Mihin nelikymppinen voisi uudelleenkouluttautua?

Kun lähihoitajaa on jo ehdotettu, niin miten olisi lähihuutaja?

Olisi kannattanut pistää kryptoon 2010-2012. Nyt joudut miettimään kouluttautumista koneellistetussa maailmassa, toisin kuin minä jolla on rahaa nussia ja nauttia. Robotti tekee tulevaisuudessa kitisemättä sen mihin sinä vaadit inflaatiota kiihdyttävän määrän paperirahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö jatkokouluttautuminen olisi tuossa iässä jo järkevämpää?

Turhien tutkintojen jatkoksi lisää turhuutta?

Jos näin ajatellaan; elämässähän kaikki on turhaa! Mikä on turha tutkinto yhdelle; ei se sitä ole toiselle.

Postinlajittelijaksi tai postinjakajaksikin jos fysiikka kestää.

Vierailija kirjoitti:

Luokanopettaja. Sisäsiisti työ ja pitkät lomat.

Ei ole siistiä sisätyötä vaan hermoja raastavaa ja stressaavaa melkein 24h työtä. Pitää olla myös sosiaalisesti aktiivinen, jotta pärjää työyhteisössä ja tietysti olet kaikenkarvaisten vanhempien kanssa yhteydessä koko ajan. Mitään taukoja ei ole koska syöt lasten kanssa, selvittelet riitoja välitunneilla ja kasvatat niitä koko ajan. Siitä vaan opeksi jos on sisäistä paloa kansankynttiläksi. Yläasteella on toisenlaiset haasteet mutta kasvatushommat jatkuu sielläkin vaikka olisitkin "vaan aineope". Meinaatteko muutenkaan päästä helpolla vakava-kokeesta läpi?

Itse nelikymppisenä olen päätynyt siihen tulokseen, että turha enää mihinkään kouluttautua. Varsinkaan, kun taustalla ei ole uraa tai entistä koulutusta. On vain tyhjää. En minä näillä taustoilla tule pääsemään töihin vaikka jonkun koulutuksen hommaisinkin. Asiaa mutkistaa vielä se, että äly ei riitä korkeakouluihin ja esim. soteala on poissuljettu. 

Jatkan siis nykymallilla. Pari kertaa vuodessa haen töitä ja muun ajan vain olen.

Isännöitsijä

Maajussi?

Vierailija kirjoitti:

Itse nelikymppisenä olen päätynyt siihen tulokseen, että turha enää mihinkään kouluttautua. Varsinkaan, kun taustalla ei ole uraa tai entistä koulutusta. On vain tyhjää. En minä näillä taustoilla tule pääsemään töihin vaikka jonkun koulutuksen hommaisinkin. Asiaa mutkistaa vielä se, että äly ei riitä korkeakouluihin ja esim. soteala on poissuljettu. 

Jatkan siis nykymallilla. Pari kertaa vuodessa haen töitä ja muun ajan vain olen.

Anteeksi mutta saako kysyä oletko eläkkeellä? Miksi et ole opiskellut tai ollut lainkaan töissä?

Ehdotuksena luontoala ja lemmikkieläinbisnes. Tai sitten diginomadiksi palmujen katveeseen.

Mum plus 3 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse nelikymppisenä olen päätynyt siihen tulokseen, että turha enää mihinkään kouluttautua. Varsinkaan, kun taustalla ei ole uraa tai entistä koulutusta. On vain tyhjää. En minä näillä taustoilla tule pääsemään töihin vaikka jonkun koulutuksen hommaisinkin. Asiaa mutkistaa vielä se, että äly ei riitä korkeakouluihin ja esim. soteala on poissuljettu. 

Jatkan siis nykymallilla. Pari kertaa vuodessa haen töitä ja muun ajan vain olen.

Anteeksi mutta saako kysyä oletko eläkkeellä? Miksi et ole opiskellut tai ollut lainkaan töissä?

En ole eläkkeellä. 

Olen mä yrittänyt opiskella, mutta erinäisistä syistä ne eivät ole onnistuneet. Töissä olen toki ollut, mutta vain yksittäisiä pätkiä silloin tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Maajussi?

Mä rupesin nelikymppisenä hoitamaan lehmiä. Kivaa hommaa vaikka ei siitä oikein palkkaa saa.

Vierailija kirjoitti:

Itse nelikymppisenä olen päätynyt siihen tulokseen, että turha enää mihinkään kouluttautua. Varsinkaan, kun taustalla ei ole uraa tai entistä koulutusta. On vain tyhjää. En minä näillä taustoilla tule pääsemään töihin vaikka jonkun koulutuksen hommaisinkin. Asiaa mutkistaa vielä se, että äly ei riitä korkeakouluihin ja esim. soteala on poissuljettu. 

Jatkan siis nykymallilla. Pari kertaa vuodessa haen töitä ja muun ajan vain olen.

Jospa sulla on sen verran varakas mies, että pystyt vain olemaan. Eikö käy aika pitkäksi? Voisithan alkaa ystäväksi vaikkapa jollekin yksinäiselle vanhukselle. Pandemian aikana ehkä "etänä"; (monet vanhemmat ihmiset käyttävät myöskin tietokonetta)

Vierailija kirjoitti:

Maajussi?

Toki kouluttautua voi, mitä koulutuksella sitten tekee?

Alkaa rengiksi 10€ tuntipalkalla?

Realistinen visio.

Ostaa maatilan ja alkaa maajussiksi.

Pitää olla aika paljon pätäkkää.

Menee naimisiin poikamiesmaajussin kanssa, tila tulee kylkiäisinä...

Mikäpä siinä, jos tällainen visio on kiikarissa.

Uudelleenkouluttajaksi.

Tätini opiskeli luokanopettajaksi ja työllistyi samantien. Hän onkin kyllä kuin luotu siihen hommaan, lämmin mutta jämäkkä ihminen.

Keskity harrastamaan ja saamaan onni muualta kuin työstä.

Taloushallinnon alalle, kirjanpitäjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa iässä kannata, jos olet pitemmästi yli 40. Esim. 44v opiskelemaan alkava kun valmistuu ammattiin, on jo 46-48 v. Eli lähes 50. Eikä sen ikäset enää työllisty. Parempi maata kotona oluen juonnissa. Pääsee helpommalla.

Vasta ammattitutkinnon suorittaneina työllistyvät aivan varmasti, jos ei mitään muuta häikkää olemuksessa tai persoonassa ole.

Nelikymppinen ehtii lukea vielä vaikka lääkäriksi, mutta hänhän sanoi, ettei sote-ala kiinnosta.

Autonkuljettaja. Linja-autonkuljettaja.

Taksinkuljettaja.

Puutarhatyöntekijä. Puutarhuri. Floristi.

Odotinkin, milloin tulee ensimmäinen ehdotus puutarhuriksi tai floristiksi.

Puutarhurin työ on kausityötä. Talvet (noin marras-huhti) olet työtön, lomautettu, yrittäjä tai ihan joissain muissa töissä. Palkka on umpisurkea. Puutarhurin työ vaatii hyvää kuntoa, tervettä selkää ja niveliä. Jos olet ikäsi istunut perseellään toimistotyössä voi olla melkoinen shokki joutua sinne "lapion varteen" 8h päivässä säässä kuin säässä. Aika harva nelikymppinen tuohon enää kykenee, saatikka että pystyisi tekemään eläkeikään saakka.

Floristin työ on fyysisesti kevyempää, mutta vaatii taas ihan muita avuja: visuaalisuutta, hyvää värisilmää, käsinäppäryyttä JA erinomaisia asiakaspalvelutaitoja. Floristi on asiakaspalvelija ja ne kukkakaupan asiakkaat ei ole ihan sieltä helpoimmasta päästä.

Itse olen 43 v. puutarhuri. Ei ongelmia jaksamisen kanssa, hyvää kuntoa ja asennetta kyllä vaatii. Vakipaikka, palkka n. 2500 €.

Samaa ikäluokkaa oleva puutarhuri minäkin olen eikä fysiikan kanssa ongelmia. Mutta kuten kirjoitin, työ vaatii kunnossa olevan ja fyysiseen työhön tottuneen kropan! En puhunut meistä jo alalla olevista, vaan alalle kenties istumatyöstä tulevista.

Ja kai tiedät, että tällä alalla ei ihan noin vaan vakitöitä saada? Kuinka monta ympärivuotista puutarhuria sun työpaikalla on? Kuinka monta on kausityöläisenä? Ne työpaikat, joissa itse olen 20 vuoden aikana työskennellyt, vakivirassa on ollut pääsääntöisesti yksi. Palkat kausityöntekijöillä 1700-2000 €/kk välillä _Etelä-Suomen ulkopuolella_. Isommissa kaupungeissa varmaan jo pääsee tuohon 2500€/ kk. Nuorena tein viherrakentamista pk-seudulla ja muissa Etelä- ja Länsi-Suomen isommissa kaupungeissa ja siinä pääsi jo kunnon palkoille, mutta ei seurakunnan, kaupungin, yksityisten viherhoito/ kunnossapito, taimistojen tai myymälöiden palkkalistoilla, saatikka kasvihuoneilla. Ihan kaikkia näitä on tullut tehtyä. 🙂

Puutarhurista tuli mieleen että oispa kyllä kannattanut valita nuorena ammatti, jossa saa samalla liikuntaa. Ois varmaan näin just ja just nelikymppisenä terveempi. Ei sitä ehdi eikä jaksa vapaa-ajalla juuri liikkumaan, vaikka kuvittelee. Töissä ois pakko, jos ois sellainen työ. Jatkuvasta koneella istumisesta on tullut jo laskimoiden vajaatoiminta. Jalkaterät ja sääret ihan kuin mummoilla (hirveitä tummia länttejä ja kiharaisia verisuonia turvonneet jalat täynnä), selkä aina kipeä (ei paljon mitään kestä kantaa eikä seisoskella niin kipeytyy), hartiat aina jumissa ja päätä särkee. Sitten kun käy kävelylenkillä ja sen jälkeen istuu sohvalle, niin tuntuu ettei siitä pääse edes ylös, joka paikka on niin kipeä ja selkä jäykkä. Ja oon tosiaan vasta 39. En tiedä millaisessa kunnossa tässä on sitten 70 vee. Ei varmaan liiku enää mihinkään.