Lue keskustelun säännöt.
Uskovaiset, miksi juuri teidän uskonto/lahko/suuntaus on se ainoa oikea?
16.01.2022 |
Ja mikä se on?
Haluaisin siis perusteluja sille miksi juuri teidän on oikea, ei keskustelua siitä onko se että uskoo väärin vai oikein
🤩
Kommentit (1338)
Onko mahdollista, että varhaiset kristityt uskoivat jälleensyntymiseen? Vaikka jotkut saattavat pitää tätä ajatusta uskomattomana, useat kristilliset lähteet (mukaan lukien Raamattu) viittaavat siihen, että vuosisatoja sitten oli yleistä uskoa, että ihminen ei tule maan päälle vain kerran, vaan useita kertoja.
Vuonna 1945 tutkijat löysivät joitakin varhaisia juutalaiskristillisiä kirjoituksia. Kaksi vuotta myöhemmin maailma kuuli Kuolleenmeren kääröistä, jotka muuttivat Raamatun historiaa. Varhaiset kristityt ja juutalaiset noudattivat Jeesuksen opetuksia - mukaan lukien käsitys ylösnousemuksesta. Tästä löytyy useita esimerkkejä muinaisista lähteistä.
Vanhimmissa teksteissä on kaksi käsitystä ylösnousemuksesta: henkinen ja ruumiillinen. Pyhän Hengen kautta tapahtuvaa henkistä uudestisyntymistä kutsutaan myös uudestisyntymiseksi. Ihmisen ruumiillista ylösnousemusta voitaisiin kutsua myös jälleensyntymiseksi. Varhaisortodoksisen kirkon ensimmäisen merkittävän isän, Origeneen (185 - 254 jKr.) mukaan sielu on olemassa ennen syntymää. Hän esitti, että pre-eksistenssi löytyi heprealaisista kirjoituksista ja Jeesuksen opetuksista.
Lisäksi Aleksandrialaisen Klemens Aleksandrialaisen - apostoli Pietarin opetuslapsen - kirjoitukset viittaavat siihen, että hänen mestarinsa sai Jeesukselta muutamia salaisia opetuksia. Yksi niistä liittyi fyysisen ja henkisen uudestisyntymisen käsitteeseen. Salaiset opetukset vahvistavat joitakin Raamatun kirjoituksia. Eräs katkelma viittaa siihen, että Jeesus tiesi jälleensyntymisestä ja menneistä elämistä. ...
Varhaiskeskiajalla opit pre-eksistenssistä ja reinkarnaatiosta olivat olemassa vain Jeesuksen salaisina opetuksina. Vuonna 553 jKr. nämä tiedot julistettiin Konstantinopolin toisessa konsiilissa harhaopiksi. Rooman kirkko päätti tuhota kaikki opetukset, joissa niistä puhuttiin. Katolinen oppi ja pappien rikkauksien lähde olisivat voineet olla vaarassa, jos ihmiset olisivat uskoneet palaavansa elämään monta kertaa. Vanhaa tietoa kohtasi sama kohtalo kuin monia muinaisia, esikristillisten kirjailijoiden kirjoittamia kirjoja. Piispat pelkäsivät tietoa, joka voisi todistaa, että kirkkoinstituutio ei ollutkaan ainoa vaihtoehto tuoda ihmisille "iankaikkista elämää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuonna 553 jKr. Konstantinopolin toisessa konsiilissa todettiin, ettei jälleensyntymisen ajatuksella ollut sijaa kristillisessä kirkossa. Vaikka jälleensyntymistä ei virallisesti hylätty tässä konsiilissa, niiden varhaiskirkkoisien teokset, joita syytettiin jälleensyntymisen opettamisesta, kiellettiin. Vuosi 553 jKr. merkitsi jälleensyntymistä koskevan keskustelun päättymistä kristillisessä yhteisössä. Kun otetaan huomioon, että reinkarnaatio ei ole nykyään kristinuskossa tyypillisesti opetettava oppi, voidaan olettaa, että tämä konsiili kutsuttiin koolle ratkaisemaan kristittyjen ja ei-kristittyjen välinen riita reinkarnaatiosta ja sitä täydentävistä ajatuksista. Näin ei kuitenkaan ollut. Vaikka kristillinen kirkko hylkäsi ajatuksen jälleensyntymisestä oppina, koska sen uskottiin olevan ristiriidassa ruumiillisen ylösnousemuksen opin kanssa ja heikentävän Kristuksen lunastusuhrien tarpeellisuutta, monet varhaiskristilliset teologit, kuten Valentinus ja Basilides Aleksandrialainen, uskoivat siihen.
Reinkarnaatio-oppi kiellettiin, koska se antaa ihmisille valtaa. Reinkarnaatio oli ristiriidassa niiden muutamien piispojen ja diakonien pyrkimysten kanssa, jotka tunsivat, että heidän yksin tulisi jakaa totuus kansanjoukoille. Tätä autoritaarista kuristusotetta vahvistaa oppi "yksi mahdollisuus - yksi elämä", koska henkilö, joka virheellisesti päätti ajatella itse ja hylkäsi hierarkian auktoriteetin, ei saisi toista tilaisuutta oikaista asioita, jos hän arvaisi väärin. Hierarkian kanta on, että ikuinen kadotus ilman ehdonalaista vapautusta olisi niiden peruuttamaton kohtalo, jotka uskaltavat kyseenalaistaa hierarkian auktoriteetin."
"Kristinuskon ensimmäisten viidensadan vuoden aikana jälleensyntyminen oli aivan varmasti pääaiheena. Se oli näkyvä ja arvostettu kauppias kristillisen teologian basaarissa.
Huomattava määrä varhaiskirkon tukipilareita, kuten pyhä Augustinus, Klemens Aleksandrialainen, Gregorius Nyssalainen, Justinus Marttyyri ja pyhä Hieronymus, uskoivat reinkarnaatio-oppiin. Tunnustuksissaan pyhä Augustinus pohtii reinkarnaation maalaisjärjellä toteutettavuutta: Seuraako lapsuuteni toista ikääni, joka kuolee ennen sitä? Oliko se se, jonka vietin äitini kohdussa? ... Ja mitä ennen tuota uutta elämää, oi iloni Jumala, olin minä missään tai missään ruumiissa? Pyhän Augustinuksen tunnustukset, Edward Pusey, kääntäjä, kirja I. Yksi varhaiskirkon isä on tämän monimutkaisen juonittelun ja petoksen tarinan keskushahmo. Encyclopedia Britannican mukaan Origenes (noin 185-254 eKr.) oli varhaisista kirkkoisistä tunnetuin, merkittävin ja vaikutusvaltaisin. Meidän olisi hyvä pohtia tämän väitteen valtavuutta. Encyclopedia Britannica ilmoittaa myös, että hän oli varhaiskristillisyyden tuotteliain kirjailija ja teologi, jonka teoksia on noin 6 000. Pyhä Hieronymus kysyy: "Kuka meistä pystyy lukemaan kaiken sen, mitä hän on kirjoittanut?" On tärkeää ymmärtää, että Origeneksen tarina ei kerro tuntemattoman takametsän roistoteologin koettelemuksista ja kärsimyksistä. Se, miten näin tärkeä ja merkittävä valopilkku painui hämärän peittoon, on kiehtova tarina ja korostaa egon ikuista pyrkimystä saada oma tahtonsa läpi.
Encyclopedia Britannica kuvaa Origenesta sekä uusplatonistiksi että gnostikoksi. Sokrates ja Platon olivat kiistatta tärkeimmät jälleensyntymisopin kantajat länsimaiselle maailmalle. Nämä kaksi esittävät reinkarnaation ensimmäisen kerran selkeästi Platonin Menossa ja myöhemmin Phaedossa, jossa käsite artikuloidaan täydellisesti. Phaedossa Sokrates (Platonin kynän alla) tekee paljon työtä selittääkseen filosofiaa, jonka mukaan sielu on kuolematon eikä lakkaa olemasta, kun ruumis kuolee. Platonin Tasavallassa hahmo Er kuvaa sielun kuolemanjälkeistä matkaa kuvaavasti ja yksityiskohtaisesti, ennen kuin se "palaa takaisin". Näitä ajatuksia laajennetaan Timaioksessa ja Faedruksessa, joissa Sokrates esittää jälleensyntymisen voimakkaimmin.
Aristoteles korosti empiirisempää materialismia, jossa keskityttiin tässä ja nyt; havaittavaan. On syytä huomauttaa, että vuosisatojen kuluessa monet filosofit ovat olleet vahvasti eri mieltä Aristoteleen "kategorioiden logiikasta", jossa ehdotetaan olemassaolon kaikkien näkökohtien siistiä lokerointia sekä kosmiseen että inhimilliseen olemassaoloon.
Jälleensyntyminen oli osa varhaiskristillistä oppia. Kyllä, paljon on muuttunut kristinuskon alkuperäisestä sanomasta. Pelolla hallitaan. Mutta vain yksi mahdollisuus. Joko ikuinen helvetti tai ikuinen taivas. Voi ei.
En mitenkään ajattele että minun uskontoni on ainoa oikea . Jokainen saa harjoittaa vakaumustaan miten haluaa. Uskoni on kuitenkin omin ja paras minulle , se tuntuu oikealta minulle. En pidä agressivisesti muita uskontoja harhaoppisina, tavallaan ajattelen jollain tapaa että ihmiset ovat uskossaan kesken, tai että minun jumalani on kyllä heidänkin muiden uskontojen takana mutta ne on ihmisten luomia rakennelmia - aivan kuin omakin uskontoni hyvin pitkälle on. Jos eläisin ajatellen että minä olen oikeassa, muut väärässä, minä olen oikean uskoni vuoksi parempi kuin muut- en oikein eläisi uskoni mukaisesti. Olen evankelis-luterilainen. Tärkeintä on Jeesus, ja miten Jeesus eli ja mitä Jeesus opetti. Jeesus vihasi tekopyhiä hurskastelijoita , ihmisiä jotka nostivat itsensä jumalan asemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vain yksi elämä" – sen jälkeen joko tai... - tällainen ideologia helpottaa ihmisten alistamista ja hallita heitä. Pelko on loistava tapa alistaa ihmisiä.
Saatanaa, sellaisena kuin kristinusko hänet ajattelee , ei ole lainkaan olemassa. Onko sitten olemassa joku, joka muistuttaa voimaltaan Jumalaa. Ei ole olemassa. On olemassa hyviä ja pahoja voimia. Mutta Saatanaa ei ole henkilönä lainkaan olemassa. Myös pahoilla voimilla on oma hierarkiansa, aivan kuten hyvilläkin voimilla. Heillä on siis myös omat johtajansa jne. Surat ka asurat.
Pahuuden ongelma oli suuri huolenaihe Zarathustran kaltaisille ihmisille. Zarathustra aloitti saarnaamisensa Intiassa, ja hänellä, kuten monilla karismaattisilla, nykyajan ajattelijoilla, oli kysymys: "Jos Jumala on olemassa, hänen pitäisi olla hyvän lähde, mutta näen, että maailmassa on niin paljon epätäydellisyyttä ja pahaa". Sitten Zarathustra päätteli, että jumalia on itse asiassa kaksi. Ne ovat hyvän jumala ja pahan jumala, ja pahan jumalaa kutsuttiin paholaiseksi. Ja kävi ilmi, että Zarathustralaisen näkökulmasta oli toinenkin ongelma - hyvän jumala taisteli jatkuvasti pahan jumalaa vastaan. Myöhemmin kristityt filosofit ottivat tämän ajatuksen omakseen.
Saatanan rooli voi sopia Kali purushalle. Samoin voidaan olettaa, että Saatana ei ole mikään erityinen personifikaatio, vaan Mayan yleinen toiminta, joka viettelee jivan synteihin.
Zarathustran käsite
Pahuuden ongelma oli suuri huolenaihe Zarathustran kaltaisille ihmisille. Zarathustra aloitti saarnaamisensa Intiassa, ja hänellä, kuten monilla karismaattisilla, nykyajan ajattelijoilla, oli kysymys: "Jos Jumala on olemassa, hänen pitäisi olla hyvän lähde, mutta näen, että maailmassa on niin paljon epätäydellisyyttä ja pahaa". Sitten Zarathustra päätteli, että jumalia on itse asiassa kaksi. Ne ovat hyvän jumala ja pahan jumala, ja pahan jumalaa kutsuttiin paholaiseksi. Ja kävi ilmi, että Zarathustralaisen näkökulmasta oli toinenkin ongelma - hyvän jumala taisteli jatkuvasti pahan jumalaa vastaan. Myöhemmin kristityt filosofit ottivat tämän ajatuksen omakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalainen synkretismi eli muinaisuskon ja kristinuskon rinnakkaisuus eli hyvin pitkään, ja siitä toimivat lähteinä esimerkiksi piispojen teesit ja saarnat, jossa suomalaisia vaaditaan luopumaan pakanallisista tavoistaan ja erityisesti karhuriiteistä. Synkretismistä kertovat myös runot, joissa esiintyvät samaan aikaan muinaisuskon olennot sekä kristilliset pyhimykset.
Vierailija kirjoitti:
On vain tyydyttävä ajatus se että itse on oikeassa ja suurin osa muista väärässä
Miten niin oikeassa, miten niin väärässä? Eikö lahkossanne ylpeys ole synti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakanalliset pyhäpäivät kristikunnan kalenterissa
VARHAISIMMAT kristityt tekivät kaikkensa pysyäkseen vapaina pakanallisista tavoista. ”Varmasti, minunkin kirkkoni tekee niin”, saatat sanoa.
Mutta tekeekö se?
Saatat hämmästyä saadessasi tietää, miten monet uskonnolliset juhlat ovat lähtöisin pakanallisista tavoista eivätkä tosi kristillisyydestä. On tässä suhteessa valistavaa panna merkille, mitä Louis Réau, kuuluisan Ranskan akatemian jäsen, keskiajan taiteen oppituolin haltija Ranskan huomattavimmassa yliopistossa Sorbonnessa, kirjoitti muutamia vuosia sitten:
”Siitä huolimatta, että teologit ovat haluttomia myöntämään kristillisten juhlamenojen pakanallista alkuperää, useimmat heistä tunnustavat kumminkin, että täytyy ottaa selvää [pakanallisten] roomalaisten maanviljelys- ja hautausmenoista huomatakseen, mikä on lukuisain kristillisten juhlien alkuperä ja selitys.”*
Mutta miksi kristikunta ensinnäkään otti pakanalliset pyhäpäivät kalenteriinsa? ”Välttyäkseen törmäämästä yhteen suosittujen uskomusten kanssa ja poikkeamasta niistä”, Réau sanoo, kristikunnan johtajat ”säilyttivät [pakanallisten] uskonnollisten juhlien päivät.” Hän osoittaa, että pakanallisten juhlapäivien omaksuminen ja niiden jatkaminen toisella nimellä ”huomattavasti helpotti pakanamaailman nopeaa käännyttämistä kristinuskoon”.*
Mutta ajattelevat ihmiset saattavat kuitenkin miettiä, eikö se myös johtanut kristillisyyden tekemiseen pakanalliseksi. Tarkastelkaamme esimerkiksi eräitä kristikunnan kalenterissa olevia yleisiä pyhäpäiviä verraten omia uskomuksiasi ja tapojasi varhaiskristittyjen uskomuksiin ja tapoihin.
VAINAJIENPÄIVÄT, PÄÄSIÄINEN JA JOULU
Kristikunta omaksui eri päiviä vainajille, koska usko ihmissielun synnynnäiseen kuolemattomuuteen on laajalle levinnyt. Réau sanoo esimerkiksi: ”Pyhäinpäivän, jota vietetään marraskuun alussa, on kirkko tehnyt kristilliseksi pakanallisesta vainajien juhlasta.”*
Entä nykyinen marraskuun alussa oleva kaikkien sielujen päivä, jonka tarkoituksena on katolisessa kirkossa rukouksin ja almuin auttaa kiirastulessa olevia sieluja? Jälleen on kysymyksessä pakanallisen tavan omaksuminen. Eräs yleishakuteos sanoo: ”Kaikkien sielujen päivä on varsinaisesti omaksuttu melkein maailmanlaajuisesta tavasta erottaa osa vuodesta (tavallisesti viimeinen osa) vainajille. Babylonilaiset viettivät kaikkien sielujen kuukausijuhlaa, jossa papit toimittivat uhreja.”* Sekä kreikkalaiset että roomalaiset viettivät myös juhlaa kuolleille babylonilaisen pakanuuden pohjalla.
Mitä on sitten sanottava anglikaanisten sekä kreikkalais- ja roomalaiskatolisten kirkkojen paastonajasta valmistauduttaessa pääsiäiseen? Eräs pakanallisen palvonnan hakuteos kertoo: ”40-päiväinen paastonaika lainattiin suoraan Babylonian jumalattaren palvojilta.”*
"Joulun viettoon liittyviä tapoja voimme löytää hyvinkin kaukaisilta ajoilta, nimittäin vanhojen roomalaisten Saturnalia-juhlasta sekä muinaisgermaanien Keskitalven-juhlasta. Näillä juhlilla ei ole kristillinen vaan pakanallinen alkuperä.
Saturnalia
-juhlaa vietettiin Saturnus-jumalan, maanviljelyksen suojelijan kunniaksi joulukuun 17. päivästä 24. päivään ja siihen valmistettiin runsaasti monenlaisia ruokia, leivonnaisia ja juomia. Vapaat ja orjat, rikkaan ja köyhät olivat silloin tasa-arvoisia ja juhlivat yhdessä.
-yleisiä saturnalialahjoja olivat kynttilät, savinuket ja makeiset joita annettiin erikoisesti lapsille
Keskitalven juhla
-vietettiin Skandinaviassa vuoden pimeimpänä aikana
-juhlaa kutsuttiin nimillä yule, jul, jol, geol, geohol
-Freijalle, hedelmällisyyden ja kasvun jumalattarelle uhrattiin porsas
-vainajien uskottiin liikkuvan kotitalossaan, siksi heille katettiin joulupöytä ja sijattiin vuoteet"
Internetistä löytyi yksityisen henkilön tekemä sivusto pakanallisista jouluista osoitteesta:
http://www.funet.fi/~magi/metsola/arkisto/juhlat/joulu/historia.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Israelin kansa asui lehtimajoissa Egyptistä lähdön jälkeen mutta juhlan alkuperä on vannhempi. Juhla ei ole Mooseksen ajalta jolloin juhlat sidottiin kuukalenteriin. Vanha luuonnonuskonto oli kanaanilainen kansanusko, hedelmällisyysusko jota profeetat vastustivat. Hedelmällisyysjuhlat olivat vieraita Raamatun moraalille. Kristinuskon juhlatkin ovat alkurerältään lähtöisin hedelmällisyysuskon juhlista. Raamatun juhlat sidottiin myös kalenteriin jotta kansa saataisiin pois hedelmällisyysjuhlista joiden pyhässä prostituutiossa myös maa hedelmöittyi. Aurinko-sunnuntai ja Joulu oli valon juhla kauan ennen Jeesuksen syntymää. 1800-luvulla Englannissa kirkko vielä vastusti joulun viettoa sen pakanallisen alkuperän vuoksi. Thomas sanoo,että "kaikki kristinuskon juhlat ovat pakanallista alkuperää."
Vierailija kirjoitti:
Jumala on todistanut Raamatun numerolla 7, joka on täydellisyyden luku. Sateenkaaressa on seitsemän väriä, viikossa seitsemän päivää jne.
Mutta tämä seitsemän päivää on keksitty hyvin paljon ennen raamatun kirjoittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huutavat saarnaajat
Miksi helluntai- tms. saarnaajat rukoillessaan ja saarnatessaan huutavat "kurkku suorana", eikö Jumala kuule muuten? Vai onko seurakunta huonokuuloista?
(Kts. esim. TV7:n ulkomaiset ohjelmat, joissa osa saarnamiehistä huutaa, kirkuu, pomppii ja juoksee lavalla.)
Vierailija kirjoitti:
Huutavat saarnaajat
Miksi helluntai- tms. saarnaajat rukoillessaan ja saarnatessaan huutavat "kurkku suorana", eikö Jumala kuule muuten? Vai onko seurakunta huonokuuloista?
(Kts. esim. TV7:n ulkomaiset ohjelmat, joissa osa saarnamiehistä huutaa, kirkuu, pomppii ja juoksee lavalla.)
Glossolalian esiintyminen sekä kristillisissä että nykyisissä ei-kristillisissä (pakanallisissa) uskonnoissa ei voi olla herättämättä useita uusia kysymyksiä. Mikä on glossolalian alkuperä? Mikä on sen tarkoitus? Mikä on kristittyjen ja ei-kristittyjen välinen suhde glossolalian harjoittajien välillä? Kenen työ se on, mikä henki? Eikö se ole kuolleiden henki, kuten joissakin paikoissa väitetään? Vai onko Saatana kaiken takana?
Tutkija Robert Gromacki uskoo, että jokaisen nykyaikaisen glossolalian ilmenemismuodon lähde voi olla "saatanallinen, psykologinen ja väärennetty" eikä Jumalasta peräisin oleva. Glossolalian ilmiö ei ole yksinomaan kristillinen. Ilmiö esiintyy ei-kristillisissä uskonnoissa Malesiassa, Indonesiassa, Siperiassa, arktisilla alueilla, Kiinassa, Japanissa, Koreassa, Arabiassa, Burmassa ja Afrikan heimojen uskonnoissa. Aiemmin mainitsemamme psykologi, antropologi ja kielitieteilijä Felicitas D. Goodman on tutkinut englantia, espanjaa ja mayaa puhuvia helluntaiyhteisöjä Yhdysvalloissa ja Meksikossa. Kuten muut tutkijat ennen häntä, hän vertasi nauhoituksia ei-kristillisistä rituaaleista Afrikassa, Borneossa, Indonesiassa ja Japanissa. Hän on julkaissut havaintonsa hyvin laajassa monografiassa.
Uskoni on yksinkertainen. Saan uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Se tuo omalletunnolle rauhan, jota ei mikään maailmassa voi korvata. Se auttaa myös elämään elämää, joka on omien arvojen mukaista ja välttämään elämäntapoja, jotka saattaisivat vaikeuttaa uskomista. Se sisäinen rauha ja turva mitä uskoni minulle tuo on asia mitä en pysty selittämään, sen ymmärtää vain toinen samalla tavalla uskova ihminen.
Vaikka yhteisöämme parjataan ja arvostellaan julkisesti, ja ulkopuolisin silmin olemme monesti kummajaisia, niin se ei muuta minun uskoani eikä poista haluani kuulua tähän joukkoon.
Ehkä arvaattekin, olen vanhoillislestadiolainen.
Maailmassa on monia uskonnollisia käsitteitä. Ne kiertävät kiertoradallaan keskeisen Totuuden ympärillä ja kilpailevat toistensa kanssa ylivallasta. Kristityt uskovat, että pelastus tulee vain Jeesuksen Kristuksen kautta, muslimit Muhammedin kautta…
... Kukin uskonto tarjoaa pyhiin kirjoituksiinsa ja pyhimysten ilmestyksiin perustuen oman käsityksensä Jumalasta ja jumalallisesta maailmasta. Srila Sridhar Maharaj sanoi: "Ihminen liittyy tiettyyn uskontoon sisäisen pyrkimyksensä ja totuuden janonsa mukaan.
Jos hyväksymme ajatuksen uskonnollisesta moniarvoisuudesta, siitä seuraa loogisesti kysymys - kuinka lähellä tämä tai tuo käsite on totuutta? Toisinajattelija teologi John Hick kirjoittaa Vatikaanille lähettämässään kirjeessä seuraavaa: "Teosentrismi, joka sallii uskonnollisten näkemysten moninaisuuden, avaa tien Kristuksen maailmaa korkeampiin maailmoihin. Näin päädymme uuteen paradigmaan, joka kieltää Kristuksen uskonnollisen maailmankaikkeuden keskipisteenä ja vahvistaa sen sijaan Jumalan. Tämä ajattelujärjestelmä on yhtä mullistava kuin kopernikaaninen näkemys, jonka mukaan maailmankaikkeuden keskus ei ole maapallo vaan aurinko. Kaikkien uskontojen, myös kristinuskon, kiertoratojen keskipisteenä on Absoluuttinen Totuus, Jumala, perimmäinen transsendentti todellisuus.
Kaikki planeetat kiertävät Aurinkoa eri etäisyyksillä, ja ne planeetat, jotka ovat lähempänä valopilveä, muistuttavat sitä rakenteeltaan ja ilmakehän koostumukseltaan. Kaikki uskonnot pyörivät absoluuttisen totuuden ympärillä, mutta miten voimme määrittää niiden käsitteiden syvyyden?
Kristinuskon alkuperä.