Lue keskustelun säännöt.
Mitä syitä, ettet hanki uutta koiraa?
11.05.2015 |
Viimeisin koirani kuoli melko nuorena, ja tämän koiran kanssa oli elämäni parasta aikaa. Täydellinen koira, ehkä pelkään ettei seuraava koira voisi mitenkään olla yhtä hieno koira kuin edesmennyt. Totuuden nimissä ei voisikaan, mutta varmasti siitäkin rakas tulisi. Aina on koira ollut ja kyllä tähän koirattomaan elämäänkin tottuu. Ehkä aika ei ole vielä kypsä, onkohan se koskaan? Enemmän aikaa? Toki, mutta mihin, yleensä johonkin turhuuteen, vaikka shoppailuun. Enemmän rahaa? Kyllä, mutta mihin, ei mihinkään niin tärkeään, mitä ilman ei voisi elää. Pelko, että siitäkin aika jättää aivan liian aikaisin. Ja se suru ja ikävä sen jälkeen, miten kauan se kestää ennen kuin vähän helpottaa. Ainahan siitä jälki jää. No tässä joitain syitä, mitä itse ajattelen. Olen sitä mieltä, että olen ehkä liian herkkä ja tunteellinen koiran omistajana. Eli siinä taas yksi syy lisää. Kiitos kun luit :) Aika auttaa, koirani kuolemasta on vuosi.
Kommentit (7)
Mulla ainakin suurin syy on se karvan määrä. Nyt varsinkin, kun on konttausikäinen lapsi, se lattialla pyörivän koirankarvan määrä on raivostuttava, vaikka joka päivä imuroi. Ja ainahan toki on ne omat järjestämisensä, mihin koira jos ei voi ottaa matkalle mukaan. Ja auto täytyy olla farmari että koiran saa kyytiin, vaikka ei ole iso koira. Rakas koira se on, mutta kun siitä aika jättää, en aio ottaa uutta. Mutta ymmärrän kyllä että kuolemasta on hankala päästä yli. Mun vanhemmat otti koiran kun olin kuusivuotias, ja se oli koko lapsuuteni ajan rakas ystävä. Se kuoli 15-vuotiaana, eli neljä vuotta sitten, mutta edelleen mietin usein miten upea eläin ja ystävä se oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 20:29"]Mulla ainakin suurin syy on se karvan määrä. Nyt varsinkin, kun on konttausikäinen lapsi, se lattialla pyörivän koirankarvan määrä on raivostuttava, vaikka joka päivä imuroi. Ja ainahan toki on ne omat järjestämisensä, mihin koira jos ei voi ottaa matkalle mukaan. Ja auto täytyy olla farmari että koiran saa kyytiin, vaikka ei ole iso koira. Rakas koira se on, mutta kun siitä aika jättää, en aio ottaa uutta. Mutta ymmärrän kyllä että kuolemasta on hankala päästä yli. Mun vanhemmat otti koiran kun olin kuusivuotias, ja se oli koko lapsuuteni ajan rakas ystävä. Se kuoli 15-vuotiaana, eli neljä vuotta sitten, mutta edelleen mietin usein miten upea eläin ja ystävä se oli.
[/quote] Tiedäthän, että on rotuja mistä ei lähde karvaa ollenkaan tai hyvin vähän?
Mun ensimmäinen koira oli käsittämättömän ihana kaikenkaikkiaan. Rakasti mua yli kaiken ja jos jätin sen okt:n pihalle vapaana, se ei tontilta poistunut. Ei vaikka mikä koira tai kissa käveli ohi.
Sen jälkeen ollut koiria eivätkä ne ole yltäneet lähellekään samaa tasoa ja koulutus ollut vaativaa.
En jaksa enää tottelemattomia koiria, lenkkejä, hinkumista pihalle, hoidon järjestämistä jne. Ja kalliiksikin ne tulee.
Just siksi että se kuolee kumminkin. Yhden olen vienyt piikille, toista ei enää koskaan tule.
Mä en vaan kestä uudelleen sitä luopumisen tuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en halua tähän kaaokseen minkäänlaista lemmikkiä. Elukalle pitää antaa aikaa, eikä sitä nyt ole ja tiedostan sen. En ole koiraihminen.
Perheessämme olleet koirat eivät olleet helppoluonteisia ja niistä oli vielä normaalia hyvinkoulutettua (eivät olleet kaikilta osin sitä, mikä on täydellisesti oma vikamme, sitä en kiellä) koiraa enemmän vaivaa. Koiraton elämä on ihanan huoletonta, aloimme matkustella enemmän ja pitkiä aikoja eikä päivärytmiä tarvitse miettiä kotona kieli pitkällä lenkille pääsyä odottavan koiran mukaan. Lisäksi muut harrastukset kiinnostavat tällä hetkellä enemmän kuin koira ja sen kouluttaminen (minkä jälkiviisaina tekisimme tällä kertaa paremmin, eli veisi enemmän aikaa). Tämä sopii meille nyt. Rahasta ei ole kiinni.
Varmaan joku päivä vanhempana taas haluan ottaa koiran, ja otankin. Meidän molemmat koirat olivat pitkäikäisiä (14 ja 18 vuotta), joten silläkään en nyt halua sellaista ottaa, elämässä on luvassa luultavasti suuria muutoksia lähivuosina, niin parempi katsoa asiaa vasta sen jälkeen.
Viimeisen koiran kuoleman jälkeen meni muuten vuosia ennen kuin lainkaan pystyi harkitsemaan uutta koiraa! Suruaika on siinäkin. Joten varmaan tarvitset vain aikaa. Uuden koiran aika on mielestäni vasta sitten, kun et ota sitä toivoen, että se olisi vanhan hyvän koiran kopio, vaan tutustuaksesi uuteen koiraan. (Laastarisuhteet ovat kestämättömiä koirienkin kanssa, hehee.)