Lue keskustelun säännöt.
Miehen raivokohtaukset
11.05.2015 |
Pakko kirjoittaa ja kysyä mielipidettänne, kun viimeksi eilen illalla kävi näin.
Meillä on aika pitkä parisuhde meneillään, isoja yhtesiä suunnitelmia ja asioita edessäpäin. 95% ajasta kaikki tosi hyvin, meillä on harrastuksia, läheisyyttä, me juttelemme ja nauramme. Mieheni haluaa viettää aikaa kanssani ja toteuttaa toiveitani.
MUTTA nyt, ehkä viimeisen reilun vuoden aikana, mieheni on alkanut saada aivan mielettömiä raivokohtauksia aivan olemattomista asioista. Kun esimerkiksi hänen lyijykynänsä on "hukassa", alkaa aivan mieletön raivoaminen, tavaroiden paiskominen ja kiroilu. Kaikki edellä mainittu kohdistuu minuun, koska MINÄ olen taas hukannut hänen tavaroitaan. Kertaakaan tavarat eivät ole olleet minun jäljiltäni hukassa, vaan ne löytyvät viimein suurin piirtein miehen nenän edestä, raivotessaan hän ei vain yksinkertaisesti enää näe asioita vaikka ne olisivat ihan lähellä. Joka kerta hän kuitenkin muistaa huutaa, että taas MINÄ olen jotain hukannut. Ja sitten kun tavara löytyykin hänen omilta jäljiltään, viha kyllä loppuu kuin seinään ja hän tulee pyytämään anteeksi ja on pahoillaan. Tosin eilen illalla hän ei niin tehnyt.
Aluksi menin auttamaankin etsimiseen, mutta se raivoaminen, huutaminen ja syyttely on oikeasti aika pelottavaa, vaikkei hän minuun koskekaan. Hän on vain niin järjettömässä raivossa silloin, että tavallaan pelkään hänen vielä joskus lyövän. Jos silloin yritän rauhoitella häntä, kaikki vastaukset tulevat kyllä erittäin isoilla kirjaimilla ja todella pelottavasti. Ja siis aina nämä kateissa olevat asiat ovat yhtä pikku juttuja, ei siis mitään elintärkeää, josta ymmärtäisinkin moisen reaktion.
Yleensä alan kiukusta itkemään, viime yön nukuin olohuoneessa. Olen hänelle hänen käytöksestään vihainen, mutta en osaa osoittaa vihaani, vaan ennemmin vetäydyn, itken, olen mykkäkoulua, en anna hänen koskea itseäni, kirjoitan päiväkirjaan... Olemme rauhallisina hetkinä puhuneet tästä. Olen sanonut, että hänen käytöksensä pelottaa minua ja koen sen kohtuuttomaksi, koska kertaakaan syy ei oikeasti ole ollut minun. Hän aina lupaa yrittää hillitä itseään, mutta sama kaava toistuu silti kerta toisensa jälkeen.
Alan olla väsynyt olemaan syyllinen kaikkeen. En enää tiedä, mitä voin tehdä, kun puhuminenkaan ei ollenkaan auta. Eroaminen käy aina mielessä, kun uusi raivokohtausetsintäprojekti alkaa. Mutta meillä on nyt sellaisia yhteisiä suunnitelmia (mm. iso asuntolaina juuri tulossa), että se ei nyt vain tule kysymykseen. Meillä ei ole lapsia, välillä mietin, osaisiko hän hillitä itseään edes lastensa nähden. Ja osaisinko minä suojella lapsiani niin, että veisin heidät sellaisen ihmisen luota turvaan...
Kommentit (71)
Mulle tuli mieleen, että jos raivokohtaus nyt sammuu kun tavara löytyy sieltä mihin mies on sen itse jättänyt eikä ap ole koskaan ollut katoamisiin syyllinen, niin mitä tapahtuu jos joskus onkin? Mikä on miehen reaktio, kun pyyhekumi kerran löytyykin ap:n työpöydältä eikä hänen? Sammuuko raivo vai nouseeko nyrkki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies oli viisikymppisenä jonkun vuoden tollanen täysi raivohulle.Luulen että oli mieshormonin muutoksista kyse.Sitren alkoi rauhoittua ja vähän ukottumaan (keskivatalo kaa vamaan).Nyt on ok
Heippa! Kuulostaa vähän myös minun mieheltäni. Etsii suutuspäissään joka päivä jotain itse kadottamaansa juttua. Tiedän kuitenkin satavarmasti ettei kävisi ikinä käsiksi. Ei ole ollut ikinä väkivaltainen 20 vuoden seurustelun aikana. Stressi ja nälkä saa miehessäni aikaan tuollaista käytöstä.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 09:13"]Ollaan alle 30v molemmat. Mies ei käytä alkoholia juuri lainkaan, saunakaljoja lukuun ottamatta. Humalassa hän on ehkä n. kerran vuodessa eikä raivoamista silloin ole ollenkaan. Humalassa mieheni on aina mukava ja lupsakka, samoin krapulassa, vaikka halailisi pönttöä. Mutta tämä ei siis ole meillä kummallakaan ongelma.
Työ yrittäjänä sitten ehkä voi olla se uuvuttava tekijä ja ainahan rahahuoliakin varmasti vähän on, mutta en nyt näe, että niiden pitäisi tällaista kaavamaista käyttäytymistä aiheuttaa..?
Ap
[/quote]
Diiba daaba, olisko kotoa opittua? Ei osaa purkaa sterssiä oikein?
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 12:55"]
Ei hyi. Nousee niskavillat pystyyn tuosta kuvauksesta. Eksä oli samanlainen "v***u ***tana p*****e" - raivoaja ihan naurettavista syistä. Hukkasi kännykkänsä istumalla sen päälle, unohti housun taskuun nenäliinan ja sai paperisilppuista pyykkiä, jätti limsapullon ulos pöydälle vartiksi ilman korkkia ja limsaan meni muurahaisia: Järkyttävät sekoraivarit. Ei syyttänyt minua sanoilla, mutta käytös kertoi muuta. Niin naurettavan aggressiivista käytöstä, että minua ahdisti aivan hirvittävästi. Joka viikkoista ja joskus jopa joka päiväistä. Jopa silloin kun oli lomalla ja kehui miten stressitön ja onnellinen hän on, sai näitä kohtauksia. Mikään ei auttanut. Jälkeenpäin vetosi siihen, että raivo ei ollut kohdistettu minuun vaan "satuin vain olemaan paikalla". Onneksi seurustelimme vain muutamia kuukausia, enkä ehtinyt kiintyä mieheen. Juurikin tästä syystä.
[/quote]
Melkeen nauran, kun luen tämän! Juuri noin meilläkin käy! Esimerkiksi juuri tuo puhelimen päällä istuminen kuulostaa tutulta.
Tilanteita meillä pahentaa entisestään se, että kun olen hermostunut ja peloissani, saatan jostain syystä nauraa. Se on outoa, mutta en voi sille mitään. Kai joku jännitysreaktio. Ja senhän arvaa, että jos nauraa ääliölle, joka etsii megalomaanisesti raivoten, kiroillen ja syytellen puhelinta, jonka päällä istuu, niin se vaan pahentaa tilannetta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 13:06"]
Mulle tuli mieleen, että jos raivokohtaus nyt sammuu kun tavara löytyy sieltä mihin mies on sen itse jättänyt eikä ap ole koskaan ollut katoamisiin syyllinen, niin mitä tapahtuu jos joskus onkin? Mikä on miehen reaktio, kun pyyhekumi kerran löytyykin ap:n työpöydältä eikä hänen? Sammuuko raivo vai nouseeko nyrkki?
[/quote]
Joka ikinen kerta, kun raivoaminen ja etsiminen alkaa, pelkään ihan kamalasti (sydän hakkaa, kädet hikoaa, tekee mieli paeta, haluan laittaa korvat lukkoon ja mennä jonnekkin mihin en huutamista kuule, itkettää), että tällä kertaa se hukkaaja olenkin oikeasti ollut minä.
Voin käydä joka ikisen raivokohtauksen miehen kanssa läpi ja osoittaa, että joka kerta tavarat ovat olleet hänen jäljillään eivätkä minun. Ja silti joka kerta, kun taas jotain on hukassa, ajatusmalli on, että TAAS minä olen sen kadottanut. Miten se ajatusmalli voi mennä noin, kun en ole kertaakaan mitään hukannut!?!? En tajua.
Jos ei ole pelkoa väkivallasta, tee piruuttaan joskus vastaisku. Et "löydä" kännykkääsi ja vedät älyttömät itkupotkuraivarit samoilla sanankäänteillä kuin mies. Meillä tämä temppu tehosi aika hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap! Tiedän tunteesi, meillä on sama tilanne. Mies on alkanut saada toistuvia raivokohtauksia täysin mitättömistä syistä. En ole koskaan aiemmin nähnyt kenenkään räjähtävän nollasta sataan sellaiseen raivoon. Se on todellakin pelottavaa ja myös hyvin outoa.
En usko stressillä olevan tässä suurtakaan sijaa, impulsiivisen aggressiivisuuden takana olevat syyt ovat syvemmällä. Kyse ei välttämättä ole edes siitä, että miehesi ei välittömästi löydä etsimäänsä, se on "vain" se liipaisin, joka räjäyttää aggression. Oletko havainnut miehesi saavan raivokohtauksia jostain muusta asiasta vai onko syy aina sama: hän ei löydä etsimäänsä? Täytyisi selvittää tuon liipaisimen synty.
Meillä miehen järjettömän raivon laukaisee jos minä vahingossa tai tietämättäni tulen sanoneeksi jotain sellaista, minkä hän voi mielessään tulkita kritiikiksi tai moitteeksi häntä kohtaan. Miehen leimahdus tulee minulle aina ihan salamana kirkkaalta taivaalta, sillä en ole häntä mitenkään kritisoinut. Hän vain jotenkin kokee sen niin. Olen monta kertaa miettinyt, miten ihmeessä voin ottaa nämä toistuvat raivokohtaukset puheeksi edes silloin kun meillä on mukavaa ja rauhallista, koska silloinhan minä joudun väistämättä sanomaan jotain häntä kritisoivaa, ja uusi kohtaus on todennäköisesti valmis. Olenkin siksi harkinnut vakavasti parisuhdeterapeuttia. Entä sinä, ap?
[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 23:41"]
Eiköhän tässä ole kyseessä mielenterveyshäiriö nimeltään raivopuuskasyndrooma. Englanniksi intermittent explosive disorder.
http://en.wikipedia.org/wiki/Intermittent_explosive_disorder
[/quote]
Kiitos tästä! Googletin tuon ja uskon erittäin vahvasti ainakin meillä olevan juuri tästä syndroomasta kyse. "Impulsive screaming triggered by relatively inconsequential events" kuulostaa valitettavan tutulta.
Mitään videointia en uskalla edes harkita mutta kirje voisi olla hyvä ratkaisu. Miehelle jäisi rauhoituttuaan aikaa yksin miettiä lukemaansa. Mieheni on älykäs ja uskon hänen itsensä myös kärsivän näistä äkillisistä raivokohtauksista.
Mies on itse kertonut edellisessä suhteessaan olleista raivokkaista riidoista, jotka johtivat lopulta eroon, mutta on laittanut ne exänsä syyksi. Nyt hän syyttää näistä saamistaan kohtauksista minua. Mies ei siis näe omaa toistuvaa käyttäytymismalliaan. Parisuhteessa tämä on kuitenkin hyvin stressaavaa, joten tarvitsemme ulkopuolista apua.
Nro 50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä on jossain syvällä tunteissaan löytämätön kipupiste, jonka hän purkaa raivona löytämättömään tavaraan. Parempi tietenkin kohteena kuin sinä, ap.
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja ja on varmaan sanottu sata kertaa, mutta nuo narsistin piirteet alkavat tulla esiin sitä mukaa kun vakiinnutte ja mies ajattelee, että olet nalkissa.
Se on tämä asuntolaina jne.
Että älä vaan tee lasta, silloin peto on täysin irti. Etkä pääse hänestä koskaan eroon edes eroamalla. Se on yhtä helvettiä, koska semmoisen miehen kanssa mikään vika ei KOSKAAN ole oikeasti hänessä ja hyvänä päivänä niistä huonoista ei saa vahingossakaan muistuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tässä ole kyseessä mielenterveyshäiriö nimeltään raivopuuskasyndrooma. Englanniksi intermittent explosive disorder.
Ap:n kannattaa nyt harkita sitä, että vaikkapa videoisi seuraavan raivarin. Sitten kun mies on rauhoittunut, lähdet kotoa päiväksi ja jätät miehelle videon ja kirjeen, jossa kerrot kuinka hänen käytöksensä vaikuttaa sinuun. Kerro myös että luulet että ongelma on psyykkinen ja että toivot miehen hakevan asiantuntija-apua siihen.
Sitten kun mies suostuu terapiaan ja alkaa saada asiaa hallintaan, voitte vasta ruveta miettimään lainan ottoa ja muuta tulevaisuutta.
Tuo ongelma voi siis johtua aivokemiasta, joten eipä se häivy minkään ulkoisen muuttuessa, vaikkapa stressin laantuessa. Aina tule löytymään syy raivota. Oireyhtymä johtaa usein väkivaltaankin.
http://en.wikipedia.org/wiki/Intermittent_explosive_disorder
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne voi helpottua, jos mies suostuu ottamaan apua vastaan. Oma mieheni kärsii samasta vaivasta, muttei tiedosta ongelmaansa eikä halua siihen apua. Mietin tosissani eroa, sillä on todella turhauttavaa pelätä toisen raivonpuuskia ja säädellä omaa käytöstään niiden välttämiseksi. Saati sitten olla juuri syytösten kohteena, vaikkei ole mitään tehnyt ja vastaan ei voi väittää tai raivari on valmis. Juuri tuo on itselle absurdeinta raivonpuuskissa, miten mies ei tunnusta edes jälkikäteen, että syy oli tällä kertaa hänessä (esim. juuri tavaroiden kadottaminen tai jonkun asian hajoaminen). Syy on aina ulkopuolella, olin se sitten minä tai vaikkapa liikenteessä kanssakulkijat..
Tuollaista käytöstä kuin miehellä on, ei voi poisselittää millään stressillä tai nälällä. Se on miehen aito luonne, jota hän on vain onnistunut piilottelemaan suhteen alkuajat. Nyt kannattaa erota heti ennen sitoutumista enemmän. Asiantila tulee pahenemaan sitä myötä, mitä tiukemmin ap on sitoutettu mieheen ja alistettu ja epätodennäköisemmäksi hänen lähtemisensä miehen silmissä tulee.
Jotain on vinksahtanut, lääkitys?
Viisi vuotta sitten aloitettu ketju...
Onko ap täällä vielä kertomassa kuinka selvititte ongelman vai erositteko?
Onko viimeisen vuoden aikana seksuaalinen aktiivisuutenne vähentynyt?
Mikään ei saa ihmistä niin sekaisin kuin seksuaalinen frustraatio. Tämä olisi ensimmäinen kuvio jota epäilisin. Hän haluaisi enemmän, sinä vähemmän, mutta kuitenkaan ette pysty asioista keskustelemaan niin että löytäisitte siihen ratkaisun.
Vielä jatkokysymys. Kun harrastatte intiimiä kanssakäymistä, onko sanotaan, seuraavan kahden- kolmen päivän aikana raivokäyttäytymistä?
Ei hyi. Nousee niskavillat pystyyn tuosta kuvauksesta. Eksä oli samanlainen "v***u ***tana p*****e" - raivoaja ihan naurettavista syistä. Hukkasi kännykkänsä istumalla sen päälle, unohti housun taskuun nenäliinan ja sai paperisilppuista pyykkiä, jätti limsapullon ulos pöydälle vartiksi ilman korkkia ja limsaan meni muurahaisia: Järkyttävät sekoraivarit. Ei syyttänyt minua sanoilla, mutta käytös kertoi muuta. Niin naurettavan aggressiivista käytöstä, että minua ahdisti aivan hirvittävästi. Joka viikkoista ja joskus jopa joka päiväistä. Jopa silloin kun oli lomalla ja kehui miten stressitön ja onnellinen hän on, sai näitä kohtauksia. Mikään ei auttanut. Jälkeenpäin vetosi siihen, että raivo ei ollut kohdistettu minuun vaan "satuin vain olemaan paikalla". Onneksi seurustelimme vain muutamia kuukausia, enkä ehtinyt kiintyä mieheen. Juurikin tästä syystä.