Anoppi kysyi, mitä lapsemme haluaisi syntymäpäivälahjaksi?

tilaa etukäteen joulu-, synttäri- ja joskus jopa nimpparilahjat tyttärelleen. Hän on järjestelmällisesti laatinut listan, merkinnyt siihen ko. lahjan hankkijan, sitten hän soittaa veljelleen, äidilleen, omalle mummilleen ja meille kummeille, mitä kunkin tulee ostaa.

Ja nämä on aina jotain " arvokamaa" , sellaista, jota ei raaski välttämättä edes omille lapsilleen hankkia.

Haluaisin ostaa (ja monesti olenkin tehnyt " oharit" ) tytölle sellaista, mitä hän itse haluaa, mutta kun häneltä kysyy, vastaus on: " Emmä tiiä..." Ja prinsessa on sentään jo eskarilainen (ja vanhempiensa ainokainen).

Joskus tuntuu, että meidän mummien ja kummien arvo on suoraan verrannollinen lahjan euromäärään.

ja tämä äiti on niin " avulias" , että jos aiot kieltäytyä (vetoat kiireeseen, hetkelliseen rahapulaan tms.), hän ystävällisesti " tarjoutuu" hankkimaan ko. lahjan itse ja mä voin sitten maksaa sen hinnan myöhemmin hänen tililleen......

oli varakkuus mikä tahansa. Olet itsekäs miniä.

Ihan sama, jos sä menisit yht´äkkiä pyytämään lapsellesi lahjaksi vaikka hevosta, kun on totuttu ostamaan talvihaalari.

seuraavaksi joululahjaksi taloa (vaikka veljeltäni), koska sitä me juuri nyt tarvitaan. :)))



Haloo!! Vähän pitää miettiä, mitä pyytää.

Eihän kukaan osaa ostaa sopivia talvikenkiä kun koot vaihtelevat merkeittäin, etukäteen toivottujen Eccojen koko 25 saattaa joissain toisissa kengissä olla 27. Ja jos anoppi ostaa halpahallikamaa, hän saattaa tuoda kahdenkympin talvilenkkarit. Miten ne korvaavat ne goret? Eivät mitenkään, joudut ne silti ostamaan jos goreja tykkää lapsella käyttää.



Itse yritän tarkkaan miettiä mitä keneltäkin lapselle toivon (vain jos kysytään). Hinta on tietysti yksi kriteeri, mutta myöskin se että hiukan tiedän minkätyyppisiä lahjoja kukin kummi/mummi tykkää ostaa. Yhdelle esitän kirjatoiveita, toiselle vaatteita (osaa valita ne ihanat vaatteet), kolmannelle koruja ja muuta tyttömäistä krääsää. Anopilta en toivo vaatteita, hänellä on aika järkyttävä maku vaatteiden suhteen ja ne jäisivät kuitenkin käyttämättä. Jos kysyy, niin pyydän vaikka uusia värikyniä (Harmi kyllä ei kysy, viimeksi toi jättimäisen pehmotoukan Vapaa Valinnasta, joka vie hirveästi tilaa, kerää kaiken pölyn lattialta ja näyttää kamalalta. Eikä sitä ainakaan vielä ole käytetty missään leikeissä).

tai teidän perheelle talo niin miksi et voisi pyytää.



Jos mulla olisi varaa ostaa mun siskolle talo tai auto niin kyllä mä sen antaisin. Hyvä antaa vähästään paha ei paljostaankaan.



Muistan yhdet isovanhemmat lomalla Egyptissä, itselleen ostivat kultakoruja 2000 markalla ja lastenlapsille (2 kpl) piti etsiä niin halvat t-paidat kun vaan mistään löysi.

Eikä todellakaan se, että ostavat kalliita lahjoja. Sama se vaikka toisivat pelkät lauantaipussit. kunhan vaan ovat paikalla. Mä en käsitä tätä nykyajan hommaa, että mitä kalliimpi lahja, sen pidetymmät isovanhemmat!

Hän kerää rahaa omaan käyttöön. Ja hänellä on siihen oikeus. Ne kun sattuvat olemaan hänen rahojaan. Ap:lla on toki oikeus kieltäytyä ottamasta vastaan halpaa lelua, mutta silloin hänen täytyy myös valmistautua siihen, ettei anoppi tuo lahjaa lainkaan.

Epäilenpä, että anoppi lahjan tuo. Ja jopa ap:n pyytämän kalliin lahjan. Vaan täytyy sanoa, etten itse ainakaan olisi tyytyväinen lahjaan, jos se olisi ostettu riidan jälkeen.

Meillä myös varakkaan isovanhemmat. Ostavat aina tarjoustalosta tai prismasta pienen lahjan lapsille, mutta meille vanhemmille antavat sitten kirjekuoren, jossa on 400-600e rahaa lapsille (lapsia kolme). tietävät että rojua on liikaa ja haluavat oikeasti että lapsille ostetaan jotain järkevääkin rahoilla. yleensä ostamme juuri talvivaatetta, tai jonkun yhteisen ison tarvittavan jutun (esim soittimen, leikkimökin tms).



Toiset isovanhemmat ovat köyhiä ja mummo mm kutoo lapsille sukkia ym lahjaksi. Nämä lahjat on yhtä tärkeitä ja minusta vähintään yhtä rakkaudella annetut.



Mutta toki toisten isovanhempien varakkuus ja anteliaisuus helpottaa kovasti meidän arkea.

En ikinä kehtaisi " toivoa" tuon hintaluokan synttärilahjoja.

Ja tietysti jotain pientä kivaa josta lapsi tykkäisi esim tarroja.



Itse olisin kanssa aika tyrmistynyt jos joku määrittäisi noin tarkkaan mitä lapsi tarvitsee, eli ei vain kylpytakkia vaan juuri marimekon...

Omat vanhempani ostelee lapsille myös tuon arvoisia lahjoja useamminkin. ja kyse ei ole köyhistä tai keskituloisista ihmisistä. t.ap kera huonon omantunnon

sta rihmat olisi roikkunut jo ennen ensimmäistä pesua ja pesun jälkeen olisi ollut kova koppura. En semmoista rihkamaa halua. Tosiaan mieluummin vaikka saippukuplia tai 10euroa rahaa " johonkin kunnolliseen" . :) t.ap

pytän nyt anopin??????????????????????????? t.ap

Pyydä mieluummin esim. 20 ¿ niitä eccoja varten. Jos kalliita vaatteita ym. muita haluat lapsellesi hankkia, et voi olettaa, että muut ovat valmiita ne kokonaan rahoittamaan.

ja itse haluaisin jotkut sievät esim marimekon joissa ois jotain tyyliä. Ei tois ollenkaan jos pitää jotain halpista ostaa (rahasta ei pitäis olla puutetta). Olen sitä mieltä että esim joululahjat vois olla laatua ja ei sitten niin paljon sitä tavaraa.

ja sano että voitte mennä yhdessä Sokokselle katsomaan niitä kenkiä, siellä tämän kuun tarjouksessa. Juttelet siinä sitten että ei sitä turhaa tavaraa halua kotiinsa ja lapsi tarvitsee lämpimät kengät talveksi. Ja sano että jos hänestä tuntuu liian isolta satsaukselta niin olisi kiva että maksaa vaikka osan kun kumminkin lapselle kengät joudutte hankkimaan.



Mä en uskalla anopilta tuollaisia pyytääkkään. Ja tunnen niin hyvin että tiedän että hän ostaa jotain samanarvoista kaikille lapsenlapsille. Vaikka toiset on olleet lapsia jo 20 v sitten.

hän ei ole valmis kovin kauheita summia laittamaan lapsen synttärilahjaan.



Sitä en tiedä kuinka anopin lepyttäisit. Jos yrittäisit tuota että antaisi vähän avustusta siihen kenkähankintaan vaikka. Ikäänkuin ostaisitte yhdessä.

mieheni ehdottaa, että antaisi 20 euron lahjakortin vaikka stockalle, kun " vaikeahan sitä on niitä eccoja sieltä löytää" . =))) ap.