Lue keskustelun säännöt.
Anoppi mustasukkainen, koska vanhempani ovat läheisempiä kuin hän – vertaistukea?
16.01.2022 |
Perheessämme on yli puolivuotias vauva. Olen raskausajasta asti halunnut huomioida kaikkia isovanhempia tasapuolisesti ja halusin, että jokainen isovanhempi saisi muodostaa hyvät välit vauvan kanssa alusta asti. Kaikki isovanhemmat olivat odotusaikana vauvasta todella innoissaan (suvuissamme ei ole muita pieniä lapsia). Kaikki isovanhemmat saivat samat kuvat vauvasta, tiedot vauvan voinnista ja vauvan synnyttyä molemmat isovanhemmat kutsuttiin pian katsomaan vauvaa. Anoppi kävi ensin, omat vanhempani sen jälkeen. Minä sain synnytyksen yhteydessä vaikeita komplikaatioita ja vauvavuosi on ollut raskas, kun olen toipunut vaikeista vaurioista hitaasti.
Varsinkin ensikuukausina pyysimme molempia isovanhempia avuksi, koska mies oli töissä ja synnytysvauriot rajoittivat omaa toimintakykyäni paljon. Omat vanhempani kävivät mielellään auttamassa pitkän matkan takaa. Auttoivat vauvan hoidossa, kävivät vaunulenkeillä, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Anoppi kieltäytyi tulemasta avuksi monta kertaa, kun poikansa pyysi häntä avuksi. On joskus käydessään vaihtanut vaipan tai yksittäisen kerran syöttänyt lasta – osaa kyllä nuo asiat hyvin, eli ei ole siitä kyse. Anoppi on terve, virkeä ja asuu melko lähellä. Ajan kuluessa kävi selväksi, että anoppi ei halunnut auttaa – ei kodin eikä vauvan kanssa, vaikka olisimme apua tarvinneet. Kylään hän voi tulla, mutta on silloin kuin kuka tahansa vieras ja odottaa meidän seurustelevan hänen kanssaan ja laittavan ruoat ja muut valmiiksi hänelle. Eräällä kerralla olimme pyytäneet anopilta apuna, että hän olisi tuonut ruokaa mukanaan, niin puhelimessa anoppi sanoi tuovansa, mutta ovella ilmoitti, ettei hän ala kylään tullessaan mitään ruokaa tuomaan, tuntuisi oudolta tulla vieraaksi eväiden kanssa ja talonväki kyllä huolehtii hänelle syömistä. Lakkasimme pyytämästä apua anopilta, kun tajusimme riittävän monen ein jälkeen, että minkäänlaista apua ei hänen suunnaltaan ole tulossa ja hän on itsekin sanonut tulevansa vieraaksi. On täytynyt hyväksyä, että anopin kyläilyt ovat kuin kuka tahansa kaukaisempi vieras tulisi kylään – kaiken saa laittaa valmiiksi. Siksi en ole kovin usein noita vierailuita jaksanut, vaan anoppi käy kylässä kerran kuussa. En ole jaksanut ”kestittää” muitakaan vieraita kuin harvakseltaan, kun jaksaminen on ollut vähissä.
(jatkuu seuraavassa viestissä)
Kommentit (90)
On ihan tutkimustietoa, että yleensä äidin vanhemmat ovat lapsenlapselle läheisempiä kuin isän vanhemmat. Ei ole mitenkään tavaton tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, sitä saa mitä tilaa. Mutta älä kuluta tippaakaan energiaa siihen vaan keskity lapseen ja perheen hyvinvointiin. Oikeastaan se on ukkosi homma laittaa anoppi ruotuun.
Saman tilanteen kokenut.
anoppi yrittää nyppiä rusinat pullasta: olla kuin vieras eli ei tarvitse ottaa vastuuta mistään, mutta samalla hänen pitäisi olla superläheinen.
anoppi voisi itse miettiä, mikä kuviossa mättää.
Ajatteliko ap, että joku jaksaa lukea hänen aloituksensa?
Jos toisen isoäidin kanssa ollaan läheisempiä, siihen on syy.
Anna anopin olla mustasukkainen. Jos ei ole itse valmis hoitamaan lasta niin omapa on asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen ihminen on vastuussa omista tunteistaan. Mitä sinä sillä päätäsi vaivaat? Elä omaa elämääsi perheesi kanssa äläkä ole huomaavinasi mitään kiukutteluja ja kyräilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea loppuun. Anna anopin olla mustasukkainen, jos se sitä häiritsee, et olet läheisempi sinun omien vanhempien kanssa... Jösses..
Älä välitä koko anopista. Ei ole sinun ongelmasi :) Mies hoitaa tarvittaessa yhteydenpidon siihen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen saman kokenut. Ensin koin syyllisyyttä, kun minua syytettiin etäännyttäväksi miniäksi. Lopulta tajusin, että ei ole minun asiani mielistellä anoppia. Hän on itse sen valinnan tehnyt, että ei ole halunnut olla arjessa avuksi, vaikka asuu lyhyen matkan päässä ja voimia auttamiseen olisi. Jaksaa juosta harrrastuksissa, on terve ja palasi eläkkeeltä töihinkin, koska "aika kävi pitkäksi".
Enää en stressaa tuosta. Anopin oma asia, jos on mustis. Sitä niittää, mitä kylvää.
En ymmärrä, mikä ongelma on.
Jos anoppi ei auta eikä pidä yhteyttä, niin olkoon.
Miksi välität siitä, mitä hän valittaa? Anna olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä minulle aika vierasta tuokin, että kahden suvun pitäisi palvella teitä, tuoda ruokaa, hoitaa vauvaa.
Kuulostaa mun anopilta. Hänellä ei oo koskaan ollut omia appivanhempia (miehen isän vanhemmat kuolivat ennen kuin miehen vanhemmat tapasivat). Luulen, että hänellä on ylisuuret odotukset siitä, millaiset anopin ja miniän välit on. Ajattelee, että täytyisi olla paljon yhteyksissä ja läheiset välit. Minä haluan pitää kohteliaat, mutta riittävän etäiset välit. Eipähän tule riitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Alkuun yritin pitää anoppiinkin yhteyttä (naiset kun yleensä huolehtii yhteydenpidosta sukuun)"
Hohhoijaa, älä nyt viitsi olla tossukka! Miten sä sitä anopin valitusta joudut kuuntelemaan? Puhelimeen ei tarvi aina vastata. Jos tulee teille, jätä vauva sen hoitoon ja mene lepäämään toiseen huoneeseen.
Eiköhän tämä ole aika tavallista. Toki yhteydenpito omien vanhempien kanssa on monille luontevampaa kuin yhteydenpito toisen vanhempiin. Miksi anoppi ei pidä yhteyttä poikaansa ja sitä kautta pysy kartalla lapsenlapsensa elämästä?
Kuka jaksaa kirjoittaa ja lukea tuollaisia jaarituksia!
En ihmettele jos anoppi väsyy, eihän hän ole tottunut noin pitkiin sepustuksiin mitä ap harrastaa. Mäkin väsyin heti.
Hyvä jos edes vähän saa apua. Se ei ole itsestään selvää. Siitä kannattaa iloita ja olla kiitollinen.
läheisyyttä ei voi pakottaa. joko sitä on tai ei. ilmaiseksi se ei kenellekään tule.
Anoppi on mustasukkainen pojastaan.
Tunnut arvostavan saamasi avun korkealle ja perustelet yhteydenpitoa sillä. Ehkä voisit vielä kerran tai kaksi kokeilla niin, että sanoittaisit avuntarpeen merkityksen myös anopille: tarvitsemme lapsen kanssa apua x, ja halusin tarjota sinulle ensin mahdollisuutta auttaa ennen kuin käännyn muiden puoleen...
Jos homma alkaa toimia, niin kiva kaikille. Jos ei ala, niin anna olla.
(jatkoa edelliselle viestille)
Anoppi on ilmaissut useampaan kertaan olevansa mustasukkainen, koska olen läheisempi omien vanhempieni kanssa ja yhteydenpito heidän suuntaansa on tiiviimpää. Tämä näkyy myös siinä, että vauva näkee enemmän vanhempiani kuin anoppia. Tämä on anopille tosi vaikea asia. Olen läheinen vanhempieni kanssa, soittelemme liki päivittäin – olemme olleet läheisiä jo ennen vauvan syntymääkin. Vanhempani ovat hyvin kiinnostuneita vauvan kuulumisista, pyytävät kuvia/videoita ja kyselevät myös minun ja mieheni kuulumisia. Yhteydenpito on molemmin puolista, vanhemmat pitävät minuun yhteyttä ja minä heihin. Anoppi ei laita rikkaa ristiin yhteydenpidon eteen poikansa suuntaan: ei soittele, ei laita viestiä, ei ehdota oma-aloitteisesti näkemistä. Anoppi ei ole kiinnostunut poikansa tai minun kuulumisista, mutta kertoo kyllä omista kuulumisistaan mielellään. Anoppi on kuitenkin sanonut, että odottaa minun olevan häneen yhteydessä. En ymmärrä tuota asiaa ollenkaan: miksi anoppia ei kiinnosta kuulla aikuisen poikansa asioista tai olla häneen yhteydessä, mutta minun pitäisi olla anoppiin yhteydessä? Alkuun yritin pitää anoppiinkin yhteyttä (naiset kun yleensä huolehtii yhteydenpidosta sukuun), mutta ymmärsin, että en jaksanut. Minulle on riittävästi siinä, että toivun vaikeista komplikaatioista, huolehdin vauvasta ja pidän yhteyttä omaan sukuuni/ystäviini. Mies ottaa äitiinsä yhteyttä silloin kun jaksaa, äitinsä ei ole yhteydessä poikansa suuntaan.
Anoppi on sanonut, että jääneensä mummona sivuun ja on väärin, että lapsenlapsi on enemmän tekemisissä minun vanhempieni kanssa. Kertokaa minulle, miksi anoppi on mustasukkainen, kun ei ole itse valmis tekemään mitään tilanteen eteen? Anoppi ei ole halukas pitämään itse yhteyttä eikä ole valmis auttamaan. Hänelle on annettu siihen mahdollisuus, mutta ei ole halunnut tehdä niin. Miksi pitäisi pyytää anoppia avuksi, kun on aiemminkin kieltäytynyt? Anoppi toivoo olevansa lapsenlapselle läheisempi, mutta ei tee sen eteen mitään ja käyttäytyy kylään tullessaan kuin kuka tahansa vieras. Onko muilla ollut vastaavaa ja miten tämän tilanteen kanssa jaksaa? Koen, että en voi pakottaa anoppia olemaan aktiivisempi, mutta anopin pitäisi myös ymmärtää, että läheiset välit eivät tule ilman minkäänlaista vaivannäköä hänen puoleltaan.
Ap