Lue keskustelun säännöt.
Anoppi mustasukkainen, koska vanhempani ovat läheisempiä kuin hän – vertaistukea?
16.01.2022 |
Perheessämme on yli puolivuotias vauva. Olen raskausajasta asti halunnut huomioida kaikkia isovanhempia tasapuolisesti ja halusin, että jokainen isovanhempi saisi muodostaa hyvät välit vauvan kanssa alusta asti. Kaikki isovanhemmat olivat odotusaikana vauvasta todella innoissaan (suvuissamme ei ole muita pieniä lapsia). Kaikki isovanhemmat saivat samat kuvat vauvasta, tiedot vauvan voinnista ja vauvan synnyttyä molemmat isovanhemmat kutsuttiin pian katsomaan vauvaa. Anoppi kävi ensin, omat vanhempani sen jälkeen. Minä sain synnytyksen yhteydessä vaikeita komplikaatioita ja vauvavuosi on ollut raskas, kun olen toipunut vaikeista vaurioista hitaasti.
Varsinkin ensikuukausina pyysimme molempia isovanhempia avuksi, koska mies oli töissä ja synnytysvauriot rajoittivat omaa toimintakykyäni paljon. Omat vanhempani kävivät mielellään auttamassa pitkän matkan takaa. Auttoivat vauvan hoidossa, kävivät vaunulenkeillä, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Anoppi kieltäytyi tulemasta avuksi monta kertaa, kun poikansa pyysi häntä avuksi. On joskus käydessään vaihtanut vaipan tai yksittäisen kerran syöttänyt lasta – osaa kyllä nuo asiat hyvin, eli ei ole siitä kyse. Anoppi on terve, virkeä ja asuu melko lähellä. Ajan kuluessa kävi selväksi, että anoppi ei halunnut auttaa – ei kodin eikä vauvan kanssa, vaikka olisimme apua tarvinneet. Kylään hän voi tulla, mutta on silloin kuin kuka tahansa vieras ja odottaa meidän seurustelevan hänen kanssaan ja laittavan ruoat ja muut valmiiksi hänelle. Eräällä kerralla olimme pyytäneet anopilta apuna, että hän olisi tuonut ruokaa mukanaan, niin puhelimessa anoppi sanoi tuovansa, mutta ovella ilmoitti, ettei hän ala kylään tullessaan mitään ruokaa tuomaan, tuntuisi oudolta tulla vieraaksi eväiden kanssa ja talonväki kyllä huolehtii hänelle syömistä. Lakkasimme pyytämästä apua anopilta, kun tajusimme riittävän monen ein jälkeen, että minkäänlaista apua ei hänen suunnaltaan ole tulossa ja hän on itsekin sanonut tulevansa vieraaksi. On täytynyt hyväksyä, että anopin kyläilyt ovat kuin kuka tahansa kaukaisempi vieras tulisi kylään – kaiken saa laittaa valmiiksi. Siksi en ole kovin usein noita vierailuita jaksanut, vaan anoppi käy kylässä kerran kuussa. En ole jaksanut ”kestittää” muitakaan vieraita kuin harvakseltaan, kun jaksaminen on ollut vähissä.
(jatkuu seuraavassa viestissä)
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työkaverina eräs tuore mummu. Aina on valittanut, kuinka miniä sitä ja miniä tätä ja poikansa on ihan etääntynyt... Ollaan kuulemma niin kiittämättömiä ja silloin, kun hän oli nuori, niin hän ei ainakaan sitä ja tätä jne. Kun raskaus tuli ilmi, kertoi töissä, että hän ei ainakaan ala lapsenvahdiksi, että jokainen hoitakoot oman jälkikasvunsa. Nykyään n. 2 vuotta myöhemmin valittaa siitä, kun miniän vanhemmat hoitaa lasta ja kelpaa avuksi, mutta hän ei. Muutenkin on kyllä ihmisenä töissäkin todella ilkeä ja täysin "minäminä"-tyyppi. On sellainen tyypillinen suorasanainen törkyturpa, joka mieltää itsensä vain rehelliseksi ja sanoo mielipiteensä. En ihmettele, että on ongelmia kaikissa ihmissuhteissa niin töissä, kuin vapaa-ajallakin.
Kuulostaa mun anopilta. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin ihmeen auttamiseen tarvitaan tuollainen armeeja viikottain vauvaperheessä eli 2x isovanhemmat ja lapsen isä eli 5 henkilöä vauvaa ja äitiä varten? Eikä se tunnu vieläkään riittävän.
Meillä isovanhemmat läheisiä, mutta käyvät vain vieraana, eikä tulisi edes mieleen pyytää heidän käydä kaupassa ruokaostoksilla tai tehdä kotitöitä, vaan saavat seurustella lasten kanssa. Sama kun käydään kylässä isovanhemmilla, ollaan vieraana.
Mitä se lapsen isä tekee, jos tarvitaan ruoka- ja siivousapua isovanhemmilta?
Näin elämää nähneenä 60v ukkina sanoisin, että hauskaa kuin anopin hautajaisissa, päätelkää siitä loput.
Te, ketkä valitatte miksi vauvaperhe arvostaa apua:
Isovanhemmat ovat harvoja läheisiä, joita on luonteva pyytää avuksi. Kavereilla on omat menonsa, kaukaisempia sukulaisia ei kehtaa kysyä jos ei ole muutenkaan juuri tekemisissä eikä vauvan jättäminen ventovieraalle maksulliselle lapsenvahdille ole kaikille mahdollista.
Jos vauvan kanssa on ilman tukiverkkoja, ei ole mahdollisuutta kahdenkeskiseen parisuhdeaikaan kodin ulkopuolella. Ei voi vaikka lähteä puolison kanssa kahdestaan lenkille tai syömään. Jos ei ole tukiverkkoja, pitää aina toisen olla vauvan kanssa ja hoitaa koti. Jos vaikka äiti haluaa kampaajalle, on isän oltava vauvan kanssa.
Mielestäni ei ole kohtuutonta, että vanhemmat kaipaisivat joskus yhteistä aikaa ja lepoa päiväsaikaan. Meillä oli vauvavuoden aikana kaksi kertaa kahden tuntia parisuhdeaikaa. Toisella kerralla kävimme syömässä, toisella kertaa maastossa kävelyllä.
Vierailija kirjoitti:
Jatkaa menitte mukaan provoon, kylläpä olette uskonattoman tyhmääsakkia.
Äm. mätottaa tosissaan heti kun pääseväthaukkumaan kaikki maailman anopit.
Saattanan loisakat.
T. Ap
Et ole ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
anoppi yrittää nyppiä rusinat pullasta: olla kuin vieras eli ei tarvitse ottaa vastuuta mistään, mutta samalla hänen pitäisi olla superläheinen.
anoppi voisi itse miettiä, mikä kuviossa mättää.
Ihanko oikeasti teidän perheessä isovanhemmat eivät ole "vieraana" ja seurustele lasten kanssa, vaan höösäävät teidän kodissanne kotitöitä, käyvät ruokaostoksilla jne.
Meillä ei kyllä tulisi kuuloonkaan, että esim. isovanhemnat siivoaisi keittiön tai pesisi pyykit tai auttaisi muuten, kuin lastenhoidossa. Ja kolme lasta, alle 6v.
Enkä mene itsekkään isovanhempien jääkaapille tai siivoamaan, vaan ollaan heillä vieraana.
Mitä teidän miehet tekevät, jos isovanhempia tarvitaan arjen pyörittämiseen? Ettei niitä rusinoita oteta pullasta.
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihmeen auttamiseen tarvitaan tuollainen armeeja viikottain vauvaperheessä eli 2x isovanhemmat ja lapsen isä eli 5 henkilöä vauvaa ja äitiä varten? Eikä se tunnu vieläkään riittävän.
Meillä isovanhemmat läheisiä, mutta käyvät vain vieraana, eikä tulisi edes mieleen pyytää heidän käydä kaupassa ruokaostoksilla tai tehdä kotitöitä, vaan saavat seurustella lasten kanssa. Sama kun käydään kylässä isovanhemmilla, ollaan vieraana.
Mitä se lapsen isä tekee, jos tarvitaan ruoka- ja siivousapua isovanhemmilta?
Luit aloituksen, mutta et ymmärtänyt lukemaasi?
Äidillä vaikeita komplikaatioita synnytyksestä, joista toipuminen on ollut hidasta ja on siitä syystä tarvinnut apua. Ihmisen ei tarvitse pärjätä yksin, vaan apua saa ja pitää pyytää. Jokainen sitten päättää ihan itse auttaako vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on miehen kanssa ollut alusta asti diili, että hän hoitaa yhteydenpidon omiin vanhempiinsa ja minä omiini. Se on toiminut hyvin. Ehkä sinun pitäisi siis puhua asiasta miehesi, eikä hankalan anopin kanssa.
Muista ap, sä olet joskus aikoinaan sitten anoppi, nämä miniät eivät haukkumiskiimassaan sitä aina muista. Ei mulla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te, ketkä valitatte miksi vauvaperhe arvostaa apua:
Isovanhemmat ovat harvoja läheisiä, joita on luonteva pyytää avuksi. Kavereilla on omat menonsa, kaukaisempia sukulaisia ei kehtaa kysyä jos ei ole muutenkaan juuri tekemisissä eikä vauvan jättäminen ventovieraalle maksulliselle lapsenvahdille ole kaikille mahdollista.
Jos vauvan kanssa on ilman tukiverkkoja, ei ole mahdollisuutta kahdenkeskiseen parisuhdeaikaan kodin ulkopuolella. Ei voi vaikka lähteä puolison kanssa kahdestaan lenkille tai syömään. Jos ei ole tukiverkkoja, pitää aina toisen olla vauvan kanssa ja hoitaa koti. Jos vaikka äiti haluaa kampaajalle, on isän oltava vauvan kanssa.
Mielestäni ei ole kohtuutonta, että vanhemmat kaipaisivat joskus yhteistä aikaa ja lepoa päiväsaikaan. Meillä oli vauvavuoden aikana kaksi kertaa kahden tuntia parisuhdeaikaa. Toisella kerralla kävimme syömässä, toisella kertaa maastossa kävelyllä.
Eiköhän suurimmassa osassa vauva kuulu siihen perheeseen ja parisuhteeseen ja halutaan kaikki mahdollinen aika viettää YHDESSÄ. Ja menot ja vierailut järjestetään niin, että vauva on mukana. Monelle vauva on niin rakas, ettei sitä raaski antaa muiden hoidettavaksi, kuin pakon edessä. Ja vauva ja hänen tarpeensa menee kaiken edelle.
En lukenut aloitusta mutta haluan sivusta nähneenä sanoa että naiset omivat oman perheensä suosikeiksi. Miehen puolelta ei niin väliä!
Emme veljieni puolelta oltu koskaan saatu hyvää kontaktia miniöihin.Kylmiä kapuloita, dominoivia , ilkeitä. Yks juoppokin sopii seuraan .Vihasi lapsiaan pienestä asti. Emme saaneet käydä kylässä. Emme siis tunne sisarusten lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työkaverina eräs tuore mummu. Aina on valittanut, kuinka miniä sitä ja miniä tätä ja poikansa on ihan etääntynyt... Ollaan kuulemma niin kiittämättömiä ja silloin, kun hän oli nuori, niin hän ei ainakaan sitä ja tätä jne. Kun raskaus tuli ilmi, kertoi töissä, että hän ei ainakaan ala lapsenvahdiksi, että jokainen hoitakoot oman jälkikasvunsa. Nykyään n. 2 vuotta myöhemmin valittaa siitä, kun miniän vanhemmat hoitaa lasta ja kelpaa avuksi, mutta hän ei. Muutenkin on kyllä ihmisenä töissäkin todella ilkeä ja täysin "minäminä"-tyyppi. On sellainen tyypillinen suorasanainen törkyturpa, joka mieltää itsensä vain rehelliseksi ja sanoo mielipiteensä. En ihmettele, että on ongelmia kaikissa ihmissuhteissa niin töissä, kuin vapaa-ajallakin.
Menepä itseesi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, ketkä valitatte miksi vauvaperhe arvostaa apua:
Isovanhemmat ovat harvoja läheisiä, joita on luonteva pyytää avuksi. Kavereilla on omat menonsa, kaukaisempia sukulaisia ei kehtaa kysyä jos ei ole muutenkaan juuri tekemisissä eikä vauvan jättäminen ventovieraalle maksulliselle lapsenvahdille ole kaikille mahdollista.
Jos vauvan kanssa on ilman tukiverkkoja, ei ole mahdollisuutta kahdenkeskiseen parisuhdeaikaan kodin ulkopuolella. Ei voi vaikka lähteä puolison kanssa kahdestaan lenkille tai syömään. Jos ei ole tukiverkkoja, pitää aina toisen olla vauvan kanssa ja hoitaa koti. Jos vaikka äiti haluaa kampaajalle, on isän oltava vauvan kanssa.
Mielestäni ei ole kohtuutonta, että vanhemmat kaipaisivat joskus yhteistä aikaa ja lepoa päiväsaikaan. Meillä oli vauvavuoden aikana kaksi kertaa kahden tuntia parisuhdeaikaa. Toisella kerralla kävimme syömässä, toisella kertaa maastossa kävelyllä.
Eiköhän suurimmassa osassa vauva kuulu siihen perheeseen ja parisuhteeseen ja halutaan kaikki mahdollinen aika viettää YHDESSÄ. Ja menot ja vierailut järjestetään niin, että vauva on mukana. Monelle vauva on niin rakas, ettei sitä raaski antaa muiden hoidettavaksi, kuin pakon edessä. Ja vauva ja hänen tarpeensa menee kaiken edelle.
Vauvaa ei voi ottaa kaikkiin menoihin. Ja kommentistasi huomaa, että ei ole vanhempi. Oma lapseni on maailman rakkain, kuten myös mieheni, mutta en jaksaisi vuoden ympäri olla molempien kanssa 24/7, vaan tarvitsen myös omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni vihje naiset. Älkää alkako anopeiksi!
Vaikuttaa siltä, ettette ole riittävästi puhuneet anopin kanssa vaan oletat hänen itse hoksaavan, että haluat kodinhoitoapua.
Mitähän miehesi tekee, jos ei siivous tai kaupassa käynti hoidu edes jonkinverran hänen toimestaan.
On myös selvää, että yövieraaksikin ilmeisesti tulevat isovanhemmat osallistuvat ruoanlaittoon ja siivoukseenkin eri tavalla kuin käymään piipahtava lähellä asuva mummo, ellei asiaa hänelle erikseen suomenneta, että kodinhoitoapua tarvitsemme.
Pyydä häntä alkuun hoitamaan lasta vaikka tunti, että pääset käymään jossain. Siitä se lähtee ja lapsen ja mummon suhde vahvistuu.
Hyvää asiassanne on se, ettet tunnu olevan tyypillinen ”vihaan anoppiani, eikä hän saa koskea lapseeni”- miniä.
Missä on perheen tasa-arvo ja miehillä oikeus isyyteen?
Missä on miehet - lapsen isä ja isoisät?
Täällä vain naiset ovat äänessä, lapsen äiti, joka toisessa lauseessa huutaa apua anopilta ja äidiltään. Lastenhoidon lisäksi, myös kotitöihin ja kaupassa käyntiin.
Eikö lapsen isä ole kykenevä käymään kaupassa, vaan siihenkin tarvitaan nainen, anoppi.
Millaisen mallin ja asenteen lapset saavat nykyään äidiltään ja kotoa? Huolestuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
On ihan tutkimustietoa, että yleensä äidin vanhemmat ovat lapsenlapselle läheisempiä kuin isän vanhemmat. Ei ole mitenkään tavaton tilanne.
Aina ei tuo tutkimustieto pidä paikkaansa🤣
Ongelmat vuorovaikutuksessa ovat usein seurausta siitä, että asioista ei puhuta riittävän suoraan ja rehellisesti. Suoraan puhumisella en nyt tarkoita sitä, että lauotaan, mitä sylki suuhun tuo, vaan kerrotaan tosiasioihin perustuen, miksi minä toimin näin, syyttämättä toista, kun sinä et ikinä.
Anoppia voisi muistuttaa, että olette pyytäneet monesti apua, kun sille on ollut suuri tarve, mutta hän ei ole halunnut auttaa. Ja että suhteiden luomiseen ja ylläpitoon tarvitaan kummankin osapuolen panostusta. Jos ylläpito on kovin yksipuolista, ja toinen odottaa olevansa saava osapuoli suurimman osan ajasta, suhde menee säröille ja kuihtuu.
Voi tietysti käydä niinkin, että jos tämän kerrot anopillesi, hän loukkaantuu lopullisesti, mutta ehkä silloin asetelmassa oli alun perinkin ongelmia. Ehkä se ongelma on miehesi ja hänen äitinsä välisessä suhteessa?
Anopista varmaan tuntuu että te ette halua tavata häntä vaan hänen työpanoksensa. Onhan se kiristämistä jos kyläilyn vastineeksi pitä aina tehdä hommia tai tuoda ruokaa.
Minulla on työkaverina eräs tuore mummu. Aina on valittanut, kuinka miniä sitä ja miniä tätä ja poikansa on ihan etääntynyt... Ollaan kuulemma niin kiittämättömiä ja silloin, kun hän oli nuori, niin hän ei ainakaan sitä ja tätä jne. Kun raskaus tuli ilmi, kertoi töissä, että hän ei ainakaan ala lapsenvahdiksi, että jokainen hoitakoot oman jälkikasvunsa. Nykyään n. 2 vuotta myöhemmin valittaa siitä, kun miniän vanhemmat hoitaa lasta ja kelpaa avuksi, mutta hän ei. Muutenkin on kyllä ihmisenä töissäkin todella ilkeä ja täysin "minäminä"-tyyppi. On sellainen tyypillinen suorasanainen törkyturpa, joka mieltää itsensä vain rehelliseksi ja sanoo mielipiteensä. En ihmettele, että on ongelmia kaikissa ihmissuhteissa niin töissä, kuin vapaa-ajallakin.