Elämäsi traumat?

pelkään alkoholia ja mutsi tuli kännis kotii, olin joku 11. ei saata kuulostaa pahaluta mutta oon tosi herkkä, tästä seurasi masennus ja kappas, tätä ennen oli painoa pudonnut, aiku kiva :)

Lapsuudessa väkivaltainen isäpuoli, joka käytti myös henkistä väkivaltaa, siskon huumekuolema kun olin parikymppinen ja keskenmeno kun olin 27v. Nyt olen 31v.

Isä sai raivokohtauksia ja huusi, usein melko mitättömistä syistä sekä oli muutenkin kohtuuttoman ankara. Tuo on kai vaikuttanut minuun jotenkin, koska huomaan itse olevani ihmisiä kohtaan erittäin vaativa ja kilahteleva. En kuitenkaan ole dominoiva persoona vaan pikemminkin ujo ja arka.

up

Lapsena se, kun tunsin, etten ole isälleni tärkeä. Se on trauma, joka herää eloon sopivissa tilanteissa, kuten avioerossa. Ehkä se on se syvin trauma. Jos sitä ei olisi ollut, olisi avioero ollut helpompi.

Keski-ikäisenä Avioero monikymmenvuotisesta avioliitosta, jonka itse uskoi kestävän loppuun asti. Oli kamalaa, kun ei kelpaa, kun ei riitä. Siitä oli kyllä helpompi toipua kuin tuosta lapsuuden traumasta.

Tämän palstan pahimpien kirjoitusten lukeminen..

Kotona ei koskaan kehuttu ja kannustettu, korkeintaan haukkuja sai kuulla. Yllättäen minusta kasvoi hullu, jolla ei ole itsetuntoa ja joka vaatii itseltään aina liikaa ajautuen töissäkin burnouttiin.