Lue keskustelun säännöt.
Eroista. Siinä hylätään toinen
12.05.2015 |
Ainakin aika usein. Miksi silloinkin puhutaan "eroprosessista"? Miksi ei puhuta sen, joka tuli hylätyksi "hylkäysprosessista"? Olisi nimitys, jota henkilö oikeasti läpi käy.
Kommentit (6)
Eroprosessi kuvaa molempien näkökulmaa. Molemmat eroaa. Turha puhua jättämis ja hylkäysprosesseista erikseen.
Joo. Ja aina ei ole myöskään selvää, kumpi hylkää. Esim. patologinen pettäjä tai pahoinpitelijähän on jo hylännyt puolisonsa, joka vain sitten viimeistelee käytännön puolen tekemällä erosta virallisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole itse eronnut, mutta prosessoin läpi vaikeaa äitisuhdetta. Joskus olen saanut vähän apua lukemalla näitä eroprosessijuttuja, koska toki samoja asioita niissäkin on, vaikka ero ei ole miehestä. (Se, että ero on tapahtunut lapsena äidistä, vaikka äiti asui kanssani, on itseasiassa pahempaa, kuin ero aikuisena miehestä, jos kuitenkin oma lapsuus on ollut rakkaudellinen ja hyvä, väitän.)
Mutta tänä aamuna tajusin, että eihän se mikään "ero" mun äidin ja minun välilläni ollut. Se oli hylkäys. Äiti hylkäsi minut. Sitten tajusin, että samaahan tapahtuu parisuhteissa ja avioliitoissa tämän tästä.
Sitten tulee joku auttava taho "eroprosessineuvojensa" kanssa. Tai ainakin nämä naistenlehtien katsaukset asiaan. Miksi ne on aina kirjoitettu sellaisesta näkövinkkelistä, kuin eroaja olisi kuitenkin täysivaltainen osapuoli siinä erossa ja etenkin tasapainoinen ihminen muuten, mitä nyt tuli tällainen pikku kupru tähän elämään, että sattui näin kauheeta, että tuli ero. Ero on hyvä prosessoida. Nimenomaan se ero. Sua mitään hylätty. Oot uhri, jos ajattelet niin. Mutta kun se tosiaankin perkele on joskus niin!!
ap
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:06"]
Eroprosessi kuvaa molempien näkökulmaa. Molemmat eroaa. Turha puhua jättämis ja hylkäysprosesseista erikseen.
[/quote]
Jos toisen osapuolen takana on lapsuuden hylkäyskokemus hänestä ei varmaankaan tunnu tuolta. Puhun nyt nimenomaan tunteesta.
ap
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:10"]
Eroprosessi kuvaa molempien näkökulmaa. Molemmat eroaa. Turha puhua jättämis ja hylkäysprosesseista erikseen.
Joo. Ja aina ei ole myöskään selvää, kumpi hylkää. Esim. patologinen pettäjä tai pahoinpitelijähän on jo hylännyt puolisonsa, joka vain sitten viimeistelee käytännön puolen tekemällä erosta virallisen.
Joo, mutta olisi hyvä kehitellä tukiprosessi hylkäysprosessia läpikäyville ja ehkä ihan omaa vertaistukea. Varmaan jotain sellaista onkin, mutta ärsyttää, jos ne ovat lähinnä parisuhteesta johtuville tunteille. Siis ärsyttäisi mennä sellaiseen "valittamaan" ja prosessoimaan, kun itsellä ei ole sellaista parisuhdetta ollut, josta ois joku mut voinut hylätä. Ei ole varmaan vaikeaa arvata miksi. Parisuhde on, mutta ei niin antoisa, koska piti varmistaa tämä hylkäämättömyysasia, enkä "voinut" valita itselleni sopivaa ja se on yksi elämän mielekkyyteen aika isosti vaikuttava asia.
Eronneena jonka ero meni oikeaa kaavaa, vaikka ois tunnetasolla kauhean rankkakin, saisi varmaan tukea joka tuutista jos vain menisi hakemaan. Mulla on sit tuosta vain se kauhean rankka, muuten ei sovi mihinkään loossiin. Äitisuhdettakin on sinänsä jo vatvottu tarpeeksi. Nyt oon vain hukassa itseni kanssa.
ap
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:15"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:06"]
Eroprosessi kuvaa molempien näkökulmaa. Molemmat eroaa. Turha puhua jättämis ja hylkäysprosesseista erikseen.
[/quote]
Jos toisen osapuolen takana on lapsuuden hylkäyskokemus hänestä ei varmaankaan tunnu tuolta. Puhun nyt nimenomaan tunteesta.
ap
[/quote]Me ainakin sovimme yhdessä erosta eikä kumpikaan tuntenut mitään hylätyksi tulemista, aikuiset ihmiset.
Eroprosessi kuvaa molempien näkökulmaa. Molemmat eroaa. Turha puhua jättämis ja hylkäysprosesseista erikseen.