Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli vanhempien toteuttamasta väkivallasta?
17.01.2022 |
Olen 90-luvulla syntynyt lapsi. Koin fyysistä ja henkistä väkivaltaa vanhempieni taholta ihan pienestä täysi-ikäisyyteen asti. Ulkoisesti meidän kodin puitteet oli kunnossa, mutta kukaan ei tiennyt, mitä talon sisällä tapahtui. Vanhempani mm. heittivät minut jääkylmään suihkuun vaatteet päällä ja sen jälkeen minut jätettiin kylmään saunaan istumaan märissä vaatteissa. Uhattiin usein lyömisellä niin, että nyrkki oli lähes naamassa kiinni ja nostettiin ylös hiuksista roikkumaan samalla kun huudettiin pää punaisena. Koin myös vähättelyä, pilkkausta ja pelottelua.
Nyt vasta aikuisena olen ymmärtänyt, miten haitallinen lapsuuteni oli. Olen kärsinyt lukuisista mielenterveysongelmista ja käyttänyt suuren summan terapiaan. Silti en koe pääseväni eroon vihasta ja katkeruudesta vanhempiani kohtaan. Asiaa ei myöskään auta yhtään se, että vanhempani eivät koe tehneensä mitään väärää. Olemme siis edelleen yhteyksissä ja joka kerta heidän seurassaan muutun edelleen siksi pieneksi pelokkaaksi tytöksi, joka ei uskalla uhmata vanhempiaan rangaistuksen pelossa.
Onko kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia tai neuvoja, miten pääsisin tästä eteenpäin? Terapiassa olen tosiaan käynyt jo vuosia, mutta se ei tunnu vievän eteenpäin.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" muutun edelleen siksi pieneksi pelokkaaksi tytöksi, joka ei uskalla uhmata vanhempiaan rangaistuksen pelossa." Tuollaista myöskin muissa aikuisiän ihmissuhteissa, ainakin omalla kohdalla. Eli on liian kiltti.
Jep, ja sitten jälkikäteen sitä ihmettelee itseään, että miten en taaskaan uskaltanut avata suutani ja puolustautua. No, asia ja tilanne kerrallaan opettelua... pääasia kai tässä on, että on kuitenki pyrkimys tulla jämäkämmäksi ihmiseksi. Itsellä ehkä suurin ongelma on se, että pelkään suuttuessani sanovani liiankin napakasti ja sitten loukkaan muita, mikä ei ole tarkoitukseni. Tarkoitushan ainakin itselläni on vetää omia rajoja niin, että muihin ei satu, sillä tavalla jää itselle parempi mieli. Siksi joskus on helpompi vaieta tilanteessa :/
Mutta helposti käy niin, kun ei osaa pitää puoliaan tulee itselle vaikeuksia. Ja haluaa auttaa, niin on itse vaikeuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriöisten kanssa voi välillä olla itselle helpompaa, ettei katkaise suurieleisesti välejä heihin, jolloin avaa mahdollisuuden häirinnälle ja vihanpidolle vaan tapaa heitä mahdollisimman vähän ja neutraalisti, eikä näin ollen anna mitään tarttumapintaa mihinkään. Eivät voi nostaa äläkkää välirikosta koska sitä ei ole.. Tämä on kyllä niin tapauskohtaista, että toiselle ei voi mennä sanomaan mitä pitää tai ei pidä tehdä, itse se pitää saada arvioida, toki läheisten ja mahdollisen terapeutin tuella.
Kävin kerran psykoterapeuttia etsiessäni tutustumiskäynnillä ratkaisukeskeisyyteen suuntautuneella terapeutilla, joka ei todellakaan vakuuttanut ammattitaidollaan. Joulu oli lähestymässä ja totesin, että joulu ahdistaa, koska siihen liittyy meillä sukulaisilla käymistä ja se ei huvittaisi tietyistä syistä. Tämä terapeutti rupesi sormi pystyssä pätemään että "kuuleppas tyttö, sinä ET MENE. Sinun ei tarvitse. Sinä et mene ja sillä selvä".
Hänen tehtävä ei todellakaan ole komennella toista, vieläpä ns. altavastaajan asemassa olevaa avunhakijaa jota ei tunne ollenkaan! Nimenomaan itse pitää saada tehdä ratkaisut ja terapeutin on tarkoitus vain herätellä ajatuksia ja vaihtoehtoja. Olen ihan kykeneväinen itse päättämään, menemmekö jouluna mieheni kanssa pyörähtämään vanhemmillani vaiko ei. Saan itse valita kumpi on minulle itselleni psyykkisesti helpompaa, tehdä oharit ja eripuraa vai käväistä kylässä. Juu, en aloittanut terapiaa sillä terapeutilla vaan sain ihanan psykodynaamisen terapeutin ja joulun vierailukin sujui hyvin valitsemallani tavalla.
Otin kerran puheeksi vanhemilleni isäni väkivaltaisuuden ja äitini sivustakatsomisen ja hyväksynnän, jopa provosoinnin pahoinpitelyille. Vastaus oli naureskellen että olit sellainen tottelematon pieni riiviö. Eivät koe tehneensä mitään väärää. Kunnon etäisyys vanhempiin ja mahdollisesti muihin perheenjäseniin auttaa. Mutta vahinko on jo tapahtunut, monta vuotta kestää traumoista päästä yli ja ne muokkaa ja ohjaa elämää. Ihan sellainenkin asia kuin vanhempien tuen puuttuminen on iso asia kehittyvälle nuorelle. Se että tahallaan jätetään neuvomatta tai että jopa neuvotaan tahalleen niin että tulee vastoinkäymisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka se välirikko pelottaa, pelkäät ehkä vanhempien k0stoa, silti se joskus on pakko tehdä.
Mulla oli jo henki ja terveys vaarassa pahasti luonnevikaisen vaarallisen vanhemman kanssa. Viimeisillä voimilla sain välit jäihin ja onneksi sainkin. K0sto toki tuli niinkuin psykohulluilta aina, eli samantien marssi lakimiehen luo ja reki perinnöttömäksi. Mutta mulle se ja sama, mieluummin elossa ja terve, kuin että tulisi jotain perintöä.
Häirintää ja kiusaamista kesti vuoden verran ja sen jälkeen hiipui. Olen alkanut viimein toipua ja tulla onnelliseksi. Tämä ei olisi ollut mahdollista jos yhteydenpito (ja samalla siis alati jatkuva kaltoinkohtelu) olisi vaan edelleen jatkunut.En enää ikinä halua palauttaa välejä, en enää nyt, kun olen saanut onnellisuuden, ilon ja valon elämääni. Jos palaan entiseen (vanhempien vaikutuspiiriin) on siellä vain mustaa, synkkyyttä, kurjuutta ja henkistä väkivaltaa tulossa. Ei kiitos enää koskaan.
Perinnöttömäksi ei voi tehdä ilman todella vakavaa syytä. Esim. Rikos vanhempia kohtaan. Rintaperilliselle kuuluu lakiosa, oli mikä oli.
Kiitos kaikille kommenteista! Uhriposition tunnistan hyvin, ja siitä voisinkin ottaa enemmän selvää. Kiitos myös kaikille, jotka ovat jakaneet omia kokemuksiaan. On helpottavaa
(mutta todella surullista)kuulla, etten ole koke
musteni kanssa yksin. En usko, että vanhempani ovat läpeensä pahoja, koska olen nähnyt myös heidän inhimillisemmän puolen. Se tästä kaikesta tekikin/tekeekin ristiriitaista, koska käyttäytyminen on niin arvaamatonta... -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otin kerran puheeksi vanhemilleni isäni väkivaltaisuuden ja äitini sivustakatsomisen ja hyväksynnän, jopa provosoinnin pahoinpitelyille. Vastaus oli naureskellen että olit sellainen tottelematon pieni riiviö. Eivät koe tehneensä mitään väärää. Kunnon etäisyys vanhempiin ja mahdollisesti muihin perheenjäseniin auttaa. Mutta vahinko on jo tapahtunut, monta vuotta kestää traumoista päästä yli ja ne muokkaa ja ohjaa elämää. Ihan sellainenkin asia kuin vanhempien tuen puuttuminen on iso asia kehittyvälle nuorelle. Se että tahallaan jätetään neuvomatta tai että jopa neuvotaan tahalleen niin että tulee vastoinkäymisiä.
Lisäksi luonnehäiriö-vanhemmat usein toivoo lapsilleen pahaa. Mun vanhemmat aina vaikenee ja katsoo poispäin jos menestyn tai mulla menee hyvin. Mutta kun on kamalia vastoinkäymisiä ne on aivan innoissaan ja liekeissä, siis silkasta vahingonilosta. Ilkkuvat, nauravat ivanaurua, v*ttuilevat ja suorastaan lällättävät vahingoiniloissaan.
Ovat ilkkuneet esim kun sain potkut yt:ssä, sain keskenmenon, koin tapturman.
Sen sijaan vaikka lapsen saaminen, ylennys uralla, tutkinto tms, kaikki sanaakaan sanomatta ohitettiin eikä edes onniteltu.
Usein myös ääneen toivovat mulle pahaa, siis kumpa saisit potkut, ajaisitpa kolarin, tulisipa ero. Haluavat että lapsella menee huonosti ja lapsi kärsii.
Sairaitahan nuo on ja täysin sairaudentunnottomia, ei niiden kanssa voi edes puhua tuosta heidän epänormaalista käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille kommenteista! Uhriposition tunnistan hyvin, ja siitä voisinkin ottaa enemmän selvää. Kiitos myös kaikille, jotka ovat jakaneet omia kokemuksiaan. On helpottavaa
(mutta todella surullista)kuulla, etten ole koke
musteni kanssa yksin. En usko, että vanhempani ovat läpeensä pahoja, koska olen nähnyt myös heidän inhimillisemmän puolen. Se tästä kaikesta tekikin/tekeekin ristiriitaista, koska käyttäytyminen on niin arvaamatonta... -ap
Ymmärrän tuon tunteen ristiriitaisuudesta. Ei ole väärin eikä edes mahdotonta vihata ja välittää yhtäaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille kommenteista! Uhriposition tunnistan hyvin, ja siitä voisinkin ottaa enemmän selvää. Kiitos myös kaikille, jotka ovat jakaneet omia kokemuksiaan. On helpottavaa
(mutta todella surullista)kuulla, etten ole koke
musteni kanssa yksin. En usko, että vanhempani ovat läpeensä pahoja, koska olen nähnyt myös heidän inhimillisemmän puolen. Se tästä kaikesta tekikin/tekeekin ristiriitaista, koska käyttäytyminen on niin arvaamatonta... -ap
Se että tajuaa vanhempien olevan pahoja ihmisiä on itsessään traumaattista. Kannattaa ottaa etäisyyttä ja opetella kohtelemaan vanhempiaan sillä tapaa kuin ansaitsevat tulevan kohdelluiksi. Ei mitään erityiskohtelua ja etenkään ei pidä antaa enää vaikuttaa omaan elämään kun tajuaa ettei vanhemmilla ole hyvät aikeet. Voi olla kohtelias ja jos ne alkaa puhella tyhmiä juttuja voi ihan nauraa niiden jutuille ja sanoa vastaankin. Väittely ja riitely ei mitään auta. Hulluille ei auta järkeily.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka se välirikko pelottaa, pelkäät ehkä vanhempien k0stoa, silti se joskus on pakko tehdä.
Mulla oli jo henki ja terveys vaarassa pahasti luonnevikaisen vaarallisen vanhemman kanssa. Viimeisillä voimilla sain välit jäihin ja onneksi sainkin. K0sto toki tuli niinkuin psykohulluilta aina, eli samantien marssi lakimiehen luo ja reki perinnöttömäksi. Mutta mulle se ja sama, mieluummin elossa ja terve, kuin että tulisi jotain perintöä.
Häirintää ja kiusaamista kesti vuoden verran ja sen jälkeen hiipui. Olen alkanut viimein toipua ja tulla onnelliseksi. Tämä ei olisi ollut mahdollista jos yhteydenpito (ja samalla siis alati jatkuva kaltoinkohtelu) olisi vaan edelleen jatkunut.En enää ikinä halua palauttaa välejä, en enää nyt, kun olen saanut onnellisuuden, ilon ja valon elämääni. Jos palaan entiseen (vanhempien vaikutuspiiriin) on siellä vain mustaa, synkkyyttä, kurjuutta ja henkistä väkivaltaa tulossa. Ei kiitos enää koskaan.
Perinnöttömäksi ei voi tehdä ilman todella vakavaa syytä. Esim. Rikos vanhempia kohtaan. Rintaperilliselle kuuluu lakiosa, oli mikä oli.
Toki tiedän tän mutta se ei tule automaattisesti vaan testamentti pitää riitauttaa. Testamentti on kuitenkin tehty niin että minut suljetaan kokonaan ulos perinnöstä. Mä sit joko hyväksyn sen tai riitautan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka se välirikko pelottaa, pelkäät ehkä vanhempien k0stoa, silti se joskus on pakko tehdä.
Mulla oli jo henki ja terveys vaarassa pahasti luonnevikaisen vaarallisen vanhemman kanssa. Viimeisillä voimilla sain välit jäihin ja onneksi sainkin. K0sto toki tuli niinkuin psykohulluilta aina, eli samantien marssi lakimiehen luo ja reki perinnöttömäksi. Mutta mulle se ja sama, mieluummin elossa ja terve, kuin että tulisi jotain perintöä.
Häirintää ja kiusaamista kesti vuoden verran ja sen jälkeen hiipui. Olen alkanut viimein toipua ja tulla onnelliseksi. Tämä ei olisi ollut mahdollista jos yhteydenpito (ja samalla siis alati jatkuva kaltoinkohtelu) olisi vaan edelleen jatkunut.En enää ikinä halua palauttaa välejä, en enää nyt, kun olen saanut onnellisuuden, ilon ja valon elämääni. Jos palaan entiseen (vanhempien vaikutuspiiriin) on siellä vain mustaa, synkkyyttä, kurjuutta ja henkistä väkivaltaa tulossa. Ei kiitos enää koskaan.
Perinnöttömäksi ei voi tehdä ilman todella vakavaa syytä. Esim. Rikos vanhempia kohtaan. Rintaperilliselle kuuluu lakiosa, oli mikä oli.
Kuule, et taida olla mikään lakituntija. Vanhempi voi tehdä ihan millaisen testamentin vaan, vastoin lakia, vastoin oikeuskäytäntöä. Ja se menee vielä läpi ellei se lapsi riitauta.
Mulle on tehty myös tuollainen perinnöstä ulos sulkeminen, tuo on narsistien ”vakiosetti” omalle syntipukkilapselle. Mulla on jo lakimies katsottu eli aion riitauttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka se välirikko pelottaa, pelkäät ehkä vanhempien k0stoa, silti se joskus on pakko tehdä.
Mulla oli jo henki ja terveys vaarassa pahasti luonnevikaisen vaarallisen vanhemman kanssa. Viimeisillä voimilla sain välit jäihin ja onneksi sainkin. K0sto toki tuli niinkuin psykohulluilta aina, eli samantien marssi lakimiehen luo ja reki perinnöttömäksi. Mutta mulle se ja sama, mieluummin elossa ja terve, kuin että tulisi jotain perintöä.
Häirintää ja kiusaamista kesti vuoden verran ja sen jälkeen hiipui. Olen alkanut viimein toipua ja tulla onnelliseksi. Tämä ei olisi ollut mahdollista jos yhteydenpito (ja samalla siis alati jatkuva kaltoinkohtelu) olisi vaan edelleen jatkunut.En enää ikinä halua palauttaa välejä, en enää nyt, kun olen saanut onnellisuuden, ilon ja valon elämääni. Jos palaan entiseen (vanhempien vaikutuspiiriin) on siellä vain mustaa, synkkyyttä, kurjuutta ja henkistä väkivaltaa tulossa. Ei kiitos enää koskaan.
Perinnöttömäksi ei voi tehdä ilman todella vakavaa syytä. Esim. Rikos vanhempia kohtaan. Rintaperilliselle kuuluu lakiosa, oli mikä oli.
Kuule, et taida olla mikään lakituntija. Vanhempi voi tehdä ihan millaisen testamentin vaan, vastoin lakia, vastoin oikeuskäytäntöä. Ja se menee vielä läpi ellei se lapsi riitauta.
Mulle on tehty myös tuollainen perinnöstä ulos sulkeminen, tuo on narsistien ”vakiosetti” omalle syntipukkilapselle. Mulla on jo lakimies katsottu eli aion riitauttaa.
Puolensa joutuu nykyään pitämään myös ahneita sisaruksia vastaan, jotka aloittaa kotiin vedon jo vanhempien eläessä. Hyvä juristi jolla on hyvät näytöt on tarpeen nykyään kun on kyse perinnönjaosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahaako te ihmiset vaan mietitte. Eikö omalla hyvinvoinnilla ole enemmän arvoa. Juristi tarkistamaan asiat perinnönjaossa sitten joskus. Siihen asti kohtelias etäisyys kamaliin vanhempiin. Itse on lopulta vastuussa omasta hyvinvoinnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka se välirikko pelottaa, pelkäät ehkä vanhempien k0stoa, silti se joskus on pakko tehdä.
Mulla oli jo henki ja terveys vaarassa pahasti luonnevikaisen vaarallisen vanhemman kanssa. Viimeisillä voimilla sain välit jäihin ja onneksi sainkin. K0sto toki tuli niinkuin psykohulluilta aina, eli samantien marssi lakimiehen luo ja reki perinnöttömäksi. Mutta mulle se ja sama, mieluummin elossa ja terve, kuin että tulisi jotain perintöä.
Häirintää ja kiusaamista kesti vuoden verran ja sen jälkeen hiipui. Olen alkanut viimein toipua ja tulla onnelliseksi. Tämä ei olisi ollut mahdollista jos yhteydenpito (ja samalla siis alati jatkuva kaltoinkohtelu) olisi vaan edelleen jatkunut.En enää ikinä halua palauttaa välejä, en enää nyt, kun olen saanut onnellisuuden, ilon ja valon elämääni. Jos palaan entiseen (vanhempien vaikutuspiiriin) on siellä vain mustaa, synkkyyttä, kurjuutta ja henkistä väkivaltaa tulossa. Ei kiitos enää koskaan.
Perinnöttömäksi ei voi tehdä ilman todella vakavaa syytä. Esim. Rikos vanhempia kohtaan. Rintaperilliselle kuuluu lakiosa, oli mikä oli.
Kuule, et taida olla mikään lakituntija. Vanhempi voi tehdä ihan millaisen testamentin vaan, vastoin lakia, vastoin oikeuskäytäntöä. Ja se menee vielä läpi ellei se lapsi riitauta.
Mulle on tehty myös tuollainen perinnöstä ulos sulkeminen, tuo on narsistien ”vakiosetti” omalle syntipukkilapselle. Mulla on jo lakimies katsottu eli aion riitauttaa.
Puolensa joutuu nykyään pitämään myös ahneita sisaruksia vastaan, jotka aloittaa kotiin vedon jo vanhempien eläessä. Hyvä juristi jolla on hyvät näytöt on tarpeen nykyään kun on kyse perinnönjaosta.
Tämä. Narsistilla on liki aina kultalapsi (suosikki) ja syntipukki (inhokki). Oma narsku-vanhempi ilmoitti että pitää huolen että kaikki omaisuus on suosikkilapselle siirretty ennen kuolemaa ja kuolinpesään jää vain hautajaiskulut. Eli tekee sillä lailla perinnöttömäksi.
Kaikenlaista siirtelee sisarukselle, esim on lahjoitettu jo mökki, metsätila, ostettu useampi uusi auto, ja nyt sitten sijoitusasuntoa siirrellään.
Tuolle ei voi tehdä mitään, ennenkuin ehkä sit kuoleman jälkeen. Voi yrittää vaatia että suosikin saamat lahjat otettaisiin osaksi perintöä.
Kyllä luonnevikaiset keinon keksii millä syntipukkia rangaistaan vielä haudan takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rahaako te ihmiset vaan mietitte. Eikö omalla hyvinvoinnilla ole enemmän arvoa. Juristi tarkistamaan asiat perinnönjaossa sitten joskus. Siihen asti kohtelias etäisyys kamaliin vanhempiin. Itse on lopulta vastuussa omasta hyvinvoinnista.
En mieti ensisijaisesti rahaa mutta en voi kiistää etteikö kiukuta kun sisarus on saanut jo parisataatuhatta euroa lahjoina. Mä en ole saanut mitään, koskaan, siis sen jälkeen kun täytin 18.
Minun lapsuus koostui fyysisestä, henkisestä ja seksuaalisesta väkivallasta. Väkivaltaisia oli niin vanhemmat kuin vanhemmat sisarukseni minua kohtaan. Minua vaan vihattiin ja kaikille oli ok se viha purkaa minuun.
18-vuotiaana kotoa poismuuttaessa olin varmasti sekaisin kuin seinäkello. Halusin vain kuolla ja yritinkin. Onneksi epäonnistuin. Vuosi meni haahuillessa, mutta onneksi tapasin myös ihania ihmisiä (naapureita yms.) ja sain ekaa kertaa elämässä kehuja. Kehuja, jotka saatoin uskoa kun kukaan ei samana iltana murentanut minua.
Lopulta päätin, että ne ihmiset pilasivat lapsuuteni, mutta en anna heidän pilata myös aikuisuuttani. Aloin pyrkiä kohti unelmiani. Hain sen aikaiseen unelmieni työpaikkaan, muutin uuteen kaupunkiin ja kivaan asuntoon. Tutustuin uusiin ihmisiin ja paikkoihin. Perustin lopulta oman perheen (lapsuuden unelmani) ja hain opiskelemaan yliopistoon. Seuraavaksi alkamassa oman talon rakennus. Kohta 10 vuotta aikaa kotoa poismuutosta ja olen onnellinen. Olen saavuttanut unelmani, vaikka eihän se helppoa ole ollut.
Lapsuudestani en hyvää saa ja sen kanssa oli vain opittava elämään. Päästettävä irti menneistä ja tavoiteltava omia unelmiaan. Rakennettava ihana elämä itselle.
Normaalien vanhempien lapset ei osaa villeimmissä mielikuvissakaan edes ajatella sitä, miten epäreiluja ja lapsiaan kiusaavia luonnevikaiset on. Tuo on erittäin yleistä (ja samalla vaiettu tabu) että vanhemmat uhkailee ja kiristää perinnöllä ja usein tekee kiusallaan tai vallankäyttöään yhden lapsista perinnöttömäksi.
Meillä minä olen lapsista ahkerin, koulutetuin, avulias, ystävällinen ja asiani itse hyvin hoitanut - ja silti olen se narsistin syntipukki jota syytetään kaikesta, jonka niskaan kaadetaan kaikkien vihat ja kaikki paskat ja jonka olemassaolo kostetaan myös perinnöttä jättämisellä.
Sitten se hunsvottisisarus on se suosikki joka tulee saamaan kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsuus koostui fyysisestä, henkisestä ja seksuaalisesta väkivallasta. Väkivaltaisia oli niin vanhemmat kuin vanhemmat sisarukseni minua kohtaan. Minua vaan vihattiin ja kaikille oli ok se viha purkaa minuun.
18-vuotiaana kotoa poismuuttaessa olin varmasti sekaisin kuin seinäkello. Halusin vain kuolla ja yritinkin. Onneksi epäonnistuin. Vuosi meni haahuillessa, mutta onneksi tapasin myös ihania ihmisiä (naapureita yms.) ja sain ekaa kertaa elämässä kehuja. Kehuja, jotka saatoin uskoa kun kukaan ei samana iltana murentanut minua.
Lopulta päätin, että ne ihmiset pilasivat lapsuuteni, mutta en anna heidän pilata myös aikuisuuttani. Aloin pyrkiä kohti unelmiani. Hain sen aikaiseen unelmieni työpaikkaan, muutin uuteen kaupunkiin ja kivaan asuntoon. Tutustuin uusiin ihmisiin ja paikkoihin. Perustin lopulta oman perheen (lapsuuden unelmani) ja hain opiskelemaan yliopistoon. Seuraavaksi alkamassa oman talon rakennus. Kohta 10 vuotta aikaa kotoa poismuutosta ja olen onnellinen. Olen saavuttanut unelmani, vaikka eihän se helppoa ole ollut.
Lapsuudestani en hyvää saa ja sen kanssa oli vain opittava elämään. Päästettävä irti menneistä ja tavoiteltava omia unelmiaan. Rakennettava ihana elämä itselle.
Oletko yhä vanhempiesi kanssa väleissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsuus koostui fyysisestä, henkisestä ja seksuaalisesta väkivallasta. Väkivaltaisia oli niin vanhemmat kuin vanhemmat sisarukseni minua kohtaan. Minua vaan vihattiin ja kaikille oli ok se viha purkaa minuun.
18-vuotiaana kotoa poismuuttaessa olin varmasti sekaisin kuin seinäkello. Halusin vain kuolla ja yritinkin. Onneksi epäonnistuin. Vuosi meni haahuillessa, mutta onneksi tapasin myös ihania ihmisiä (naapureita yms.) ja sain ekaa kertaa elämässä kehuja. Kehuja, jotka saatoin uskoa kun kukaan ei samana iltana murentanut minua.
Lopulta päätin, että ne ihmiset pilasivat lapsuuteni, mutta en anna heidän pilata myös aikuisuuttani. Aloin pyrkiä kohti unelmiani. Hain sen aikaiseen unelmieni työpaikkaan, muutin uuteen kaupunkiin ja kivaan asuntoon. Tutustuin uusiin ihmisiin ja paikkoihin. Perustin lopulta oman perheen (lapsuuden unelmani) ja hain opiskelemaan yliopistoon. Seuraavaksi alkamassa oman talon rakennus. Kohta 10 vuotta aikaa kotoa poismuutosta ja olen onnellinen. Olen saavuttanut unelmani, vaikka eihän se helppoa ole ollut.
Lapsuudestani en hyvää saa ja sen kanssa oli vain opittava elämään. Päästettävä irti menneistä ja tavoiteltava omia unelmiaan. Rakennettava ihana elämä itselle.
Oletko yhä vanhempiesi kanssa väleissä?
Toinen kuollut ja toinen elossa, jonka kanssa ollaan tekemisissä, mutta etäisiä. Puhutaan hyvin pinnallisia asioita, ja lähinnä puhelimessa 5min parin kuukauden välein.
Sisaruksistani tekemisissä olen ainoastaan minua nuoremman kanssa, jonka kanssa meillä ollut aina hyvä (väkivallaton & normaali) sisarussuhde. Rankkaa oli silloin kun hän oli alaikäinen ja vanhempani estivät minulta yhteydenpidon hänen kanssaan jos en ollut tekemisissä heidän kanssaan.
Muihin sisaruksiin olen katkaissut välit. Yhden kanssa yritin pitkään, kun meillä oli samanlaiset elämäntilanteet, mutta se sama lapsuudenmeno (henkisesti ilman fyysistä väkivaltaa aikuisiällä) jatkui ja hän oli kaikista saavutuksistani niin katkera, että en vain enää jaksanut yrittää. Välit on katki ja onnellinen olen siitä. Olisi vain pitänyt katkaista välit kaikkiin jo silloin 18-vuotiaana, niin monelta murheelta, arvostelulta ja lupauksen perumiselta olisin välttynyt.
Vierailija kirjoitti:
Normaalien vanhempien lapset ei osaa villeimmissä mielikuvissakaan edes ajatella sitä, miten epäreiluja ja lapsiaan kiusaavia luonnevikaiset on. Tuo on erittäin yleistä (ja samalla vaiettu tabu) että vanhemmat uhkailee ja kiristää perinnöllä ja usein tekee kiusallaan tai vallankäyttöään yhden lapsista perinnöttömäksi.
Meillä minä olen lapsista ahkerin, koulutetuin, avulias, ystävällinen ja asiani itse hyvin hoitanut - ja silti olen se narsistin syntipukki jota syytetään kaikesta, jonka niskaan kaadetaan kaikkien vihat ja kaikki paskat ja jonka olemassaolo kostetaan myös perinnöttä jättämisellä.
Sitten se hunsvottisisarus on se suosikki joka tulee saamaan kaiken.
Muuten totta, mutta perinnön osalta ei lakiosaa voi muuttaa. Se on laissa. Voi hullu kirjoitella jotain testamentteja, mutta kannattaa perinnönjaossa pitää puolensa.
Ei kai siitä menneisyydestä mitenkään eroon pääse, mutta eteenpäin voi päästä. Oletkin jo ottanut etäisyyttä, mikä on pelkästään hyvä asia. Seuraava juttu olisi se, ettet anna mitään tarttumapintaa heille. Jos jotain kysytään, niin käännä asia heitä kohti. Ihmiset rakastavat puhua itsestään, harva edes tajuaa, ettei tiedä toisesta oikeasti mitään.