Nainen, mitä mieltä olisit, jos olisit kiinnostunut miehestä ja tekisit aloitteen, mutta hän torjuisi sinut...

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok. Paska fiilis tulee vasta sitten, kun puoli vuotta myöhemmin kuulet hänen kihlautuneen vastikään tapaamansa naisen kanssa. Sitten tajuat, kuinka sinä et vaan kolahtanut hänelle.

Varmasti loukkaa <3

Mutta noin se on itsellänikin: olen vapaaehtoisesti sinkku kunnes löydän sen sopivan. Minusta ei ole järkevää seurustella seurustelun vuoksi, outoa jos se on aikuisella ihmisellä itseisarvo.

Olettaisin, että mies ei ole kiinnostunut ja jatkaisin matkaani. En jäisi pohtimaan valehteliko mies tai halusiko hän viettää sinkkuvuosiaan sitoutumatta vai oliko aseksuaali vai eikö vain kiinnostunut minusta.

Tekisin aloitteen vasta sen jälkeen, kun olisin sata varma molemminpuolisesta vakavasta kiinnostuksesta.

Jos sittenkin tulisi pakit, niin toivoisin rehellistä selitystä. Oikeassa elämässä näin ei käy, on arvioni.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok. Paska fiilis tulee vasta sitten, kun puoli vuotta myöhemmin kuulet hänen kihlautuneen vastikään tapaamansa naisen kanssa. Sitten tajuat, kuinka sinä et vaan kolahtanut hänelle.

Siksi kannattaakin tehdä aloitteita vain miehille, jotka asuvat kaukana eikä ole mitään yhdistäviä tekijöitä (esim. yhteisiä tuttuja). Et silloin kuule miehen kuulumisia mistään eikä ole pientäkään vaaraa törmäämiseen. Voit jatkaa elämääsi eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Olisin luonnollisesti pettynyt, kuten kuka tahansa torjutuksi tullessaan. Hyvä kuitenkin, että torjuu, jos ei halua suhteeseen (tai seksiä tai mitä mä nyt tässä hypoteettisessa tilanteessa ehdotinkaan).

Olen pari kertaa elämässä rohkaissut mieleni ja tehnyt varovaisen aloitteen. Ekalla kerralla soitin miehelle, koska tiesin hänen puhelinnumeronsa, oltiin siis tavattu harrastuksissa. Mies oli ystävällinen ja kohtelias puhelimessa, muttei ehdottanut enempää yhteydenpitoa. Itseäni nolotti jälkeenpäin. Toinen tapaus oli mies, jonka kanssa oli juteltu useamman kerran paikassa, jossa oli paljon muitakin ihmisiä. Sitten tuli pandemia , joten laitoin kerran sähköpostia. Sähköpostini oli neutraali, ei henkilökohtainen.  Kysyin vain yleisesti kuulumisia, kun pandemian takia ihmiset eivät ole nähneet tuttujaan. Mitään ei kuulunut sen jälkeen. Koin olleeni tosi tunkeilevainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok. Paska fiilis tulee vasta sitten, kun puoli vuotta myöhemmin kuulet hänen kihlautuneen vastikään tapaamansa naisen kanssa. Sitten tajuat, kuinka sinä et vaan kolahtanut hänelle.

Varmasti loukkaa <3

Mutta noin se on itsellänikin: olen vapaaehtoisesti sinkku kunnes löydän sen sopivan. Minusta ei ole järkevää seurustella seurustelun vuoksi, outoa jos se on aikuisella ihmisellä itseisarvo.

Näin juuri. Itse olen nyt sinkku, en halua enkä etsi suhdetta, ja ajatuskin suhteesta tuntuu lähinnä rasittavalta. Tiedän kyllä, että mieleni muuttuu, jos kiinnostun jostain ihmisestä - ihastun, rakastun - mutta siihen asti todellakin haluan olla itsekseni.

Mitä nämä palstalla niin usein hehkutetut aloitteenne ovat ja miten niitä tehdään? Teettekö ja vastaanotatteko niitä oikeasti vai vain mielikuvitusmaailmassanne?

Olen itse suosittu, mutta ei minulle ole kukaan koskaan kylmiltään tullut arkisessa tilanteessa sanoman, että "Alatko olleen?" tai "Mennäänkö panee?". En edes osaa kuvitella millaiselle tyypille sanoisin tuossa tilanteessa positiivisen vastauksen.

Suhteeni, niin yhden yön kuin pidemmät, ovat aina alkaneet pienistä eleistä, ilmeistä ja teoista, joita on sitten puolin ja toisin syvennetty tai viety kohti tavoitetilaa.

Suominaiset ei tee aloitetta. Ellei mies ole komea. Tai rikas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin olen tehnyt aloitteita vain sellaisille miehille, joiden kanssa on oikeasti vipinää. En ihastu helposti ja mielummin tutustun toiseen ennen kuin lähden tekemään mitään merkitsevämpiä aloitteita. Uskon, että niiden kaverihetkien jälkeen tietäisimme molemmat kiinnostaako vai ei ja varsinkin se, että olenko itse kiinnostunut toisesta. En tee mitään hätäisiä päätöksiä, en tyydy ja jos minua ei oikeasti nappaa, niin en yritä edes esittää mitään kiinnostunutta, vaan teen selväksi, että korkeintaan kaverina jatketaan.

Eli näillä lähtökohdilla luultavasti tietäisin jo miehen ajatukset.

Tiedät sen verran, että mies haluaa sulta seksiä.

Minä taas mietin, haluanko minä olla hänen kanssaan. Mietin aina ensin omia tuntemuksiani ja oloani, toisen haluamiset ovat toissijainen juttu, jos itseä ei nappaa.

Minun ei tarvitse miellyttää muita oman itseni unohtaen. Olen aikuinen nainen, teen omat päätökseni ja olen niistä itse vastuussa. Tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä palstalla niin usein hehkutetut aloitteenne ovat ja miten niitä tehdään? Teettekö ja vastaanotatteko niitä oikeasti vai vain mielikuvitusmaailmassanne?

Olen itse suosittu, mutta ei minulle ole kukaan koskaan kylmiltään tullut arkisessa tilanteessa sanoman, että "Alatko olleen?" tai "Mennäänkö panee?". En edes osaa kuvitella millaiselle tyypille sanoisin tuossa tilanteessa positiivisen vastauksen.

Suhteeni, niin yhden yön kuin pidemmät, ovat aina alkaneet pienistä eleistä, ilmeistä ja teoista, joita on sitten puolin ja toisin syvennetty tai viety kohti tavoitetilaa.

Arkitilanteessa tuntemattomat ihmiset ovat tulleet kysymään, lähdenkö treffeille/kahville. Yleensä aloittavat keskustelun jostain muusta aiheesta ja sitten lopuksi kysyvät tuon, mutta on tapahtunut sitäkin että heti alussa on esitetty kysymys.

Itse antaisin positiivisen vastauksen vain siinä tapauksessa, että mies on hiton hyvännäköinen ja vaikuttaa asialliselta. Ei ole vielä tapahtunut.

Itse en ole arkitilanteessa tehnyt aloitetta. Vain deittisovelluksen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoinen sinkku: miksi sitoutua kun seksiä saa muutenkin.

Minkälaista seksiä? kiva se on miehenä nuolla naisen pillua ja jonkun toisen äijän jäämiä. Sairaudet. Nyk Ruotsin kuppatilastot. hyi helvetti. Siihen vielä ihmisten "luotettavuus". hyi helvetti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin luonnollisesti pettynyt, kuten kuka tahansa torjutuksi tullessaan. Hyvä kuitenkin, että torjuu, jos ei halua suhteeseen (tai seksiä tai mitä mä nyt tässä hypoteettisessa tilanteessa ehdotinkaan).

Olen pari kertaa elämässä rohkaissut mieleni ja tehnyt varovaisen aloitteen. Ekalla kerralla soitin miehelle, koska tiesin hänen puhelinnumeronsa, oltiin siis tavattu harrastuksissa. Mies oli ystävällinen ja kohtelias puhelimessa, muttei ehdottanut enempää yhteydenpitoa. Itseäni nolotti jälkeenpäin. Toinen tapaus oli mies, jonka kanssa oli juteltu useamman kerran paikassa, jossa oli paljon muitakin ihmisiä. Sitten tuli pandemia , joten laitoin kerran sähköpostia. Sähköpostini oli neutraali, ei henkilökohtainen.  Kysyin vain yleisesti kuulumisia, kun pandemian takia ihmiset eivät ole nähneet tuttujaan. Mitään ei kuulunut sen jälkeen. Koin olleeni tosi tunkeilevainen.

Muistan kuinka parikymppisenä soitin yhdelle tutulle miehelle kaksi kertaa ja juttelimme parikin tuntia, kun juttua riitti vaikka kuinka. Kolmannella kerralla kutsuin hänet luokseni ja hän tulikin, mutta naamatusten meidän jutut eivät enää sujuneetkaan.

Ihmettelin asiaa mielessäni, kunnes huomasin, että mies oli kiinnostuneempi ystävästäni ja sitten tajusin, että oikeastaan olimme jutelleet aika paljon siitä mitä olimme tehneet ystäväni kanssa. Päätin tehdä vielä pienen testin ja kerroin miehelle, että olimme menossa tämän ystäväni ja parin muun kaverin kanssa seuraavana päivänä pelaamaan minigolfia läheiselle radalle ja kutsuin hänetkin sinne. Mies saapuikin paikalle ja meidän jutellessa hän tapitti ohitseni ystävääni. Ystäväni ei taas huomannut tätä miestä ollenkaan, sillä hän oli ihastunut yhteen pelaajakavereista. Se oli sillä selvä, harmi, mutta hieman härnäsin miestä vielä kysymällä lähtisikö tämä meille pelaamisen jälkeen. Silloin mies sanoi suurinpiirtein niin, että hän haluaa olla sittenkin vain kaveri ja ei ole ajatellut enempää aikoihin, jos koskaan.

Tottakai olin pettynyt, mutta ei elämäni kaatunut yhden miehen takia.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok. Paska fiilis tulee vasta sitten, kun puoli vuotta myöhemmin kuulet hänen kihlautuneen vastikään tapaamansa naisen kanssa. Sitten tajuat, kuinka sinä et vaan kolahtanut hänelle.

So what? Ei kukaan kolahda kaikille. Ei se ole itseltä pois ,kun kumminkin tarkoitus saada toimiva suhde ,jossa molemmat haluaa olla.

Olen kokenut tämän. Hyvä fiilis jäi. 

Tapailtiin jokunen kuukausi, minä ihastuin voimakkaasti ja ehdotin suhteen syventämistä seurusteluksi mutta mies ei tuntenut samoin eikä ollut valmis sitoutumaan. Sanoi sen erittäin kauniisti ja hienotunteisesti, pakeista huolimatta hänestä jäi todella hyvä fiilis ja vaikka tottakai parit itkut tirautin ja meni vähän aikaa haikaillessa perään, niin ainakaan mitään katkeruutta tai vihaa ei asian tiimoilta tarvinnut käsitellä. Kyseinen mies herättää edelleen lämpimiä tunteita ja muistelen yhteistä aikaamme lämmöllä vaikka olenkin jo hänestä yli. Toivon vilpittömästi hänelle pelkkää hyvää elämäänsä ja että hän jonain päivänä löytää elämänsä naisen. Kaiken kaikkiaan erittäin suoraselkäinen ja rehti mies joka osasi antaa pakit kunnioittavasti. 

Sanoisin että ok.

Ja niin olen sanonutkin useasti, nimittäin jokainen mies, jolle olen aloitteen tehnyt, on minut torjunut. Toki osa muilla kuin noilla sanoilla. Mutta torjunta on siis täysin ok, eihän kenenkään tarvitse minusta tykätä.

N39, ikisinkku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok. Paska fiilis tulee vasta sitten, kun puoli vuotta myöhemmin kuulet hänen kihlautuneen vastikään tapaamansa naisen kanssa. Sitten tajuat, kuinka sinä et vaan kolahtanut hänelle.

So what? Ei kukaan kolahda kaikille. Ei se ole itseltä pois ,kun kumminkin tarkoitus saada toimiva suhde ,jossa molemmat haluaa olla.

Niin? Se suru tulee siitä kun olisi halunnut olla se joka kolahti. Eikö tämä ole ihan itsestään selvää? Se suru pitää vain surra pois.

Kuuluu asiaan saada välillä vähän kolhuja, näitä tulee jokaiselle siis ihan jokaiselle myös niille ns. täydellisille ihmisille.