan ihminen, saati sitten aikuinen ihminen. Lapsuudessa aloitettua showta pyritään vain jatkamaan. Eiväthän vanhempi ja lapsi voi olla kavereita edes aikuisena. Joku ihme vallankäytön tarve aikuisiin lapsiinsa...

Mutta joo.. paranin alussa kirjoittamieni vinkkien avulla ja sillä, että aloin oikeasti tajuamaan kuinka hyvä ihminen olen (jeesustelijoiden mielestä kukaan ei ole hyvä, vaan syntinen, mutta en halua puhua jeesustelun kautta tässä, vaan ihan tavan ihmisenä) En minä ole se miten minua kohdellaan, vaan olen ihan arvokas omana itsenäni ja sinä miten itse muita kohtelen ja katson maailmaa.

Tajusin ettei minun tarvitse ottaa tosissani kaikkea mitä muut päästävät suustaan ja ettei muut välttämättä ole minua fiksumpia, vaikka minua on usein tyhmäksi yritetty leimata. Tajusin olevani ihan oikeasti ihan yhtä älykäs kuin keskivertoihminen, mutta luonteeltani montaa lähipiirissäni olevaa ihmistä reilumpi. En ole myöskään leuhka, vaikka uskallan sanoa näin anonyymisti.

Uskon, että hyväntahtoisimmat reilut ihmiset sairastuvat helpommin masennukseen, varsinkin jos on itsekkäiden minä-minä-ihmiten ympäröimä...

[/quote]

Perusteletko kiitos, miksi miinustit tämän viestin?

[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 16:49"]Mua auttaa huumeet. Amfetamiini ja MDMA on hyvää stuffii
[/quote]

MDMA voi oikeasti parantaa masennuksen. Amfetamiinista ei ole kuin harmia.