Rehellisesti: oletko kaunis?
.
Kommentit (68)
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 22:04"]
Voisin olla viisi kiloa hoikempi, mutta näillä mitoillakin olen paremman näköinen kuin moni kehoaan sopusuhtaisena pitävä pullakampi löllykkä. Ei tarvinne sanoa kauneudesta muuta kuin että ryhti, lihakset, iho, hiukset ja hampaat ovat hyvät ja olen niihin 100 % tyytyväinen. Ihmettelen nuorempien naisten itsekritiikin puutetta, kun minulle ei kelpaa tietyntasoisesti hoidettu kroppa, niin heillepä tuntuu kelpaavan! Todella helppoa pitää tämä taso, kun ei ole kertaakaan ote päässyt lipsumaan enempää kuin max 5 kg. Sopiva paino on aika tärkeänä osana hyvinvoinnissani ja se miten rentoutuu, liikkuu, syö, nukkuu ja juo tarpeeksi vettä.
[/quote]
Oletko Super-Marjo?
En. En rumakaan, mutta kauniiksi en ikinä sanoisi. Olen todella tavallisen näköinen, ajoittain ihan perusnätti. Olen normaalivartaloinen ja kasvoni ovat melko pyöreät, mutta sopusuhtaiset. Minulla on kaunis hymy, mutta vastavuoroisesti todella paljon luomia kasvojen alueella. Eipä sillä, ikää minulla on vasta 17 vuotta, joten aiempien komenttien perusteella tulen kaiholla muistelemaan tätä olemusta 30-40 vuoden päästä...
En ole nuorempana pitänyt itseäni erityisen kauniina, mutta ihmiset alkoivat kehumaan ja rohkaisemaan menemään kauneuskisoihin, niin aloin uskomaan että olen kaunis. Voi olla että itsetunto on parantunut tai ikää tullut, mutta kyllä sanon nykyään olevani kaunis. Ihmiset katsovat ja baarissa jopa naiset kehuvat vessassa, että oletpa kaunis. Itse pidän kauniina sitä, että olen hyväksynyt itseni.
En katso muita alaspäin, olen rohkaiseva ja kannustava muille ja olen ystävällinen kaikille (paitsi niille jotka ovat kusipäitä minua kohtaan). Tulos: naiset ovat usein inhottavan kateellisia. Tätä en ole halunnut. Asioilla on aina puolensa ja puolensa :/
Paikoittain. Kasvot ovat persoonalliset ja kauniit, tukka on hyvä - pää-asiat siis kunnossa. Vartalo taas ei niinkään.
Voisin näytellä Real life Quasimodoa.. Mulla on vissii aina ollu jtnki kieroutunu suhde mun ulkonäköön oon repiny jtn vauva ja koulukuviaki ku oon niin hirveen näköne :oo
En ole. Olisi ihana olla vihaamatta itseään niin paljon,että tuntisi itsensä kauniiksi, koska siitähän se kumpuaa. Itseinhosta.
No kyllä kun sinua katselin siellä ylempänä.
Sano sit kahen kesken, söpö patonkipaistaja, terveisin mustikkapuuro. ;)
En. Mulla on hyvä kroppa (treenaan) ja olen eläväinen ja karismaattinenkin, miehet ihastuvat minuun helposti. Mutta esim valokuvissa näkee etten ole kaunis.
En ole enää. Ennen en tajunnut kauneuttani, kun muut sitä jaksoivat muistuttaa. Nyt tajuan olleeni kaunis.
Onneksi sisin jatkaa paranemistaan ja itsetuntokin on vihdoin kohdillaan :)
En, miesten mielestä lienen parhaimmillaankin siedettävä. Jos laihduttaisin, leikkauttaisin silmät, nenän ja tissit, ottasin hiustenpidennykset, treenaisin hulluna, poistattaisin kaikki karvat, ottasin täytettä huuliin jne, olisin ehkä ihan ok. Mutta kun silti oisin vyötärötön, pihtikinttuinen, väkäleukainen ja ohuttukkainen eli edelleen ihan perseestä, ei maksa vaivaa. Pidän silti itsestäni huolta ja kelpaan itselleni, on ystäviä ja kiva elämä - oon nelikymppinen enkä jaksa enää yrittää saavuttaa jotain mahdottomia standardeja. Äheltäkööt muut, mulla on parempaa tekemistä. Nuorena olin itse asiassa ihan nätti ja hoikka, mutta sillon oli huono itsetunto enkä tajunnut ottaa siitä iloa irti.
Nuorempana olin kaunis, en kylläkään söpö. Ehkä olin mallimainen, kun monet kysyivät, olenko malli. Jopa tuntemattomat naiset saattoivat tulla sanomaan myös kehuja kasvonpiirteistäni.
Nykyään olen vain ikäisekseni kaunis. Täytin juuri 42 ja ilmeisesti näytän nuoremmalta, en kaksvitoselta silti :)
Olen. Mutta painan 100kg. Jos olisin ihannepainossani olisin uskomattoman kaunis. No kidding
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 23:41"]
Olen. Mutta painan 100kg. Jos olisin ihannepainossani olisin uskomattoman kaunis. No kidding
[/quote]
Laihduta sitten 50 kg ja nauti loppuelämästäsi!
En. Ihan nätti kyllä, eikä oma peilikuva aiheuta enää oksennusfiilistä kuten teininä. Nykyään jopa pidän ulkonäöstäni, vaikken itseäni kauniiksi sanoisikaan.
En ole. En ole edes söpö tai nätti. Olen keskivertoa rumempi mutten mikään hirveän ruma. Onneksi mulla on hyvä kroppa, sellainen aika täydellinen x-vartalo, se kompensoi vähän tilannetta.
Jos naamasta puhutaan niin en, mutta en ole kyllä rumakaan. Jotenkin ns. möykkyinen naama ja liian pieni hyppyrinenä. Muuten olen todella hoikka ja lihaksia löytyy.
Pidin itseäni noin (12-15-v) rumana, vaikka aina kaikki muut sanoivat, että olen kaunis, mutta pidin itseäni jotenkin tylsän näköisenä. Välillä halusin siniset tai vihreät silmät, välillä vaaleat hiukset, välillä tummat. Tämä liittyi ilmeisesti murrosikään!
Lukiossa sitten kasvoin aikuiseksi ja ymmärsin oman kauneuteni. Enkä ikinä vaihtaisi mitään piirteitäni toisiin.
Mutta aivan sama miltä näyttää, kunhan on kaunis sisäisesti!
T. 20-v muijjjaaa