Jos olisit koko elämän saman ikäinen, minkä ikäinen haluaisit olla?
Itse haluaisin olla lapsi, sanotaanko vaikka 10v.
Lapsuus on ainoa aika jolloin ole kokenut paljon ja olen ollut varmasti aika onnellinen, vaikka sitten on kaikkea ikävääkin sattunut. Aina kuitenkin oli vilkas mielikuvitus ja seikkailuja riitti ulkona ja sisälläkin, vaikka ihan kirjoja lukemalla.
Jaksoi juosta ja oli terve. Kesällä juostiin rantaan ja talvella pulkkamäkeen.
Välillä näen unta juoksemisesta.
Ruoka tuli valmiina eteen, hyviä namuja sai kiskalta.
Oi niitä aikoja.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
34v.
olin silloin henkisesti aikuisuuden kynnyksellä, jota norm. ihmiset päälle parikymppisenä,
ja olin unelmia täynnä ja elämänjanoa.Myös kroppa oli silloin sitkein, vahvin ja kestävin.
N50
Etkö enää ole ?
20-vuotias.
Silloin miehet maksoivat minulle seksistä.
Nyt olen jo 40v mies.
Nyt 43-vuotias, bisnekset sujuu ja kuntokin on vallan mainio. Paremmin nyt menee kuin koskaan aiemmin elämässä, eli sanon 43-vuotias. Toisaalta en haluaisi lukita vastausta, koska ehkä ensi vuonna tai sitä seuraavana menee vielä paremmin. Noh, aika näyttää.
65v9kk, kun olisin juuri jäänyt eläkkeelle. Minulle tuo on enemmän elämäntilanne- kuin ikäkysymys.
34. Opinnot takana, ura hyvässä nosteessa, innostava työ ja palkkakin jo ihan kohtuullinen. Olin myös ulkonäöllisesti parhaimmillani omiin silmiini.
Lapsi en olisi ikimaailmassa, se oli elämäni kamalinta aikaa. Muut määräsivät kaikesta. Parikymppinen taas en jaksaisi koko loppuelämää olla, kaikki oli liian vaiheessa vielä ja oli aika raskasta tehdä töitä opintojen ohella.
27. Ei lapsi eikö nuori. Aikuinen, mutta ei vanha.
6-vuotias. Parhain leikkilandia ikäkausi, kun ei vielä tarvitse tehdä läksyjä ja töitä. Leikkiminen on työsi. 😊
Vierailija kirjoitti:
35
Miksi ihmeessä moni haluaa olla kolmekymppinen.
Kaikkein stressaavin ja typerin ikä ikinä. Ellei lasketa parikymppisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
34v.
olin silloin henkisesti aikuisuuden kynnyksellä, jota norm. ihmiset päälle parikymppisenä,
ja olin unelmia täynnä ja elämänjanoa.Myös kroppa oli silloin sitkein, vahvin ja kestävin.
N50Etkö enää ole ?
En. En uskalla enää toivoa mitään hyvää elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
35
Miksi ihmeessä moni haluaa olla kolmekymppinen.
Kaikkein stressaavin ja typerin ikä ikinä. Ellei lasketa parikymppisyyttä.
Ei ollut minulle mitenkään stressaavaa, päinvastoin. Miksi se oli sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Parikymppinen taas en jaksaisi koko loppuelämää olla, kaikki oli liian vaiheessa vielä ja oli aika raskasta tehdä töitä opintojen ohella.
Jos olisit läpi elämäsi parikymppinen, niin ethän sä aina opiskelisi. Kävisit koulut ja siirtyisit työelämään - ja olisit edelleen parikymppinen. Etenisit uralla vuosikymmenien aikana - ja olisit edelleen parikymppinen.
oikaisu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikymppinen taas en jaksaisi koko loppuelämää olla, kaikki oli liian vaiheessa vielä ja oli aika raskasta tehdä töitä opintojen ohella.
Jos olisit läpi elämäsi parikymppinen, niin ethän sä aina opiskelisi. Kävisit koulut ja siirtyisit työelämään - ja olisit edelleen parikymppinen. Etenisit uralla vuosikymmenien aikana - ja olisit edelleen parikymppinen.
Kyllä tässä nyt elämänvaiheeseen juuttumisesta mielestäni kysytään, ei mistään vanhenemattomuusilmiöstä. Kaikki on vastanneet sen mukaan, että puhutaan elämänvaiheesta. Vai ajattelitko että kuusivuotias lapsikin siirtyy työelämään?
34v.
olin silloin henkisesti aikuisuuden kynnyksellä, jota norm. ihmiset päälle parikymppisenä,
ja olin unelmia täynnä ja elämänjanoa.
Myös kroppa oli silloin sitkein, vahvin ja kestävin.
N50