Perheen jäseneni ovat tyhmiä.

Luulen ihan vain kirjoitustaitosi perusteella ettei sulla ole paljon varaa heitä haukkua. :)

Et tosiaankaan ole mikään järjen jättiläinen. Alahan harjoittelemaan oikeinkirjoitusta, niin joku voi jaksaa lukeakin loppuun asti tekstisi. Tsemppiä opiskeluun.

Taidat olla perheen jäseniisi tullut :D

"Hehkuttavat asioita joissa ei ole mitään hehkuttamista." Niissä ei ole sinun mielestäsi mitään hehkuttamista, mutta jos olisit tarpeeksi viisas ja kypsä, ymmärtäisit, että kaikilla meillä on omat mieltymykset, arvot ja ilonaiheet. Anna perheenjäseniesi hehkuttaa asioita, jotka HE kokevat sen arvoisiksi. Kuulostat hyvin negatiiviselta ja kapeakatseiselta henkilöltä. Kirjoitustaidossasikaan ei ole kehumista...

Olen joutunut koko lapsuuteni kärsimään vanhempieni tyhmyydestä. He riitelivät vuosikausia ja aiheuttivat lapsilleen tällä tavoin hankaluuksia.

Suvussamme on paljon fiksuja ihmisiä, jotka ovat päässeet käyttämään älyään moneen hyvään, koska ovat saaneet vanhemmiltaan rauhalliset kotiolot lapsuudessa. Ne joilla on riidelty ja vihattu, ne ovat korjanneet vanhempiensa tekemisiä pitkälle aikuisuuteen.

On tyhmyyttä riidellä yksinkertaisista itsestäänselvyyksistä päivästä toiseen, viikkoon, kuukauteen, vuoteen jne. Sairasta oikestaan...

Ja sitten riitelyn uhri on se psykiatrista hoitoa tarvitseva sairas yksilö... joopa joo.

Vanhempien liitto on lapsen koti. Jos ei ole kunnollista liittoa, on parempi mennä eri teille mahdollisimman pian, ettei tuhoa jotakin haurasta, jonka on tarkoitus vahvistua kunnollisissa elinoloissa.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 14:52"]

O len huomannut ajat sitteen että äitini ei ole kovin fiksua sorttia. hän ei esimerkiksi ymmärrä vitsejä joissatarvitssi tavallista pohdintaa, jotta vitsi aukeaa. Olen huomannut saman tyyppistä vanhimmassa veljessäni, hän on jollaki tapaa hieman terävämpi, mutta ei kykene henkiseen kehitykseen pohdiskelemalla. Hänenajatus maailmansa ovat saman tapaisia mitä minulla oli joskus teininä. pikkusiskoni on kai hieman näitä terävämpi mutta samaa luokkaa, jos joku esittelee hänelle jonkin teorian hän ei kykene miettämään sitä omilla aivoilla vaan uskoo siihen 100% ja hermostuujos kyseenalaistaa. Hän käy nyt niitä mietintöjä omasta itsestä mitä kävin itse teinivuosien loppupuolella.

Elämä heidän kanssa on yhtä tuskaa. He hehkuttavat sellaisia asioita joissa ei ole mielestäni mitään hehkuttamista. ja jos sitten kysyy jotain "vaikempaa" he hermostuvat ja alkavat saivartelemaan javääntämään.

en siis osaa kohdella omia perheen jäseniäni. minulla alkaa pinnapalamaan heidän kanssaan eikä huvita olla missään tekemisissä. Yksi veljistäni on ihan normaali ja hänen kanssaan pystyy keskustelemaan.

en siis itse todellakaan ole mikään "fiksuimmasta päästä" eli tiedostan olevani ihan tavallinen ihminen.

Onko muilla samanlaisia tilanteita? miten ne ovat edenneet?[/quote]

Moi. Oletko miettinyt, että ehkä kyse ei ole typeryydestä, vaan erilaisuudesta ajattelutavoissa? Kysyn tätä ihan neutraaliin sävyyn.

Muuten kiinnostaisi, että oletko tehnyt Meyers-Briggsin persoonallisuustestiä? Mikä on persoonallisuustyyppisi? Mitä tyyppiä perheenjäsenesi mahtavat olla? Voisiko tällä olla jotain tekemistä sen kanssa, että koet itsesi niin erilaiseksi verrattuna perheenjäseniisi?

Linkki suomeksi: http://suomi-mbti.blogspot.fi/2014/07/mbti-portaali.html

Linkkejä testeihin englanniksi: http://www.humanmetrics.com/cgi-win/jtypes2.asp  http://www.16personalities.com/free-personality-test

Mukavaa maanantain jatkoa :)

Ei se omena kauas puusta putoa. Muista se ap. :)

Perheen jäsen:)

(kirjoitan rikkinäisellä näppäimistöllä. Lisäksi minulla on vaikea asteinen lukihäiriö. Tiedostan että kirjoitukseni on virheellistä ja sanoinkin etten ole mikään nero). Kysynkin vinkkiä vastaavissa tilanteissa olevilta. tiedostan hyvin että tämä näyttäytyy hyvin kapeakatseisena teille jotka ette ole samassa tilanteessa.  En jaksa sepostaa pitkästi miten tämä vaikuttaa kaikeen. mutta miettikääpä jos yrittäisitte keskustella 2 vuotiaan kanssa aikuisen asioita. sillä tasolla ollaan monesti.

En ole tehnyt testiä. täytyy tehdä mielenkiinnon vuoksi. en usko että kysymyksessä on erilainen persoonallisuus. jos yrittämme keskustella jostain aiheesta,äitini tippuu ensimmäisenä kärryiltä.

Riitely on ihan syvältä. Ja viimeksi tänään yritin keskustella yhden perheen jäseneni kanssa. asiallisesti esitin kysymyksen ja yrititin saada häneltä vastausta.hän loukkaantui heti, koska ei ymmärtänyt kysymystäni. kun yritin kysyä sitä uudestaan hän loukkaantui lisää. yritin sellittää että tämä nyt ei ollut mitää ironiaa tms. vaan kysymys. 

Keskustelu on ihan mahdotonta. ei siitä vaan tule mitään. meillä ei ole mitään puhuttavaa kun jos yrittää pohdiskella tai keskustella jostain asiasta olis e sitten politiikka, ilmastonmuutos, matkustaminen jne. ihan tavallinen aihe heillä ei ole mitään mielipidetää mihinkään. tai he perustavat mielipiteensä trendille. 

esimerkiksi äitini mielestä homous on tosi cool ja hän haluaisi homo ystävän. Kun kerroin seurustelevani naisen kanssa hän oli ihan järkyttynyt... 

sellanen perhe.

ihmiset on kummallisia. kysyn täälä vinkkejä ja ihmiset kääntyvät solvaamaan minua?

Miksi loukkaannutte ventovieraiden puolesta?

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 15:42"]

(kirjoitan rikkinäisellä näppäimistöllä. Lisäksi minulla on vaikea asteinen lukihäiriö. Tiedostan että kirjoitukseni on virheellistä ja sanoinkin etten ole mikään nero). Kysynkin vinkkiä vastaavissa tilanteissa olevilta. tiedostan hyvin että tämä näyttäytyy hyvin kapeakatseisena teille jotka ette ole samassa tilanteessa.  En jaksa sepostaa pitkästi miten tämä vaikuttaa kaikeen. mutta miettikääpä jos yrittäisitte keskustella 2 vuotiaan kanssa aikuisen asioita. sillä tasolla ollaan monesti.

En ole tehnyt testiä. täytyy tehdä mielenkiinnon vuoksi. en usko että kysymyksessä on erilainen persoonallisuus. jos yrittämme keskustella jostain aiheesta,äitini tippuu ensimmäisenä kärryiltä.

Riitely on ihan syvältä. Ja viimeksi tänään yritin keskustella yhden perheen jäseneni kanssa. asiallisesti esitin kysymyksen ja yrititin saada häneltä vastausta.hän loukkaantui heti, koska ei ymmärtänyt kysymystäni. kun yritin kysyä sitä uudestaan hän loukkaantui lisää. yritin sellittää että tämä nyt ei ollut mitää ironiaa tms. vaan kysymys. 

Keskustelu on ihan mahdotonta. ei siitä vaan tule mitään. meillä ei ole mitään puhuttavaa kun jos yrittää pohdiskella tai keskustella jostain asiasta olis e sitten politiikka, ilmastonmuutos, matkustaminen jne. ihan tavallinen aihe heillä ei ole mitään mielipidetää mihinkään. tai he perustavat mielipiteensä trendille. 

esimerkiksi äitini mielestä homous on tosi cool ja hän haluaisi homo ystävän. Kun kerroin seurustelevani naisen kanssa hän oli ihan järkyttynyt... 

sellanen perhe.[/quote]

No, lapsuudenperhettään ei kukaan ole voinut valita, joten yritä kestää omasi kanssa. Ehkä kannattaa suosiolla jättää se heidän kanssaan 'vaikeista' aiheista keskusteleminen, jos se johtaa pelkkään mielipahaan ja riitelyyn. Varmasti harmittaa, mutta eipä sille mitään muuta voi kuin muokata omaa asennettaan.. yritä löytää ne positiiviset puolet?

mukavaa maanantaita edelleen :)

p.s  kotikieleni ei ole edes suomi. mutta sen sijaan että takerrutte asioihin. kuten että teidän mielestä kirjoitustaito on yhtä kuin ÄO niin kuulisin vastaavia kokemuksia. 

Oletteko oppineet "kohtelemaan" perheenjäsenii vai onko välit viilentyneet niin etäisiksi että ette ole tekemisissä?

Oen harkinnut että pidän enään vain yhteyttä 3 sisarruksista jotaka vaikuttavat normaaleilta. "perheemme" on valtava ja äiti, sisar- sekä isäpuoli jne. riittää. asumme niin eripuolilla palloa että emme juurikaan näe kasvokkain koskaan.

-ap