En aio ostaa vauvalleni vain "tyttöjen juttuja"...

Ihan normaalia nykyaikaa. Taisi olla iäkkäämpiä sukulaisia joiden kanssa puhuit? Kaikilla tuntemillani tyttölapsilla on esim. autoleluja, ja omalla pojallani mm. vauvanukke. Mitkä muut pikkulasten lelut edes ovat niin kovin sukupuolittuneita?

Meillä on vielä tyttö vasta muutaman kuukauden. Ns. tyttövaatteita (mekko tai jotain pinkkiä tms) ollaan kokeiltu muutamaan kertaan, mutta tuntuvat jotenkin ahdistavalta. Vähän kuin pukisi lapsensa pakolla burkhaan, bikineihin tms. Käytetään siksi neutraaleja vaatteita, ei siis myöskään mitään poikavärejä.

Varmasti kun tuosta vähän kasvaa ja innostuu itse leluista ja väreistä, niin päädytään täyspinkkiin hörhelöön. Sitä odotellessa...

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 17:12"]Ihan normaalia nykyaikaa. Taisi olla iäkkäämpiä sukulaisia joiden kanssa puhuit? Kaikilla tuntemillani tyttölapsilla on esim. autoleluja, ja omalla pojallani mm. vauvanukke. Mitkä muut pikkulasten lelut edes ovat niin kovin sukupuolittuneita?
[/quote]

Ovat kaikki melko vanhoja, varmaan osasyy tuohon suhtautumiseen.
Ja ei mun 2kk lapselle olekaan tarjolla mitään tosi sukupuolittuneita leluja, siksi puhuinkin että _aion_ ostaa tulevaisuudessa sukupuolineutraalisti juttuja. Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä selkeämmin on piirretty raja tyttöjen ja poikien juttujen välille.
ap

Se negatiivinen vastaanotto tuli varmaan sun omasta saarnavasta asenteestasi.

Meille tuli kolmen pojan jälkeen tyttö ja ajattelin just noin.

Mutta kun tyttöä kutsuttiin jatkuvasti "pikku mieheksi" ym kun oli veljensä vanhassa haalarissa, päätin et nyt riittää. En halunnut, että tyttöni kärsii siitä mitenkään. Iän karttuessa myös tyttö tykästyi juurikin pinkkiin ja röyhelöön ym tyttömäiseen. Eli sitä siis ostettiin. Käyttää tosin vielä nyt 6-vuotiaanakin välillä veljen vanhaa sinistä haalaria tmv ja se ei ole tytölle mikään ongelma.

Kaikenkaikkiaan olen erittäin tyytyväinen tyttööni ja siihen, että saa olla just mitä on. Eli välillä erittäin tyttömäinen ja välillä hälläväliä rymyliisa. 

Meidän yksi poika halusi muuten leikki-iässä pukeutua aina päästä varpaisiin punaiseen. Ja niitä sitten hälle ostettiin. Ja sit seuraava veli ei huolinut niitä lain...

Eli pue miten puet vauvan. Kunhan otat huomioon lapsen omat mieltymykset kun hieman kasvaa. Ja onko se nyt niin kauheaa jos lahjaksi saa vaaleanpunaista röyhelöä? Käytä niitä ja osta itse neutraalimpia.

Mäkin ajattelin aluksi, että ällöttää ne kaikki pinkit lahjat, mutta hyvin ne meni :D. Ja tyttömäisyys on in!

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 17:14"]Se negatiivinen vastaanotto tuli varmaan sun omasta saarnavasta asenteestasi.

 
[/quote]

Tuskinpa. Ihan vaan lapsen tavaroista puhuessani juttelin asiasta, minä siinä tilanteessa saarnaa sain. En muutenkaan ole kovin saarnaavaa tyyppiä.

Mun 3v tyttö tykkäsi yli kaiken traktoreista mutta myös mekoista. Niinpä hänellä oli usein traktorikuvioinen paita röyhelöhameen kanssa.

Ja leluista senverran, että eikös niitä kannata ostaa lapsen toiveiden mukaan? Vauvalelut nyt ovat sukupuolineutraaleja, mutta kasvaessaan jo 1-vuotiaat osaavat ilmaista hyvin mitä haluavat.

Ei kannata olla jyrkkää asennetta mihinkään suuntaan. Kivointa on uppoutua sen lapsen maailmaan josta lapsi tykkää :).

Kun meidän pojat oli pieniä, suorastaan ihastuin kaikkiin hirviöihin ja dinosauruksiin. Jotenkin jopa ällötti jotkut tyttöjen lelut. Sitten syntyi se tyttö ja tyttöjen lelut ovat aivan ihania. Ja pinkki :). 

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 17:22"]

Ja leluista senverran, että eikös niitä kannata ostaa lapsen toiveiden mukaan? Vauvalelut nyt ovat sukupuolineutraaleja, mutta kasvaessaan jo 1-vuotiaat osaavat ilmaista hyvin mitä haluavat.

Ei kannata olla jyrkkää asennetta mihinkään suuntaan. Kivointa on uppoutua sen lapsen maailmaan josta lapsi tykkää :).

Kun meidän pojat oli pieniä, suorastaan ihastuin kaikkiin hirviöihin ja dinosauruksiin. Jotenkin jopa ällötti jotkut tyttöjen lelut. Sitten syntyi se tyttö ja tyttöjen lelut ovat aivan ihania. Ja pinkki :). 

[/quote]

Ja siis ihan lasten mieltymyksistä. Sattui nyt vaan olemaan poikamaisia poikia ja tyttömäinen tyttö lelujen suhteen. Pehmoleluista ovat kaikki tykänneet aina.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 17:20"]Mun 3v tyttö tykkäsi yli kaiken traktoreista mutta myös mekoista. Niinpä hänellä oli usein traktorikuvioinen paita röyhelöhameen kanssa.
[/quote]

Ihana! :)

Nää on hauskoja!

Olen syntynyt 60-luvun alussa ja kummini - syntyneet 1920-luvulla - osti minulle tyttölapselle autoja, legoja, junaradan, rattikelkan jne. perinteisiä poikaleluja eikä kukaan kauhistellut sitä. Veljelläni oli nukke eikä veljestä tullut homoa.

Mistä te keksitte, että vanhemmat ihmiset olisi jotenkin sukupuoli-intoilijoita? Vielä 1950-luvulla oli varsin luontevaa, että naiset teki ns. miesten töitä ja päinvastoin. Tuntuu, että 1970-luvulla keksittiin, että hetkinen, meillähän on näitä miesten ja naisten ammatteja. Siihen asti nainen sahan kanssa metsätöissä ei ollut mikään ihmetys. Kodin sisällä työnjako ainakin maalla saattoi olla hyvinkin "epäperinteinen", vaikka on luotu kuvaa sukupuolittuneista käytänteistä.

Jos nainen mesoaa, että minäpä se ostan meidän tytölle auton leluksi, niin tuo kertoo  enemmän naisen pään sisällä olevista sukupuolistereotypioista kuin vanhempien ihmisten ajatuksista.

Mun täytyy sanoa että vaikka mulla on neljä lasta, ikäskaalassa 1v - 15v eli olen saanut omieni kasvua seuratessa nähdä sivusta monenmonta vauva- ja taaperoperhettä. Yhteenkään perheeseen en ole törmännyt missä tyttö olisi puettu pelkästään vaaleanpunaisiin tyttöunelmiin ja kaikki lelut olisivat "tyttöjen leluja". Mä jopa epäilen ettei tuollaisia perheitä taida olla muualla kuin joissain "vaaleanpanaista unelmaa"-blogeissa.

Olen käyttänyt tytöllä niin tyttöjen kuin poikien vaatteita. Osa saatuja, osa ostettuja. Samoin leluja olen hankkinut tytön omien kiinnostusten mukaan. Traktori ja kuorma-auto jo löytyy, mutta niin myös ym litteään ponyja ja hello kittya. Turha linjata etukäteen tai alleviivata unisex-aikomuksiaan. Kukin tekee tavallaan. Huomaat kyllä, että useimmat eivät ole niin tarkkoja sukupuolikasvattajia kuitenkaan.

En jaksanut lukea yhtään viestiä mutta tämä kaikki on äärifundamentalismifeminismin syytä joka syöttää tälläisiä juttuja. Aina ja tästä eteenpäinkin on eletty normaalisisti tekemättä numeroa itsestä tai muista ja ostettu niitä leluja ja vaatteita mitä huvittaa. Tää on joku punaviherfeminismikupla missä pojat ja tytöt jaetaan rajulla kädellä. Sitten kun tällästä harhauttavaa ajatusmanipulaatiota tarpeeksi toitotetaan niin sitten joku keksii huomiohuorata, että ei tee samalla tavalla miten nämä valheet väittävät. prkl

Mua ihmetyttää äidit, joiden mielestä tyttölapsen voi pukea siniseen, vihreää ja mustaan mutta EI missään nimessä pinkkiin..

Poikamme ollessa pieni ostimme hänelle nukkeja ja autoja. Nukeilla en muista hänen ikinä leikkineen, mutta kaikki joissa oli renkaat kiinnosti kovasti. Ensimmäinen sanansakin oli "rengas".

Mä en ymmärrä miten tästä sukupuolineutraalisuuden tavoittelusta on tullut joku hieno juttu.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 19:40"]Mä en ymmärrä miten tästä sukupuolineutraalisuuden tavoittelusta on tullut joku hieno juttu.
[/quote]

Tämä. Ja varsinkin kun oikeasti se meinaa vaan sitä että tytöille ei missään nimessä pueta pinkkiä. Pojille puetaan ihan sitä mitä yleensäkin, ihan normipunainen ei kyllä ole mikään "tyttöjen väri".

Äideillä on ihan liikaa aikaa nykyään korostaa "erikoisuuttaan".

Minä ainakin toivoin tiettyjä asioita kun tulin tiettyyn ikään, voi niitä kai poikajutuiksi sanoa. Ihan ok, jos ei nimenomaan osta poikajuttuja, mutta minusta olisi hyvä kannustaa tyttöä tai poikaa niissä jutuissa mitkä kiinnostavat.

Olen aika vapaan kasvatuksen saanut, eikä meidän perheessä korostettu mitenkään sukupuolia, minulla on sisko, mutta meitä ainakin kiinnosti ihan eri jutut. Joku voi toki sanoa, että yhteiskunta ja kaikki muut määrittävät meidän kiinnostuksen kohteet, mutta ei se ole koko totuus myös ihmisen luonne, temperanmentti ja monet muutkin asiat määrittelevät kiinnostusten kohteet.

Olisi ollut todella ikävää, jos minulta olisi kielletty jotain asioita vain sen takia koska olen poika ja koska jotkut asiat on poikien juttuja, sillä minä olin todella aktiviinen pieni pojankloppi joka rakasti liikkumista, varsinkin urheilua muiden kanssa. Jos minua olisi ruvettu kahlitsemaan ja kieltämään liikkuminen, kavereiden kanssa yhdessä olo ja tekeminen, olisin aivan varmasti ruvenut voimaan pahoin jossain vaiheessa, se olisi näkynyt minussa negatiivisesti sekä olisi jättänyt jäljet jopa aikuisiälle asti.