Lue keskustelun säännöt.
Anoppi kysyi, mitä lapsemme haluaisi syntymäpäivälahjaksi?
20.09.2006 |
Sanoin,että leluja ja kirjoja on niin paljon, että mielellään esim. Eccon goretexkengät tai uusi marimekon kylpytakki, jotka oikeasti ovat ostoslistallamme. Anoppi siitä loukkaantui. Olisi varmaan, toivonut, että olisin sanonut, ettei me mitään tarvita ja sitten olisi voinut tuoda tarjoustalon -70% loppualesta haalitun hiekkaleikkisetin. Nyt hän on esittänyt asian miehelleni niin, että minä vaadin moisia kalliita lahjoja ja hänellä on niitä niin vaikea löytää (juu, varmasti hirveän vaikeaa, kun Hgissä keskustassa asuu, eikä rahasta ole pulaa. ;-).
Kommentit (60)
Jos kerran tiesit et anoppi ostaa tarjoustalo tavaraa niin miksi edes pyysit noita kalliita lahjoja? OLisit suoraan pyytäny rahana ja sanonut että ostatte sillä rahallaa kengät tai jotain...
Järjen köyhyyttä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sinun olisi pitänyt se ymmärtää eikä toivoa mitään kallista, vaikka anopilla ehkä olisikin siihen varaa.
Anoppisi myös ehkä haluaisi ostaa lahjan jota lapsesi toivoo eikä mitä sinä toivot lapsellesi. Lapsesi olisi ehkä ollut onnesta soikeana -70% ale hiekkalaatikkoleluista.
Lepytä anoppi kertomalla lapsen uutena toiveena joku todella halpa lelujuttu (riippumatta siitä, että se hajoaa/menettää kiinnostavuutensa kahdessa päivässä).
Vaikka sinun vanhempasi ostavat kalliita (60-80¿) lahjoja lapsenlapsillensa ei hyvätuloisella anopillasi ole siihen mitään velvollisuutta.
jos itse joskus olen mummo, en todella halua osallistua pikku summalla johonkin isompaan lahjaan, joka ei edes ole lapsen toivoma.
Ostaisin mielummin vaikka jotain tarroja, saippuakuplia, korun tms. silla parilla kympilla. Haluaisin antaa jotain ihan vain minulta ja jotain mista lapsenlapselleni on iloa, vaikka vahan kraasaa olisikin. Ehka anoppisi ajattelee samalla tavalla, mutta sanoo syyksi tuon hinnan. 80¿ on kylla aika kallis lahja.
Soita anopille ja sano, etta et ajatellut asiaa kun niin yhtakkia tuli kysymys ja sanoit vain lahjat, jotka itse ajattelitte ostaa ja sano, etta lapsi varmasti on iloinen jos saa vaikka jonkun pienen lelun. Jos lapsella ei ole sellaista isoa haravaa, voisitte vaikka sellaisen toivoa nain syksylla lehtien haravoimista varten. On halpa ja kiva lahja.
Meillä tapahtui näin: Kerroin anopille, että kuinka huvittavaa ja toisaalta hienoakin, että meidän kohta 3v. lapsi on toivonut jo 2½v lähtien linnaa. Että ostamme sen nyt sit 3v. synttärilahjaksi, kun on niin toivonut.
Anoppi siihen, että hän ehdottomasti haluaa ostaa sen. Minä sitä kieltelemään, että ei tarvii, kun on niin kalliskin.
Anoppi vaati, että hän saa sen ostaa.
Jonkin ajan kuluttua anoppi soittaa mulle tohkeissaan, että nyt on se paloasema ostettu! Mä olin ihan, että TÄH!!!! Enkä oikein saanut sanaa suustani. Onneksi mieheni tajusi, että meille ei todellakaan mahdu isoa linnaa (joka oli se suuri toive) sekä isoa paloasemaa ja sanoi äidilleen, että kun kerran väenvängällä halusit ostaa sen linnan, niin olisit ostanut sen eikä mitään paloasemaa.
No, tilanteesta selvittiin niiin, että anoppi marssi kauppaan takas ja vaihtoi sen siihen linnaan (linnat oli loppu siksi oli ostanut paloaseman, mutta kauppa tilasi hänelle sen linnan) + sain kuulla pitkään marmatusta siitä, kuinka hän ei osaa ostaa oikeanlaisia lahjoja.....
Tsemppiä, toivottavasti tilanne selviää!!!!
Jos menee kysymään, niin silloin kannattaa sanoa jokin summa, eikä loukkaantua liian kalliista ehdotuksista. Mun mielestä tuo kenkien summa ei kyllä ole mikään kallis isovanhemmilta. Mutta meidän isovanhemmilla ei olekaan montaa lasten lasta eli ostavat lahjoiksi aina tuon tyyppisiä.
Jos anoppi on kerran varakas, niin hiivattiako pihtailee tai miksi ihmeessä piti mennä kysymään lahjatoivetta. Haluaa olla vissiin periaatteesta hankala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta oli erittäin fiksua toivoa jotain tarpeellista eikä krääsää jota on nurkat pullollaan. Ei sinun tarvitse anoppia lepytellä. Soita sille, ja sano, että miehesi kertoi mitä hän oli sanonut. Sitten selität ,että kun hän kerta kysyi, niin pyysit koska ovat ostoslistalla teillä jokatapauksessa. Mutta voit sitten kertoa myöskin jonkun halvemman lahja toiveen samalla. Luulisi muijan menevän itseensä ja tajuavan kuinka niuho on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Jos menee kysymään, niin silloin kannattaa sanoa jokin summa, eikä loukkaantua liian kalliista ehdotuksista. Mun mielestä tuo kenkien summa ei kyllä ole mikään kallis isovanhemmilta. Mutta meidän isovanhemmilla ei olekaan montaa lasten lasta eli ostavat lahjoiksi aina tuon tyyppisiä.
Jos anoppi on kerran varakas, niin hiivattiako pihtailee tai miksi ihmeessä piti mennä kysymään lahjatoivetta. Haluaa olla vissiin periaatteesta hankala.
Niin mitä sinä sitten vastaamaan mitä SINÄ hänelle haluaisit?
Kyllä minä ainakin ostaisin mieluummin sellaisen lahjan, joka oikeasti miellyttää lasta eikä äitiä (jos siis kyse lapsesta, joka ylipäänsä ymmärtää lahjojen päälle jotain).
Tilanteessasi soittaisin anopille ja pyytäisin anteeksi " väärinkäsitystä" . Ja antaisit hänelle vapaat kädet ostaa mitä vain ja myös näyttäisit juhlissa, että lahja oli kiva!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä tiettyä kylpytakkia tai kenkiä tai mitä ikinä nyt onkaan, kun ei ole lahjaksi ei toivottua saanut.
teit oikein fiksusti, kun pyysit jotain tarpeellista, etkä kaikenmaailman krääsää. Mielestäni on oikein fiksua pyytää synttärilahjaksi jotain tuollaisia luksustuotteita, kuten Marimekkoa, jota muuten ei varmaan tulisi ostettua.
Mä luulen, että ei kannata lueskella näitä juttuja kovin vakavalla mielellä, tulee vaan turhaan sulle paha mieli. Itse kuitenkin tiedät tehneesi fiksusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täys urpo, jolla ei ole mitään tajua käyttäytymissäännöistä ja muiden kunnioittamisesta.
Mä olen ainakin saanut ihan tarpeekseni niistä leluvuorista, joita kummit ja serkut kantaa lapselle. Ei pieni lapsi ymmärrä, kuka on ostanut mitäkin, eikä jaksa leikkiä sellaisella määrällä leluja. Paljon fiksumpaa on pyytää esim. isovanhemmilta vaatelahjoja. Meidän tuttavapiirissä noiden vaatelahjojen osto on ihan tavallista.
Sitäpaitsi, mikä siinä on huonoa käytöstä, jos kertoo, mitä lapsi tarvitsee. Voihan lahjan ostaja sitten käyttää omaa harkintaa, jos ehdotukset ei miellytä.
29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivätkä ole mitään kroisoksia, normaaleja keskituloisia, mutta haluavat panostaa näihin lasten lapsiin ja ostavat nimenomaan sitä, mistä on tarvetta. Joskus ostavat leluja, jos niille on tarvetta.
29
Ja meidän lapset myös osaavat leluvuorten keskelläkin arvostaa uusia vaatteita tai kenkiä.
Anoppi yleensä ottaa synttärisankarin mukaan " shoppailemaan" ja käyvät sitten kahdestaan ostosreissun päätteeksi hampurilaisella. Kuopus saikin juuri synttärilahjaksi anopilta goretex-kengät ja minun vanhemmiltani toppapuvun ;-) Kavereilta tuli ihan riittävästi leluja yms. krääsää.
Teet niin tai näin aina on jotenkin sellanen tuntu ettei sit kumminkaan sais pyytää mitään. Yleensä luettelen niitä asioita mitä ei ainakaan tarvita. Esim. jos on juuri hankittu yöpaita niin sanon ettei sellasia tarvita. Vaikka ei aina sekään onnistu kun äiti just osti lapselle sellaset halvat muovilenkkarit, olin vähän ennen ostanut kunnon juoksulenkkarit joten jää mummun lahja käyttämättä.
vaikka et sitä nyt vielä tajua, niin kyse ennemminkin oamsat vallanhalustasi kuin lapsen toiveista tai anopin hulluudesta.
Mieti nyt itse suhdettasi lapseen: eikö ole ihan kierrellä kauppaa ja itse löytää juuri se lahja jonka haluaa antaa. Eikö se ole paljon hauskempaa kuin se, että mies sanoo että käy ostamassa lapselle *määrätty kalstusvempain*, joo tiedän vaikea kuvitella tätä, mutta siis joku asia jonka mies on päättänyt että lapsi tarvitsee, mutta josta itse et tiedä mitään.
Se etsiminen ja löytäminen on tavallaan tietunlainen rakkaudenosoitus ja kun sitten joku suoraan käskee ostamaan jotain joka ei ole sellaista jota itse arvostaa (tarjoustaloihminen ei arvosta marimekkoa) niin tuntuu että viedään mahdollisuus ilahduttaa lapsi.
No, minä ajattelin anopistani juuri noin kun lapset olivat pieniä ja olin tiukkis krääsän suhteen. Nyt kun ne ovat isoja ja niillä on jo kaikkea, ollut jo kauan ja olen itse kasvanut vanhempana olen alkanut ymmärtämään, että anopilla on oikeus omiin lahjoihinsa ja valintoihinsa. Kyse on mummon ja lapsenlapsen välisestä suhteesta ja minulla ei ole oikeastaan tungetteluoikeutta siihen.
Niin että vastaisuuden varalle: mielestäni anopillasi on oikeus omiin lahjavalintoihinsa, vaikka ne olisivat kuinka krääsää. Lapsi voi niillä leikkiä tai ei leikkiä, se on taas lapsen asia. Kun hän seuraavan kerran kysyy mitä lapsi haluaa, kerrot mistä laps on kiinnostunut, minkä tyyppisillä asioilla se leikki. Anoppi tekee siitä oman tulkintansa ja that' s it.
Muutenkin tässä kulutushysteriassa on munkin mielestä paljon järkevämpää keskittyä ostamaan tuotteita, joita todella tarvitaan, eikä kaikenmaailman krääsää, vaikka se olisi kuinka kivaa.
Mielestäni enemmän osoittaa kasvamista vanhempana, kun ymmärtää, mitä se lapsi todella tarvitsee. Kyllä sille lapselle riittää yksi kiva lelu ja muut lahjat voi oikein hyvin olla jotain, mitä todella tarvitaan.
Kyllä sitä suhdetta lapseen voi kehittää kovin monella muullakin tavalla kuin lahjojen ostolla.
vai oot valmis törsäämään 20 eur tarroihin ja saippuakupliin.
Käsittämätöntä ja 59 eur kenkiin osallistuminen on sinusta tyhmää, onko tämä ihan aikuisen tekstiä.
n, että minä määrään nyt, että mistä niitä lähdetään ostamaankin ja plaaplaaplaa. Voi että meni vaikeaksi. Kiireessä ei pitäisi vastata anopin puheluihin. t.ap