Lasten käytöstavoista
Neuvoja kaipaan. Ollaan uusperhe, jossa minä ja eskari-ikäinen tyttöni asutaan avomiehen ja tämän 5- ja 7-vuotiaiden lasten kanssa. Asia, mikä itseäni on jo jonkin aikaa vaivannut, on se, etteivät miehen lapset vastaa tervehdykseen. Siis jos vaikka tulen kotiin tai vastaavasti lähden kotoa ja sanon heipat, niin lapset eivät useinkaan vastaa tervehdykseen. Sama aamulla, kun sanon huomenta. Itse tulkitsen tuollaisen huonona käytöksenä, ja pidän itsestäänselvyytenä oman tyttöni kohdalla, että tervehdykseen vastataan. Mies ei tunnu kiinnittävän asiaa mitään huomiota, vaikka ollut läsnä näissä tilanteissa. Kysymys kuuluukin, että ylireagoinko nyt mielestänne tässä asiassa, kun jurppii niin kovasti? Tekisi todella mieleni ottaa asia puheeksi, mutta tuntuu tyhmältä, kun mies kuitenkin on tietoinen tästä eikä itse "ojenna" lapsia.
Kommentit (28)
Nro 22: Miten mies/lasten isä suhtautuu tuohon lasten käytökseen? Meidän tapauksessa siis mies tuskin tajuaa, että koen tuon tervehdykseen vastaamattomuuden loukkaavana ja huonona käytöksenä. Jos tietäisi, mainitsisi asiasta lapsille varmasti itsekin.
Kyllä mä ap:n tilanteessa juttelisin rauhassa lapsille. Sanoisin vaikka että "huhuu, onko täällä ketään?" kun eivät vastaa, kertoisin että siitä tietää että joku on läsnä. Ja sanoisin että kun toinen tervehtii niin on kohteliasta tervehtiä takaisin, niin kuuluu tehdä, ja minua ilahduttaisi että niin tehtäisiin.
Jos rupeaa jotain "miksi ette osaa tervehtiä" jne, tai antaa ärsytyksen nousta niin voi helpommin tulla miehenkin kanssa suukopua aiheesta..
Mun kummipoika ei ennen tervehtinyt ja mä kyllä kerroin hänelle että se tuntuu musta hassulle. Nykyään tervehtii itse :)
On ää-rimmäisen mölliä olla vastaamatta tervehdykseen. Jotain tapoja voi vaatia vaikka kuinka olisit "vain" äitipuoli.
Ehdottomasti olet oikealla asialla kun vaadit pientä peruskohteliaisuutta. Ihan lasten oman pärjäämisen kannalta on hyvä osata tuollainen yksinkertainen käytöstapa.
Nro 22 täällä...juu, eipä minunkaan mies tunnu tietävän, miten pahalta tuntuu, kun omassa kodissa on ihmisiä, jotka kohtelevat kuin ilmaa vaan. Olen tästä hänelle puhunut, tuloksena on ollut loukkaantuminen ja lasten puolustelu. Nykyisin ajattelen, että onneksi eivät ole minun lapsia.
Kyllä'siperia opettaa' nämäkin lapset käyttäytymään ;)
Miksi ap ei voisi keskustella miehensä kanssa pelisäännöistä? Mieskin saattaa todeta, että ap:n lapselle tarvitaan kuria, koska tämä tekee asioita, jotka miehen mielestä ei ole OK ja silloin saadaan kaikki lapset samalle viivalle. Miehen lapsilta vaaditaan tervehtimistä ja ap:n lapselta rauhallisuutta ja hiljaisuutta. Ei voida lähteä siitä, että yksi lapsista saa metelöidä vain sen varjolla, että hänellä on tämä temperamentti.
Meilläkin on 5- ja 7-vuotiaat lapset ja he ovat vasta aika viime aikoina alkaneet vastailla tervehdyksiin. Ei tulisi mieleenkään vaatia tuollaista kuin kaivoon kannettua vettä, vaan huolehtia, että lapsilla on niin mukava olla ja he pitävät minusta että vaikkapa haluavat tervehtiä. Siis noin pieninä. Ihan turhaa odottaa mitään pokkurointia tuon ikäisiltä, itse ainakin koitan pitää lasten sydämet niin puhtaina kuin mahdollista niin pitkään kuin mahdollista myrkyttämättä heidän mieltään tuollaisella, että aletaan haukkua, kun eivät ole kohteliaita. Minusta siinä on iso ristiriita.
11-12-vuotiaat alkavat olla sitten asia erikseen. Että voi alkaa jo vaatiakin, vaikka lapset ei luonnostaan sitä ymmärtäisikään.
Jännä, että osa on tehnyt automaattisesti musta "ilkeän äitipuolen". Täytyy kuitenkin huomauttaa, että minä olen meistä aikuisista se, joka on aktiivisemmin yrittänyt laatia yhteiset pelisäännöt ja pitää lapset saman arvoisessa asemassa keskenään. Mulla myös on selvästi lämpimämmät välit miehen lapsiin, kuin miehellä mun lapseen. Mutta eipä siitä sen enempää. Täytyy ystävällisesti lapsille huomauttaa tästä tervehtimisestä tai ottaa asia miehen kanssa puheeksi. Kiitos asiallisesti vastanneille. :)
Samassa sopassa aloittaneen kanssa. Miehen lapset tulossa viikoloppuna meille isäänsä tapaamaan. Ei tervehditä tullessa,ei aamuisin ltaisin toivotella öitä. ei kiitetä mistään, ruokaillessa hihitellään ja kontataan pöydän alla (nuorin 9v). Olen aivan ilmaa heille. Äidiltä kysytään voiko lähteä ulos, saunaan ja mitä ruokaa saavat syödä. Jos yritän keskustella heidän kanssa , ei vastata (vanhin lukiossa). Nyt muutamana kertana olen toiminut samoin, olkoot omissa oloissaan.