Saako keski-ikäinen enää samoja tunnetiloja kuin nuorena?

Näemmä niin monta vastausta kuin vastaajaakin. Yksilöllistä siis. Kyllä minä koen tuntevani kaikki ääripäät edelleen voimakkaina, mutta osaan suhtautua asioihin toisin, eli paljon leppoisammin kuin nuorena, jonka vuoksi elämä on merkittävästi helpompaa. En siis takerru enää noihin fiiliksiin samalla tavoin, annan niiden tulla ja mennä. Ikääntyminen on tässä mielessä ihanaa! N52

Aiemmin uskoin ettei saa, mutta viimeisen vuoden aikana olen elämässäni tapahtuneiden myllerrysten myötä päässyt hyvin lähelle. Olen nelikymppinen.

Tunteet ovat todella vahvoja/pinnassa, ihastuksen tunteet tuntuvat vatsassa yhtä vahvoilta kuin silloin, ja edelleen on asioita joita teen ensimmäisen kerran.

Tuntuu kuin hyppäisi korkealta kalliolta veteen.

En malta odottaa mitä v. 2022 tuo eteen.

M 40 kirjoitti:

Seksi ei kiinnosta nelikymppisenä enää yhtään. Mutta ehtihän sitä nuorena.

Kumma. Minua vasta alkoi kiinnostaa nelikymppisestä, kun aloin voida paremmin.

Ei voi yleistää. Elämä voi olla hyvää kaiken ikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan. Kaikki ihanimmat ja voimakkaimmat muistot ovat lapsuudesta. Olisi ihanaa jos vielä voisi tuntea niin täydellistä, puhdasta iloa ilman mitään muita synkempiä sävyjä.

Itse pääsin ilon kokemiseen vasta pitkälle keski ikäisenä kun olin selvittänyt karmean lapsuuden siihen liittyvine traumahäiriöineen.

Eläminen kannattaa kun päättää että tulossa on parempia aikoja. Kupliva ilo on sellaista peruskiitollisuutta arjessa, joka on omissa käsissä eikä riipu toisista. Nuoruuden euforiat oli omalla kohdalla niin harhaisia että niitä en osaa kaivata. Mutta jokaisella oma stoorinsa.

M 40 kirjoitti:

Seksi ei kiinnosta nelikymppisenä enää yhtään. Mutta ehtihän sitä nuorena.

Mulla vähän samaa. Kiinnostaa kyllä jonkin verran, mutta ei vaan jaksa enää sitä kaikkea säätämistä, mitä tarvitaan, ennen kuin pääsee itse asiaan. Helpompi olla vain yksin.

Kyllä mulla on isoimmat särmät hioutuneet vuosien varrella, niin hyvässä kuin pahassa. Nykyään en enää saa ääripään tunteita oikein mistään. N59

Ei samoja , paljon parempia.

Tietenkin saa. Joihinkin asioihin osaa suhtautua rennommin ilman stressiä, joissain asioissa ottaa kipakammin kantaa, eikä siedä paskaa mistään. Tunnetilat hyvinkin vahvoja, mutta asiat näkee kyllä realistisemmin.

Saa, mutta yllätysmomentti jää puuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan. Kaikki ihanimmat ja voimakkaimmat muistot ovat lapsuudesta. Olisi ihanaa jos vielä voisi tuntea niin täydellistä, puhdasta iloa ilman mitään muita synkempiä sävyjä.

Sama. Lapsena elämä tuntui elokuvalta, nyt lähinnä joltain puhkikuluneelta merisäältä.

Nuorena ainakin oma tunne-elämäni oli yhtä vuoristorataa. Vanhempana tunne-elämä on tasoittunut melkoisesti. Ja hyvä niin.

Tosin kaipaan sitä innostusta, kun oli onnistunut hankkimaan vaikka liput lempibändin konserttiin, tai sai vihdoin ostettua uusimman levyn.

Kyllä niitä saa mutta omalla kohdallani se edellyttää kesäyötä, festaria ja runsasta alkoholinkäyttöä.  Talvella sama on mahdollista hikisellä klubilla tiukan rokkibändin kurittaessa tärykalvoja alkoholin vahvan vaikutuksen alaisena.

Vierailija kirjoitti:

Ei saa, koska kaikki mahdolliset tunteet ja tilat on koettu jo aiemmin.  Keski-iässä kokee helpommin mielenrauhaa ja seesteisyyttä, kun nuorena jännitys ja innostus kupli suonissa.

t. nainen 52v

Varmaan mieluummin kokee, mutta kun se ei aina mee niin.

Vierailija kirjoitti:

M 40 kirjoitti:

Seksi ei kiinnosta nelikymppisenä enää yhtään. Mutta ehtihän sitä nuorena.

Kumma. Minua vasta alkoi kiinnostaa nelikymppisestä, kun aloin voida paremmin.

Ei voi yleistää. Elämä voi olla hyvää kaiken ikäisenä.

Seksi ei kuulu hyvään elämään.

Haetaan vähän rhuutia, niin sit taas jaksaa hyppiä stagella.

Skidit pelästyy ja ne on ihan hardrout ku ne tsiigaa sua lavalla.