Työpaikka ahdistaa

Alan olla jo burnoutin partaalla koko asian kanssa, tuntuu etten kestä enää hetkeäkään :(

Olen miettinyt paljon, mikä ja mitkä jutut siellä ahdistaa ja miksi. Luulen että suurin syy mun ahdistukselle on se, että olen tajunnut miten kaikki tuolla työpaikalla tehdään vain suunnilleen sinnepäin vaikka kyseessä on ala, jossa on kyseessä ihmishenget. Vaikka teknologia ja tietämys on kehittynyt, tuolla tehdään kaikki samalla tavalla kuin 50 vuotta sitten. Ketään ei kiinnosta kehittyä tai kehittää, pääasia että saadaaan hommat hoidettua rimaa hipoen. Tämä on varmaan se suurin syy mun ahdistumiselle, joka kasvaa vain päivä päivältä.

Lisäksi ahdistusta lisää se, ettei työtä arvosteta kollegoiden eikä lähiesimiesten taholta. Työ on erittäin vaativaa ja vaatii jatkuvaa kouluttautumista, mutta tuolla asenne on se, että "kuka tahansa voidaan kadulta repäistä tekemään kyseistä työtä". Liittyy varmaan tuohon edellä mainittuun ammattitaidottomuuteen ja asioiden jämähtämiseen jonnekin keskiajalle.

Itse haluaisin kehittyä ja kehittää, olla oman ammattini huipputekijöiden joukossa, mutta sille ei anneta resursseja eikä tukea. Työyhteisö vastustaa kaikkea tai sitten ketään ei kiinnosta. Muutaman vuoden jaksoin nuoruuden innolla tuoda uusia innovaatiotia, kehitin työtä ja erityisesti omaa ammattitaitoani, mutta enää en jaksa kun lopputulos on aina sama. Siis että mikään ei muutu, ketään ei kiinnosta, kaikki on " ihan sama".

Tähän kun vielä ynnätään erittäin huono työilmapiiri, jossa kaksinaamaisuus loistaa, selän takana puukotetaan ja juoruillaan, lähiesimiehet eivät puutu tilanteeseen vaikka sen tietävät. Suoranaista työpaikkakiusaamistakin on, eikä siihenkään puututa vaikka aivan varmasti pomot siitä tietävät. Työpaikalla on kuppikuntia, asioita ei kerrota suoraan vaan ne kuullaan ns. käytäväpuheina. Siis ihan työhönkin liittyvät asiat menevät näin, ettei pomo kerro niistä vaan ne saadaan tietoomme huhuina tai siinä vaiheessa kun vaikka uusi työntekijä marssii ekaa päivää töihin. Pomo suosii naamakertoimen mukaan tiettyjä työntekijöitä, reiluudesta on turha puhuakaan. Tietyt tyypit saavat lusmuilla töistä, käyttäytyä kuin pahaiset kakarat, olla pois töistä jatkuvasti -ja näitä vain silitellään päähän ja kehutaan miten hyviä työntekijöitä ovat. Saavat rahalliset palkkiot ja kehut. Sitten ne hiljaisemmat, tunnolliset ja ahkerimmat jäävät näiden varjoon eivätkä ikinä saa yhtään tunnustusta työstään vaikka ovat paljon tuottavampia ja asiakasystävällisempiä kuin nuo ns. öykkärit.

Että onko ihme että mua ahdistaa. Ahdistaa niin paljon etten saa öitä nukuttua ja sunnuntait menee aina ahdistuessa maanantaina alkavasta työviikosta :( Lääkärillekään en uskalla mennä, kun siitä seuraa heti kolmikantakeskustelu (jos jää saikulle työuupumuksen takia) ja työyhteisön silmätikuksi joutuminen. Tiedän myös sen, ettei parin viikon sairasloma muuta tätä tilannetta miksikään, siellä ne kaikki samat ahdistuksen aiheet odottaa kun palaan töihin. Uutta työtä olen etsinyt jo pitkään tuloksetta, ei täällä pk-seudun ulkopuolella oikein valinnanvaraa ole.

Ihan kauhea olo :(