Oletteko koskaan nähneet täysin samannäköistä ihmistä kuin joku toinen?

Olipa hyvä, että tulin muuttaneeksi kaksoisveljesten Pekan ja Pentin nimet, niin voin kertoa tässä jotakin, mikä nyt ei varsinaisesti aiheeseen kuulu, mutta on varteenotettava nyanssi:  Veljeksistä Pekka on kärsinyt vakavista mielenterveydenhäiriöistä ja muutama vuosi sitten psykoosiin vajottuaan hän käyttäytyi todella hullunkurisesti.  Lyhyen tapaamisen perusteella sain käsityksen, että Pentti taas olisi terve, ja tiedän hänen elämästään faktojakin, jotka voisivat tukea tätä olettamusta.  Nyt en tähän niitä luettele, etteivät tulisi tunnistetuiksi nämä mukavat kaverit.

Tosiaan Pentti asui jo Pekan psykoosin aikana eri paikkakunnalla ja kumpikin jo pitkällä ajalla kaukana synnyinmaakunnastaan.  Sittemmin ainakin Pekka on taas jo vaihtanut paikkakuntaa.  Hyvä niin.  Ajattelin vain, että ei olisi ainakaan Pentille edullista saati mukavaa tulla kohdatuksi Pekkana.

Olemme joskus äitinikin kanssa puolileikillään pohtineet, että toivottavasti äidin kaksoisolento on elänyt kunnollista elämää.

Sandra

Vierailija kirjoitti:

Minä olen siskoni kanssa niin samannäköinen, vaikka emme ole kaksosia, että joskus siskoni kaverit erehtyvät luulemaan minua siskokseni. Minusta emme edes ole samannäköisiä.

Lainaus:  Minä olen siskoni kanssa niin samannäköinen - minusta emme edes ole samannäköisiä😄

Tampereella Kalevassa törmäsin ystävääni bussipysäkillä. Tai luulin törmänneeni. Ihmettelin, kun hän ei moikannut takaisin. Olin ensin aivan varma, että kyseessä on hän, koska asui tuolloin läheisessä kerrostalossa  Mietin, onko suuttunut jostain. Kun tarkemmin aloin katsoa niin tajusin, että bussipysäkin naisella on hieman pidempi hiustyyli ja lantioseutu kapeampi. Yhdennäköisyys oli silti aivan mieletön. Olen kyseiseen kaksoisolentoon törmännyt myöhemminkin. Lasten myötä ystäväni on saanut painoa, mutta kaksoisolento on jäänyt hoikaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen siskoni kanssa niin samannäköinen, vaikka emme ole kaksosia, että joskus siskoni kaverit erehtyvät luulemaan minua siskokseni. Minusta emme edes ole samannäköisiä.

Kävin lapsena taajamassa koulua, jossa oli paljon oppilaita. Luulin erästä isoa tyttöä tutun tytön siskoksi. He olivat niin saman näköisiä. Kun kerran mainitsin tästä, tuntemani tyttö kiisti sen ja sanoi, ettei se ole hänen siskonsa.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin tyylinä nokitella että tietää täysin samannäköisen. 

Tai samantyylisen. Niin ja varsinkin jos se toinen on vähön sanotaanko omaa sellaisia ehkä  ei niin positiivisia piirteitä mitä se toinen ei. Eipä pistetä tuollaista niiden tappioksi joita väitetään samaksi ta samanlaisiksi, sillä tuossahan oksettavimmat  ja naurettavinta valehtelijat on ne, jotka tuollaiseen pelleilyyn ryhtyvät.

Esim.  tiedän tapauksen, missä erästä naista yritettiin henkeen ja vereen mustamaalata niin, että asuoihin liittyi aivan  järkyttäviä valheita ja jopa rikoksia. Noloa tekijöille nimittäin järeistä valheista ja lavastuksesta sun muusta huolimatta, kaikki alkoi selviämään pikkuhiljaa muille ja henkilölle itselleen.

Tosi noloa rikosten tekijöille! 

Kuvittele tuo nainen yritettiin esittää muka: Et sinä niin jyvö ja kummoinen ole, et ole fiksu ja filmaattinen ja näitä osoittaakseen  tehtiin hänelle rikoksia, manipuloitiin ja sabotoitiin hänen ja läheisten elämää oikein urakalla.  Jopa sabotoimalla ulkonäköä ja terveyttä! 

Kertoo paljon jo se että miksiköhän tuollaiseen oli edes ryhdytty? Katkeruus ja kosto joka ei kyllä mennyt täydestä kaikille.  Tomppeleihin menee täydestä kaikki! 

Ei ole luultu enkä ole tavannut samannäköisiä. Ainoastaan kerran yksi myyjä olin poikani näköinen. Siis ei ihan mitta vähön. Huvitti kyllä tilanne. Naureskelimme toisillemme ja äänikin oli vähön samanlainen En kyllä kertonut hänelle miksi naureskelin ostosten lomassa. 

Menin poikaani vastaan koululle. Kaukaa näin kun poikani puhui kahden naisen kanssa, joista toisen tunnistin opettajaksi. Menin heidän luokseen ja sanoin pojalle "Mites päivä meni Aapo?"

Ope sanoi: "Taitaa nyt olla eri Aapo"

Samassa poikani tulikin paikalle ja siinä sitten naurettiin kuinka kaksi samannäköistä poika oli samannimisetkin. Pojistakin oli hauskaa. Otettiin pojista kuvat vierekkäin. Heistä tulikin kaverit kunnes toisen Aapon perhe vaihtoi paikkakuntaa.

Pojat olivat jossain vaiheessa jekuttaneet opettajiakin, esim.vaihtamalla luokassa paikkoja keskenään ja vaihtamalla vaatteita keskenään.

Olen nähnyt. Epämiellyttävä kokemus.

Asuinalueellani missä oon asunut 20 v on ilmeisesti joku näköiseni. Mulle tulee tuntemattomat jutteleen, tervehtii, raivoamaan. Multa on peritty velkoja joista en tiedä mitään. Kerran heitetty R-kioskilta pihalle. Tämä tapahtui muuttopäivänä.

En ole nähnyt mutta olen kuullut.