Lue keskustelun säännöt.
37-vuotiaana liian vanha ihmissuhteeseen?
10.05.2015 |
Juttelin äsken mieheni kanssa suhteemme tilasta ja hän sanoi, että olen aivan liian vanha ihmissuhteeseen enää. Mies on samanikäinen kuin itse olen ja hänen mielestään olen auttamattoman vanha ja minun pitäisi ehkä yrittää löytää joku yli 60-vuotias mies. Toisaalta nettipalstojen miesten kommenttien perusteella mieheni taitaa olla oikeassa, joten minulla ei ole käytännössä enää mitään mahdollisuuksia ihmissuhteeseen (itseeni verrattuna) kohtuullisen ikäisen miehen kanssa.
Olen ihan jumissa tässä tilanteessa, sillä mieheni kohtelee minua kuin roskaa (hän puhuu minulle todella julmasti ja solvaa minua jatkuvasti ja joudun nukkumaan lattialla & hän komentaa minut makuuhuoneeseen joskus tunneiksikin, jos ei jaksa katsella minua sekä joudun maksamaan hänen koko vastikkeensa ja silti hän valittaa, että maksan liian vähän häneen verrattuna lähes olemattomilla tuloillani). Tuntuu todella surulliselta ja toivottomalta. Itkettää. Oikeasti. :(
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 23:05"]
Jos ap kuvittelee, että lapset ei ymmärrä tai tajua mitä teidän kahden välillä tapahtuu olet hyvin, hyvin väärässä. Sitä ei voi peitellä, ei yrittää tehdä kauniimmaksi. Jo vauvat huomaa pelkästään äidin äänestä miten äiti voi. Kuvittele miten paljon vihjeitä lapset saa teidän kommunikaatiosta tai sen puutteesta. Lapsesi tulevat oppimaan sen miten parisuhteessa mies käyttäytyy, miten nainen käyttäytyy.
Olivat sun lapset tyttöjä tai poikia tuloksena ei tule olemaan kun epäonnistuneita ja onnettomia suhteita - aivan kuten teidän kahden. Sinuna miettisin sitä hyvin pitkään ja tarkasti haluatko millaiset eväät omille lapsillesi.
[/quote]
Siksi olenkin yrittänyt selittää miehelleni, että hänen pitäisi käyttäytyä fiksummin juuri lasten vuoksi (jos ei muuten). Huomaan itse tilanteen epäreiluuden, mutta mies on täysin sokea tilanteelle - hänen mielestään minä olen syypää kaikkeen ja vain nalkutan, kun yritän hienovaraisesti selventää sitä, että hänen pitäisi korjata asennetaan sekä käyttäytymistään. Itse siedän tilannetta lasten vuoksi. Mies kuitenkin haluaa elellä itsekkäästi, eikä suostu joustamaan. Olen häilynyt eron partaalla jo kohta vuoden päivät. T. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi toivoo, että itsetuntosi pysyisi huonona, koska kuinka muuten kukaan kestäisi täysipäiväisesti pelaavaa erektio-ongelmaista, patalaiskaa ja ilkeää miestä. Onko hän edes isänä kelvollinen? Olen aika varma, ettei hän tee lasten eteen mitään. Lapsesi varmasti kärsivät tilanteesta jo nyt ja kyselevät, miksi heillä on tuollainen isä. Älä nyt hyvänen aika enää tuon kanssa tee kolmatta lasta. Täällä on ollut aikaisemminkin ketjuja taloudellisesti nurkkaan ajettujen naisten eroista, voit etsiä niitä. Kyllä sinä tuosta ulos pääset ja sen jälkeen olo muuttuu heti paremmaksi. -6
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 23:14"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 23:05"]
Jos ap kuvittelee, että lapset ei ymmärrä tai tajua mitä teidän kahden välillä tapahtuu olet hyvin, hyvin väärässä. Sitä ei voi peitellä, ei yrittää tehdä kauniimmaksi. Jo vauvat huomaa pelkästään äidin äänestä miten äiti voi. Kuvittele miten paljon vihjeitä lapset saa teidän kommunikaatiosta tai sen puutteesta. Lapsesi tulevat oppimaan sen miten parisuhteessa mies käyttäytyy, miten nainen käyttäytyy.
Olivat sun lapset tyttöjä tai poikia tuloksena ei tule olemaan kun epäonnistuneita ja onnettomia suhteita - aivan kuten teidän kahden. Sinuna miettisin sitä hyvin pitkään ja tarkasti haluatko millaiset eväät omille lapsillesi.
[/quote]
Siksi olenkin yrittänyt selittää miehelleni, että hänen pitäisi käyttäytyä fiksummin juuri lasten vuoksi (jos ei muuten). Huomaan itse tilanteen epäreiluuden, mutta mies on täysin sokea tilanteelle - hänen mielestään minä olen syypää kaikkeen ja vain nalkutan, kun yritän hienovaraisesti selventää sitä, että hänen pitäisi korjata asennetaan sekä käyttäytymistään. Itse siedän tilannetta lasten vuoksi. Mies kuitenkin haluaa elellä itsekkäästi, eikä suostu joustamaan. Olen häilynyt eron partaalla jo kohta vuoden päivät. T. AP
[/quote]
Ikävä kyllä sun miehes ei tule muuttumaan, näyttää olleen alusta asti jo tuollainen. Löysi susta täydellisen mätchin itselleen: on alistava, sinä alistuva. Otat kaiken paskan vastaan mukisematta mitä se sulle heittää. Pakko sanoa ihan suoraan vaikka ei kuulosta kivalta.
Voimia ja toivon, että teet oman ja lastesi puolesta onnellisen valinnan<3 Voisit huomata miten kevyt olo on, kun saa olla jälleen kerran oma riittävä itsensä ilman toisen mollausta.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 23:05"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 22:59"]
Tuossa kolme-neljä kuukautta sitten mies valitti siitä, kun en ollut vielä palautunut synnytystä edeltäviin mittoihin täysin (kuopus on vähän päälle vuoden ikäinen). Nyt olen kuntoillut ja jumpannut ns. apinan raivolla ja nyt siis olen melkein yhtä hoikissa mitoissa (pari kiloa pudotettu ja kroppa on selkeästi timmimmässä kunnossa), mutta nyt tulikin tosiaan uusi isku vyön alle ja sellainen kommentti, johon en voi vastata mitenkään, sillä en voi oikeasti muuttua nuoremmaksi. Mun pitäisi vieläpä olla vähintään 12 vuotta nykyistä ikää nuorempi. Kadun todella syvästi sitä, että en ottanut varoitusmerkkejä tosissani tapailumme alkuaikoina. :( Mies nimittäin halusi, että olisin käytännössä kodinkone ja passaisin häntä aivan täysin (tyyliin ekana aamuna hän alkoi vaatimalla vaatia minua kokkaamaan aamiaista; lisäksi miehellä oli pahoja seisokkiongelmia ja hän laittoi ne tietenkin minun syykseni). Lisäksi mies valitti iästäni sekä pituudestani (olen vain noin 5 cm miestä lyhyempi) jo suhteemme alkutaipaleella, kun olimme tapailleet vain pari kuukautta. Mun olisi pitänyt pitää puoleni ja itsetuntoni ja ottaa ero ihan heti, kun huomasin sikamaista asennetta. Mies on myös muutenkin aivan törkeä, röyhkeä, huonokäytöksinen ja itsekäs. :(
Hän viettää kotona lähes kaiken vapaa-aikansa konsolipelejä pelaten, ja tiuskii, jos kävelen lähistöltä edes ohi ts. häiritsen muka hänen pelaamistaan. Kun laitan ruokaa, niin hän ei ehdi tai halua syödä kesken pelaamisen, vaikka hetkeä aiemmin oli pyytänyt minua laittamaan ruokaa. Hän saattaa myös lähteä autolla hampurilaiselle itsekseen, vaikka olimme sopineet, että teen parin tunnin päästä ruokaa (ja oikeasti teen siis ihan hyvää ruokaa). Seksiä ei ole ollut sen jälkeen, kun kuopuksemme sai alkunsa (=melkein kaksi vuotta sitten). Nyt on myöhäistä katua tekemääni virhettä. Tämä suhde on oikeasti niin umpisurkeaa p*skaa, että uskon, että harvalla muulla on näin onnetonta. T. AP
[/quote]
Mitä arvostat miehessä?
Mihin tarvitset tätä parisuhdettanne?
[/quote]
Meillä on joskus (tosin nykyään erittäin harvoin) tilanteita, joissa keskustelu on nautinnollista ja huumorikin sattuu yksiin. Tosin ne hetket ovat entistäkin paljon lyhyempiä ja niitä tulee harvemmin. Me molemmat välitämme lapsistamme ja olemme heistä onnellisia. Meillä on myös yhteisiä muistoja niiltä ajoilta, kun suhde oli paljon onnellisempi. Muuten siis vain lähinnä pyöritämme arkea, asumme saman katon alla, ja taloudellisesti siitä on molemmille osapuolille pieni hyöty. Muutoin avioliittomme on kaikilla tavoilla onneton ja toimimaton. Olemme tosiaan oikeasti ainoastaan lasten vuoksi yhdessä ja molemmat osapuolet ovat myöntäneet sen avoimesti. Käytännössä kaikki rakkaus ja jopa kiintymys minun ja mieheni väliltä on kuollut jo ajat sitten. T. AP
Jos ap kuvittelee, että lapset ei ymmärrä tai tajua mitä teidän kahden välillä tapahtuu olet hyvin, hyvin väärässä. Sitä ei voi peitellä, ei yrittää tehdä kauniimmaksi. Jo vauvat huomaa pelkästään äidin äänestä miten äiti voi. Kuvittele miten paljon vihjeitä lapset saa teidän kommunikaatiosta tai sen puutteesta. Lapsesi tulevat oppimaan sen miten parisuhteessa mies käyttäytyy, miten nainen käyttäytyy.
Olivat sun lapset tyttöjä tai poikia tuloksena ei tule olemaan kun epäonnistuneita ja onnettomia suhteita - aivan kuten teidän kahden. Sinuna miettisin sitä hyvin pitkään ja tarkasti haluatko millaiset eväät omille lapsillesi.