Mihin nelikymppinen voisi uudelleenkouluttautua?

Vierailija kirjoitti:

40v ja ei työllisty.

Surullista. Asuin muutaman vuoden UK:ssa ja osa toimintoja firmasta, jossa työskentlin lopetettiin (laskentatoimi).

Osastolla työskennellyt 62v herrasmies löysi 2 kuukaudessa uuden työpaikan.

Ei mennyt koska löydettiin vastaavaa työtä meidän firmasta.

Selitin joskus paikallisille tätä Suomen ikärasismi kuviota ja paikalliset olivat lievästi sanottuna ihmeissään.

40 kymppinen on vielä nuori.

400-vuotias on kyllä aika vanha.

Siihen, mihin on intohimoa ja kykyjä. Itse olen 43-vuotias ja 5. vuosi hammaslääkäriopintoja menossa. Aloitin siis 39-vuotiaana opinnot.

Kukahuolis kirjoitti:

Minä olen 59-v, 30 vuottä työelämää takana, mutta en kelpaa enää!? Työkkäri kehottaa laatimaan työllistymis- ja koulutussuunnitelman!! Lähdenkö lukemaan lääkäriksi? Kiinnostaisi! Tosin valmistuisin suoraan eläkkeelle. Kuka huolii mut töihin? Osaan paljon enkä someta!!!

Sama, 59 vuotta, työelämässä ollut 16 vuotisesta. Aktiivimallia ja kuntakokeilua, työhakemuksia pitää pukata vaikka tietää ettei pääse. Huomenna työhaastattelu aamulla, jutustelua ja kiitos kun kävit kääntymässä.

Hoitajista pulaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40v ja ei työllisty.

Surullista. Asuin muutaman vuoden UK:ssa ja osa toimintoja firmasta, jossa työskentlin lopetettiin (laskentatoimi).

Osastolla työskennellyt 62v herrasmies löysi 2 kuukaudessa uuden työpaikan.

Ei mennyt koska löydettiin vastaavaa työtä meidän firmasta.

Selitin joskus paikallisille tätä Suomen ikärasismi kuviota ja paikalliset olivat lievästi sanottuna ihmeissään.

40 kymppinen on vielä nuori.

400-vuotias on kyllä aika vanha.

Jos on hyväkuntoinen niin kyllä se siitä.

Kukahuolis kirjoitti:

Minä olen 59-v, 30 vuottä työelämää takana, mutta en kelpaa enää!? Työkkäri kehottaa laatimaan työllistymis- ja koulutussuunnitelman!! Lähdenkö lukemaan lääkäriksi? Kiinnostaisi! Tosin valmistuisin suoraan eläkkeelle. Kuka huolii mut töihin? Osaan paljon enkä someta!!!

Sinuna hakeutuisin aulapalveluun.

Jos sulla on yo- tutkinto, asunto yliopistokaupungissa eikä työvoima saa tietoonsa, niin mene ihmeessä lääkikseen.

Paras olisi joku helppo, kevyt työ jossa ei ole stressiä tai vastuuta.

Olen painanut inssin työtä 20 v ajan ja voi sitä kiirettä, stressiä, vaikeuksia ja ongelmia... lait ovat kiristyneet, määräykset ja säännökset painavat niskassa, samoin työturvallisuus, aikataulu, tulos- ja laatupaineet...

Vuodesta 2000 nykypäivään on työviihtyisyys romahtanut täydellisesti.

Eli on huono diili olla keskiluokkaa, palkat aika pienet ja verot ja maksut aivan giganttiset.

ps. viisaat muutti jo ulkomaille, niihin aitoihin länsimaihin...

Mä opiskelin 4-kymppisenä työn ohessa eräoppaaksi. Käytin opintoihin 2,5 vuotta. Oli hyvää vastapainoa toimistotyölleni. Koulun kurssit olivat suurelta osin ulkona ja luonnossa, joitakin teoriapäiviä toki oli sisällä. Itse miettisin mikä kiinnostaa ja mikä olisi mahdollista? Millaisia koulutuksia on nyt tarjolla? Voisiko siitä oikeasti tulla uusi työ? Monissa töissä ollaan tekemisissä asiakkaitten kanssa, mutta joissakin töissä sitä ollaan kuitenkin vähemmän eikä se ole työn painopiste. Täällä on ehdotettu varastoalaa ja kirjastoalaa. Entä luontopuoli tai puhtaanapito? 

Vierailija kirjoitti:

Huomaa kyllä että täällä on porukka parikymppistä joilla ei ole mitään käsitustä työelämästä ja siitä että nelikymppiset on halutuin ikäryhmä työmarkkinoilla. Ei ole enää ehkä vaarana että jää vanhempainvapaalle, hoitovapaalle eikä sairaan kersan kans kotii ja on jo elämänkokemusta ja tietynlaista työmoraalia. Nelikymppisenä moni opiskelee oppisopimuksella työn ohella uuden ammatin. Ei nykyisin tarvitse istua koulun penkillä 3-4 v ja sitten hakea duunia.

Muuten samaa mieltä, mut kyllä jään sairaiden lasten kanssa valitettavasti kotiin ja ikää mulla on 42v 😆

Traumaterapeutiksi

Vierailija kirjoitti:

Mä opiskelin 4-kymppisenä työn ohessa eräoppaaksi. Käytin opintoihin 2,5 vuotta. Oli hyvää vastapainoa toimistotyölleni. Koulun kurssit olivat suurelta osin ulkona ja luonnossa, joitakin teoriapäiviä toki oli sisällä. Itse miettisin mikä kiinnostaa ja mikä olisi mahdollista? Millaisia koulutuksia on nyt tarjolla? Voisiko siitä oikeasti tulla uusi työ? Monissa töissä ollaan tekemisissä asiakkaitten kanssa, mutta joissakin töissä sitä ollaan kuitenkin vähemmän eikä se ole työn painopiste. Täällä on ehdotettu varastoalaa ja kirjastoalaa. Entä luontopuoli tai puhtaanapito? 

Pitääkö olla koira ja muuttaa Lappiin?

Kirjastoala on menetetty. Automaatio ja ilmaistyövoima.

Vierailija kirjoitti:

Sähköauton korjaaja.

Sähköpatteriautoilla ei ole tulevaisuutta, joten en suosittele : )

Peruskoodariksi kouluttautuu aika nopeasti. Se ei ole matemaattiista vaan ennemminkin konekirjoitusta ja hieroglyfejä. Eikä ole kauhean mielenkiintoista mutta siitä maksetaan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sähköauton korjaaja.

Sähköpatteriautoilla ei ole tulevaisuutta, joten en suosittele : )

On niillä tulevaisuutta, ne kehittyy koko ajan, ja sittenhän voi itse opiskella lisää jos tulee joku uusi systeemi.

Siitä vaan sanoi... Ei kukaan kirjoitti:

Minua suorastaan huvittaa tuo alkupuolella riehunut taiteilijoiden vihaaja. Ei liene valtakunnassa montaa hommaa jossa joutuu yhtä työläästi leipänsä hankkimaan kuin kuvataiteilijan työ... Taiteilijan pitää osata tehdä ensinnäkin jotain sellaista, mistä joku HALUAA maksaa tai mitä joku haluaa muuten esitellä. Usein tämä edellyttää alalle jonkinlaista lahjakkuutta? Kouluttautuminen on yleisin tapa ryhtyä kuvataiteilijaksi. Toki joku harva voi olla itseoppinutkin, miksei. Silloin täytyy AINAKIN tuntea asiakkaita. Kouluttautumisen kautta taiteilijat kuitenkin useimmiten verkostoituvat voidakseen tehdä yhteistyötä ja pystyäkseen etenemään urallaan... Sitten vain hankit työhuoneen, materiaalit, itsellesi täyspäisen galleristin tai vastaavan, teet työt - ja voila! Koko maailma on auki. Ai niin - jos olet kuvataiteilija, ET saa työttömyyskorvausta, tietenkään. Elätä itsesi ja mahdolliset jälkeläisesi valtavilla apurahoillasi ja tietty, myydyllä töillä. Onnea matkaan! Sitä tarvitset.

En itse tiedä kuvataiteista, mutta tuli mieleeni, että sama pätee kirjailijoihin. Kun olet kirjoittanut kirjan (valtava urakka) ja saanut kustannussopimuksen (ehkä pari prosenttia loppuun asti hiotuista kässäreistä julkaistaan) voit sanoa olevasi kirjailija. (Jos alat siivoojaksi, olet siivooja, kun ekan kerran otat mopin käteen.) Eli työ tehdään ensin ja vasta sitten siitä voi tulla ammatti. Ja se, että se on ammatti, ei tarkoita vielä tienaamista, ei lähimainkaan. Mikään ihan ok hommien hoitaminen ei riitä, joka kirjan kohdalla pitää läpäistä kustantajan seula ja myynti on arpapeliä. Ja joo, mikä työttömyyskorvaus, mikä eläkkeelle jääminen?

Osaavista kirjanpitäjistä on pula, jos looginen ajattelu ja päättelykyky on vahvuuteesi. Matematiikkaa siinä tarvii peruslaskutoimitukset plus, miinus, jako ja kerto, ja alveissa korkolaskuja.

Vierailija kirjoitti:

Siitä vaan sanoi... Ei kukaan kirjoitti:

Minua suorastaan huvittaa tuo alkupuolella riehunut taiteilijoiden vihaaja. Ei liene valtakunnassa montaa hommaa jossa joutuu yhtä työläästi leipänsä hankkimaan kuin kuvataiteilijan työ... Taiteilijan pitää osata tehdä ensinnäkin jotain sellaista, mistä joku HALUAA maksaa tai mitä joku haluaa muuten esitellä. Usein tämä edellyttää alalle jonkinlaista lahjakkuutta? Kouluttautuminen on yleisin tapa ryhtyä kuvataiteilijaksi. Toki joku harva voi olla itseoppinutkin, miksei. Silloin täytyy AINAKIN tuntea asiakkaita. Kouluttautumisen kautta taiteilijat kuitenkin useimmiten verkostoituvat voidakseen tehdä yhteistyötä ja pystyäkseen etenemään urallaan... Sitten vain hankit työhuoneen, materiaalit, itsellesi täyspäisen galleristin tai vastaavan, teet työt - ja voila! Koko maailma on auki. Ai niin - jos olet kuvataiteilija, ET saa työttömyyskorvausta, tietenkään. Elätä itsesi ja mahdolliset jälkeläisesi valtavilla apurahoillasi ja tietty, myydyllä töillä. Onnea matkaan! Sitä tarvitset.

En itse tiedä kuvataiteista, mutta tuli mieleeni, että sama pätee kirjailijoihin. Kun olet kirjoittanut kirjan (valtava urakka) ja saanut kustannussopimuksen (ehkä pari prosenttia loppuun asti hiotuista kässäreistä julkaistaan) voit sanoa olevasi kirjailija. (Jos alat siivoojaksi, olet siivooja, kun ekan kerran otat mopin käteen.) Eli työ tehdään ensin ja vasta sitten siitä voi tulla ammatti. Ja se, että se on ammatti, ei tarkoita vielä tienaamista, ei lähimainkaan. Mikään ihan ok hommien hoitaminen ei riitä, joka kirjan kohdalla pitää läpäistä kustantajan seula ja myynti on arpapeliä. Ja joo, mikä työttömyyskorvaus, mikä eläkkeelle jääminen?

Nykyään kirjailijoiltakin odotetaan someseuraajien laumaa ennen kuin edes harkitaan mitään julkaisuja. Kannattaa siis olla julkkis. Alat vaan ap julkkikseksi.

Erikoisosaamisen erikoistutkijan erikoinen assistentti